Se hetki olla sellainen, jolloin teki mieli lysähtää polvilteen ja musertua palasiksi.

96 aamua mennyt ja vielä 159 aamua jäljellä. 

viime viikko alkoi huonommin kuin olisi jaksanut edes ajatella,

Heti Maanantai aamuna alkoi oikein perinteinen maanantai ketutus. Kirkkonummelle olin palaamassa 18.10 junalla, mutta ihana vr siirsi juna aikoja ja myöhästyin sitten 20 minuuttia jo hangon junasta.

Äkkiä kauheaa kyytiä karjaan asemalle missä ei liikkunut edes kuollut hiiri. Seuraava juna tulisi n.2h kuluttua ja busseja ei menisi kirkkonummelle ollenkaan. Kaiken kukkuraksi vr lakkautti myös sen ettei juna enään pysähdy edes kirkkonummella..ja sehän on aivan naurettavaa.

Onneksi ihana Mustonen nouti kyytiin karjaalta ja mentiin hänen autollaan sillä molemmat samassa veneessä vailla kyytiä takaisin. 

Kasarmilla jatkoin omaa kiukutteluani ja kiukuttelin itselleni kuinka huono päivä voi olla ja sitten vielä kuinka haluaisin olla juuri nyt kotona enkä siellä. Se hetki olla sellainen, jolloin teki mieli lysähtää polvilteen ja musertua palasiksi.

koko yö meni kiukutellessa ja valvoessa.. koti ikävä oli ja en vain jaksanut edes yrittää piristää itseäni millään kivoilla ajatuksilla. Valvoinkin sitten yli puolen yön ja tuijotin tyhjää tupaa. Ajattelin samalla kunpa olisi edes vielä ne ihanat naiset kanssani tuvassa, jotka olivat pkaudella. Nyt täällä yksin samassa kohdassa tuvassa ja samalla kohdalla olevalla sängyllä...mutta ilman kikatusta ja erinlaisia naisten kertomia tarinoita ja juttuja. Ajatuksia kyllä vyörysi myös ihan laidasta laitaan.

Tiistaina heräsin 05.50 herätys kelloon ja muistin olevani kotona..ajattelin ettei tarvitsisi nousta ollenkaan. Yhtäkkiä tajusinkin että en ole kotona..olen palveluksessa kasarmilla.

Pongahdin ylös sängystä ja valmistauduin aamureippailuun. 

Aamureippailu tuntui heti aamusta erikoiselta. Juoksin ihan normaalisti ja tuntui kun happea ei olisi tullut ollenkaan, vaikka kuinka yritti vetää henkeä ilmasta. Reippailun jälkeen hengitys ei meinannut rauhoittua ollenkaan ja hengitys ihan vinkui ja inisi ja kuulostin ihan astmaatikolta. En tiedä mistä moinen johtui,mutta ei se kyllä normaalia ollut. Hengitys taisi tasaantua oikeastaan vasta 07.30 kokonaan kun sain pienen hetken maattua sängyssä ja hengittää ihan rauhassa. 

Aamupäivän siivoilimme  hälvälästä leiri tavaroita ja siinä menikin koko aika ennen ruokailua.

Lounaan jälkeen olimme oppitunnilla, jonka jälkeen menimme veksin taakse kenttä hautaamaan nuken. Harjoittelimme sitä siksi, että lääkintämies joutuu sodassa hautaamaan monta kymmentä taistelijaa. Ehkä jopa sen parhaan kaverinkin. 

 Ennen päivällistä sain kuulla, että nyt olisi lähtö. Lähtö tapahtuisi heti ruokailun jälkeen ja saisin vihdoinkin muuttaa alakertaan oman joukkueeni luokse. Tosin omaan tupaan, mutta ihan niiden viereen ja en unohtuisi ylös ja tietäisin missä mennään. Muutto oli kyllä hyvin positiivinen asia ja hoidin sen mahdollisimman ripeästikkin. 

keskiviikkona meillä oli marssi 3. 

Marssia olin "jännittänyt" koko tiistain. Ajattelin ja olin jo melkein sata varma, etten tule jaksamaan sitä. Miesten reippaat askeleet ovat kuitenkin itselleni hölkkäämistä. 

Marssi oli kuitenkin erinlainen mitä olin odottanut.

Ensinnäkin me maalasimme kasvomme vihreiksi. Saimme myös mukaamme 30 harjoitus patruunaa.

