Viikko metsässä

Viikko sitten Maanantaina aamulla meillä oli ensin komentajan vaihto. Seisoimme valakentällä n. 1.5h ja sinä aikana kerkesi ainakin kaksi miestä pökertyä.. Toinen niistä meni ihan vierestä ja toinen olikin toisella puolella.

Pakkailimme tavaroitamme heti paraatin jälkeen ja tuntui taas, että koko kaappi tulisi mukaan leirille.

Yritin kyllä parhaani jättää kaikki turhat tavarat pois, mutta silti oma pikkureppuni tuntui painavan 40kg ainakin. 

En ikinä ymmärrä pakata niitä "turhimpia" tavaroita sinne isoon reppuun joka menee autolla leiripaikalle, jota ei tarvitse kantaa selässä jatkuvasti niinkuin pientä reppua.

tyhmästä päästä saa kärsiä kyllä koko kroppa.

12 jälkeen lähdimmekin kohti ampumarataa ja menimme ampumaan rk:lla 5 ja 5 kohdistus laukauksia. Itselläni oli ainakin tähtäin siirtynyt ryömiessä ja hyriessä sen verran, että oli ihan tarpeeseen.

Sitten saimmekin kokeilla ampua kovia patruunoita kvkk:lla ja se olikin hieman erinlaista. Pelkäsin ensin etten muistaisi ollenkaan miten koko asetta käsiteltiin, mutta hyvin muistin kun aloimme hommiin. 

 Kvkk kyllä potkaisee hieman enemmän kuin rk, mutta on sillä vaikeampi ampua.. Ammuimme joku 8 laukausta ensin jonka jälkeen menimme taululle ja ei yhtäkään osumaa :D

seuraavaksi kokeilin painaa enenmmän perää olkapäähäni ja sain jopa 10:stä 7kpl tauluun.. Taulu oli kyllä sellainen suuri ja osumat oli ihan siellä täällä. Oma mielipide aseesta on iha TÖHÖ.

Vielä kvkk:n jälkeen menimme toiselle radalle ampumaan kessillä. ( kevyt kerta  sinko). Ammuimme sillä 2 laukasta väripatruunoita. Väri patruunat ovat sellaisia, kun niillä ampuu niin niistä näkee koko lennon ja tietää silloin mihin suuntaan on osunut. 

Päivä oli sen jälkeen ammunnoista pulkassa ja aloimme tehdä taas lähtöä telttapaikalle. Onneksi olimme tämän koko viikon varuskunnan alueella ja kasarmille oli matkaa teltaltamme n. 2km max.

Kuva lainattu netistä. 

Olin ykkösryhmässä ja olimme ennen toista ryhmää valmis. Menimme etukäteen jo teltta alueelle kasaamaan telttoja. Yleensä meillä on teltoissa pohjana vain maa vaatteet eli sellaiset pressut, mutta nyt meillä oli oikein luksusta ja saimme oikein sellaiset puiset "NÄKKÄRIT" allemme.

Kuva lainattu netistä.  Kuva on aika epäselvä, mutta ehkä siitä saa idean.

Emme kerinneet montaa telttaa kasaamaan ennenkuin muut tulivatkin jo meitä auttamaan. Meillä oli yhteensä 7 telttaa ja 2 oli meidän johtajien ja 1 kantahenkilökunnan ja loput neljä meidän matruusien.

Yhdessä teltassa meitä nukkui n. 15. 

kuva lainattu netistä

Tässä vielä kuva meidän teltastamme. Teltassa meillä on lämpöä ylläpitämässä kamiina.

Tosin jos kamina vahti nukkuu ei silloin lämpöä ole .. 

Sain heti ensimmäiseksi yöksi 2 tunnin vartiovuoron.. Ensin olin oman teltan kipinä vahdissa ja seuraavan tunnin olin skappari teltalla.. Olin 12-02.00 hereillä, jonka jälkeen pääsin nukkumaan.

Tiistaina 

kyllä inhotti herätä sillä olisin halunnut jatkaa unia lämpimässä teltassa. Kauheasti ei auta valittaa siinä vaiheessa, kun kello lyö 6.00 ja ylös on noustava. Menimme aamupalan jälkeen hieman pidemmälle matkalle ja lähdimmen. 3-4km päähän ampumaan kovilla peltitauluja.

Matka sinne oli pitkä ja rasittava. Vauhtia kun tuntuu näillä miehillä aina löytyvän muillekkin jaettavaksi.
Aamuisin kun starttaamme tuntuu, että voisi jäätyä pystyyn sillä päällä on vain poolo sekä palvelustakki joka on aika ohut. Matkalla jo melkein huutaa hoosiannaa kun hiki valuu pitikin selkää. Kannamme siis jälleen joka paikkaan tetsaria, asetta ja tietenkin reppua. Kypäräkin on päässä ja saappaat jalassa.

Paikan päällä jonka nimeä en ikinä muista aloitimme partio ammunnat. Ryhmissä oli max. 3 henkilöä ja etenimme partioittain eteenpäin ja uhkaa voisi olla matkalla. Uhkana meillä oli siis pystyyn nousevia peltilevyjä, jotka kaatuvat kun niihin osuu. Päivä oli mielenkiintoinen silloin, kun oli tekemistä.. yhden ryhmänkanssa radalla meni n.15minuuttia ja ryhmiä taisi olla 10kpl... muuten me vain makoilimme metsässä ja odotimme omaa vuoroa. Taisi osa nukkuakkin siellä tai "levätä". Sotilashan aina lepää jos on mahdollisuus.

Oma ryhmäni sai hyvän palautteen toiminnasta, mutta aina jotain pientä voi korjata.

Kaikilla olivat ammunnat menneet hyvin ja tauluja oli kaatunut sekä turvallista aseen käsittelyä oli kaikilla.

Menimme takaisin teltta alueelle jo joskus 17 aikaan ja sen jälkeen meillä oli pieni kertaus puolustukseen menosta ja sitten ei ollutkaan enään ohjelmaa.. huolsimme telttojamme eli veimme puita telttaan sekä hakkasimme niitä pienemmiksi.

Loput ajasta taas vain rötväsimme ja juoruilimme siellä.

Keskiviikko 

Me jäimme hyvin lähelle omaa teltta aluetta. Menimme sinä päivänä puolustamaan poteroista.

Saimme hiljaisen hälytyksen tukikohtaamme ja juoksimme maan sisälle kaivettuja polkuja pitkin omiin asemiimme. Polut oltiin kaivettu kaivinkoneella ja olivat suunnillee rinnan korkeuden syvät.

Juostessa siellä ei saanut nostaa päätään niin, että näkyisi.. Teitä oltiin tuettu puisilla tolpilla, jotta ne kestäisivät pidemmänkin käytön.. joissain kohdissa meni puu pölkkyjä myös yläpuolella ja joka ikiseen onnistuin kolauttamaan pään.. onneksi oli kypärä päässä, mutta kyllä se aina vähän sekavan tunteen toi sillä vauhtiakin oli päällä...

Puolustuksessakin viholliset olivat niitä samaisia peltisiä levyjä, jotka nousivat pystyyn. 

Tässä harjoituksessa meitä oli yhdessä n. 7 tai 8? jos oikein muistan.  Kahdella taistelijalla oli hieman muutakin kuin Rk:t mukana. Yksi  puolusti koko ajan kvkk:lla ja toisella oli ensin rk, jonka jälkeen "tuhosi" ison tankin kertasingolla ja jatkoi taas puolustusta rk:lla. Meillä oli patruunoita käytettävänä 30kpl ja nekin menivät todella nopeasti. 