Lähdimme marssille n.08.30 ja marssimme porttien ulkopuolelle Hila metsään. Hilassa laitoimme kuulosuojaimet päähän ja asetimme patruunalliset lippaat kiinni aseisiimme. Saimme tietää, että yllätämme täydennysjoukkueen. Marssimme n.6km ennen kuin menimme poteroihin odottamaan heitä.. Harmittavasti aikataulu ei ihan mennyt yks yhteen ja jouduimme odottamaan heitä märässä maastossa maaten 45 minuttia. Heidän tultua rökitimme heidät kyllä ihan 6-0. 

Pienen paussin jälkeen jatkoimme matkaamme. Aloimme mennä kohti kasarmia ja matkalla meitä yritettiin yllättää, mutta olimmekin valppaina ja täydennysjoukkue jäi kiinni. Menimme metsään suojaan  ja aloimme puolustaa. Juoksimme metsässä vauhdilla ja hypimme ojia ja kaatuneiden puiden yli,.Sitten nohevana juoksin lammikon yli... eikun hups. se olikin suo. eikä mikään matala..upposin suohon polvia myöten ja saapas täynnä vettä. No ei auttanut muu kuin nousta ylös ja juosta märällä varustuksella. 

Yllätys yllätys, että täydennys miehet jäivät taas meidän nalkkiin. Heitä oli kuitenkin 21 ja meitä ainoastaan 10 :D.

Onneksi oli vaihto tavarat mukana ja sain laitettua kuivat sukat jalkaan. 

Matkalla kasarmille sää oli mitä mahtavin ja maisemia ei voinut olla ihailematta. 

Kiipeilimme matkan aikana paljon kallioilla ja osaksi menimme teillä. Kallioilla kiipeily siinä varustuksessa oli tosin hieman hankalaa ja raskasta, mutta silti jaksoin sillä se oli kivaa:D

N.2kilometriä enään jäljellä ja silloin alkoi tuntua jaloissa. Marsimme koko matkan aikana  n. 15 kilometriä ainakin.  Rakkuloita kyllä löytyi illalla jaloista ja jalat painoivat varmasti satakiloa.

Torstaina meillä oli  palautus lenkki ja sulkeis harjoituksia, Ihan tuttuja juttuja pkaudelta ja harjoittelimme niitä siksi, että maanantaina olisi komentajan vaihto paraati. Harjoittelimme myös ihan perus rynnäkkökiväärin käyttöä ja lippaiden vaihtoa. Lounaan jälkeen harjoittelimme käsikranaatin heittoa ja pientä hyökkäys tilannetta. Kerrankin oli kivaa heitellä sitä ja aikakin meni nopeasti. Teimme erinlaisia juttuja. Kun normaalisti yleensä aina jankataan samaa juttua, samalla tavalla..  Vapaa-aika alkoi nopeasti ja menin mustosen ja mölsän kanssa sotkuun istumaan ja viettämään aikaa. Olin silloinkin ihan vihreä kaulastani :D. Naama väri ei meinaan ihan helpolla irronnut.

Perjantaina taas meillä oli ihan uutta juttua. KVKK:N käyttöä. ( kevyt konekivääri)

katselimme ensin sen osia, jonka jälkeen purkasimme ja kasasimme sitä. Oli mielenkiintoista sillä oli aivan uusi ase itselleni. En sen koommin noita aseita tunne tai tiedä niin ei mikään ihme, etten koskaan ollut törmännyt oikeastaan aiemmin. 

Vielä kaiken kruunasi se, että menimme ennen lounasta lähi metsään ja pääsimme ampumaan harjoitus patruunoita sen kanssa. Se oli kyllä aika siistiä!:D  Oli niin erinlaista kuin mitä ampuisi rynnäkkökiväärillä ja saimme kokeilla myös ampua sarjaa sillä.. mitä emme oikein ikinä saa ampua rk:.lla.

Tässä pieni kuva kvkk:sta, jonka lainasin kylläkin netistä.

Ja ihan kaikille myös tämä rynnäkkökiväärin kuva, sillä puhun siitä usein ja varmastikkaan moni ei tiedä minkä näköinen koko ase on.

kuva lainattu netistä

Perjantaina pääsimme jo kello 14 jälkeen heti lomille.. Olisi ollut ihanaa kerrankin olla ajoissa kotona..mutta mitäs meidän ihana  vr tekikään ja jouduin odottamaan 17.30 asti karjaalle lähtevää bussia. Voin kertoa, että huumori oli kaukana ja kotona olin vasta 19.30.. 

kirjoitan tästä viikosta vielä tämän viikonlopun aikana. Sillä olimme Ampuma harjoituksella metsässä ja sieltä riittää kerrottavaa jokaiselle !:)