Taas sinä aikana, kun yksi ryhmä oli ampumassa oli muut tauko alueella rötväämässä. Itse olin ensin Lääkintämiehen tehtävissä ja olin hieman eri paikassa kuin muut ja olin valmiina menemään auttamaan jos jollekin olisi jotain sattunut. 

Illalla me harjoittelimme torstain ohjelmaa.. Ohjelmassa olisi saman tyyliset partiossa olevat ammunnat, kuin tiistaina. Meitä olisi nyt vain yhdessä ryhmässä 9 henkilöä ja menisimme metsässä.

Sielläkin metsässä nousisi taas niitä samaisia tauluja joita olemme ampuneet aikaisemminkin.

Illalla satoi ensin vettä ihan reippaasti, jonka takia ohjelma venyi.. Välissä meillä oli telttahuoltoa ja olimme jo siinä toivossa, että voisimme mennä  jo nukkumaan.. ÄÄÄh ja vesisade lakkasi.

Puimme sadeasut päälle ja menimme rämpimään metsään. Onneksi meidän ei tarvinnut ampua maaten vaan riitti,että menisi polvilteen. Maasto vaikutti aika hankalalta ja se toi enemmän jännitystä seuraavaan päivään..  

Sain vuoroksi olla kipinässä 11-12 ja onnistuin polttamaan illalla sormeni kaminan putkeen.. Suosittelen ettei kannata kokeilla.:))

Torstaina 

Olimme taas ihan siinä läheisessä metsässä, sää oli aika nihkeän märkä ja oli ihan suotavaa pitää sade asuja päällä. Ne ovat kyllä hyvin inhottavia kun eivät oikein hengitä yhtään..

Menimme ensin aamulla taas samaisen harjoituksen metässä mitä meillä oli illallakin ollut. 

Meidän perässä aina siis kävelee kantahenkilökunta joka valvoo, että aseen käsittely ja muut toiminnot ovat turvallisia. Kovilla patruunoilla saa niin pahaa jälkeä aikaiseksi vahingossakin, että turvallisuus on ennen kaikkea  ykkönen. 

Harjoitus meni hyvin ja pääsimme aika pian jo oman ryhmänkanssa ampumaan. 

Jännitti kyllä miten liikkua ripeästi kovat piipussa ja siinä maastossa. Maa oli ihan soinen ja risuja kaikkialla, jotka olivat liukkaita kun oli satanut. 

Onneksi kaikkien turvaksi meidän ammunnat osuivat taas nappiin ja ei tullut yhtään vaarantavia tilanteita. 

Illalla me lähdimme taas sinne pitkälle harjoittelemaan koko viikon odotetuinta ohjelmaa.. 

Matka sinne oli ylläripylläri taas inhottava JA tuntui niin turhalta kun tulisimme sinne heti aamusta takaisin. 

Perjantain ohjelmassa olisi sirpale käsikranaatin heitto. Helpottanut jännitystä ei ainakaan se, että maanantaina samanlaisessa harjoituksessa syndalenissa oli tullut käyttäjän virhe ja kranaatti oli ilmeisesti räjähtänyt käteen.. No isoja haavereita ei ollut onneksi sattunut. 

Harjoitus tuntui hölmöltä, mutta oli siinä tärkeitä asioita. Emme olleet paikan päällä kuin ehkä maximissaan 2 tuntia ja lähdimme takaisin teltalle. 

 Yöllä ei tarvinnut olla ollenkaan kipinässä ja sain nukkua koko yön rauhassa :). 

Perjantaina 

herätys oli jo 05.30. 

Kaikki teltat piti olla laskettavassa muodossa samassa paikassa mistä haimmekin ne 06.15.  

Onneksi kerkesimme aika määreeseen ja lähdimmekin heti marssimaan takaisin eiliselle paikalle missä olimme olleet. Kerrankin tuntui siltä, että menimme ihanaa vauhtia..Pysyin jopa perässä!

Mieltä kyllä piristi erittäin paljon se, että tiesi pääsevänsä kotiin vielä samana päivänä. 

Ajattelin kotia ja kotiväkeä koko matkan ja matkakin meni nopeasti.

Matkalla on paljon mäkiä hyvin jyrkkiä ja loivempia ja kyllä jalat olivat saaneet jo kyytiä koko viikon. Välillä tuntui melkein ylämäkeä kävellessä, että takareidet olisivat revähätneet..

Perillä söimme vasta aamupalan ja aloitimme heti samat kertaukset mitä eilenkin. 

Pääsin heti kertauksen jälkeen taas lääkintämiehen hommiinn ja istuin paareilla sirpaleliivit päällä sekä muu varustus mitä siihen kuului.

Porukka oli selvästikkin hieman jännittyneenä siitä miten hyvin heitot tulisivat onnistumaan.

Heittäisimme kranaatit seisomapoteroista joissa olisi joku kokeneempi vieressä varmistamassa.

Päällämme tulisi olla :

Sirpaleliivi 

kypärä

suojalasit ja kuulosuojaimet.

menimme ensin heittämään yksitellen harjoitus kappaleet, mutta nekin räjähtivät kun heitti ne. 

Itse olin ihmeellisen rauhallinen ja olisin voinut kuvitella, että käteni olisivat hikoilleet jännityksestä niin kovin ja olisin pudottanut käsikranaatin eteeni.. 

Hyvillä mielin menin heittämään ensin harjoitus kranaatin ja palautteeksi sain hyvät tavat toimia ja osasin hallita hyvin. Enemmän olisi voinut voimaa käyttää heittoon, mutta tuhoava heitto silti oli.

ei paljosta jäänyt paitsi maalista.

Seuraavaksi, olin taas lääkintämiehenä ja istuin paareilla varmasti 3h :D. Onneksi omat joukkelaiset tulivat istumaan ja leiriytyivät reppuineen kanssani paarien lähelle niin ei ihan tuppisuuna tarvinnut istua. Sirpalekranaatin heittoa saimme odottaa hieman kauemmin.. Meitä oli n. 50 varusmiestä, jotka heittäisivät ja kaikki olivat samassa jonossa. 

Aika meni mukavasti sillä aurinkopaistoi ihanasti taivaalta ja lämmitti mukavasti.

Oma vuoroni oli melkein viimeinen ja ihmettelin miksi ei jännittänyt. No parempi niin.. 

Heitto sujui hyvin ja  räjähdys oli hieman suurempi kuin harjoitus kranaatissa. Aina kun heittää kranaatin täytyy mennä suojaan poteroon. Eli mennä kyykkyyn ja suojautua etu seinämää vasten. 

Oli vielä hyvä plussa se, että heiton jälkeen alas ja sitten pam ja sitten lensi vielä hiekkaa itsensä päälle. Se toi kyllä ihan todellisen tunteen mukaan. 

Heittojen jälkeen pääsimme vihdoinkin lähtemään ja tiesin, että lomautuminen odottaisi kasarmilla!

Odotin eniten kasarmille pääsyä, jotta pääsisin huoltamaan myös itseäni.. Vaihtamaan kaikki vaatteet puhtaisiin ja pesemään kunnolla hampaat ja suihkuun! 

Hiukseni olivat koko viikon hikoilleet kypärän ja pipon alla ja olivat muutenkin aivan rasvaiset..pojilla kun on aina helpompaa kun ei ole hiuksia päässä.

Pettymys iski kasarmilla, kun suihkuun en päässytkään ja oli kauhea kiire lomautua. 

Ihme ja kumma kun niin likaisena edes meidät lomautettin.

Jokainen näytti aivan pikimustalta työmyyrältä ja hien haju ylsi ainakin 3kmpäähän.

EI IHMEKKÄÄN ETTEI KUKAAN ISTUNUT BUSSISSA VIEREENI.