Sata pientä asiaa yhdessä kirjoituksessa.

Hmm.. lueskelin vanhoja kirjoituksia ja eihän niille voinut kuin nauraa..tosissaan siellä olen kirjoittanut, että urheilisin ja olisin hyvässä kunnossa tänne tultaessa 😂😂. No haaveilla aina saa..

No harmittavasti pkaudella emme urheilleet juuri mitään.. olisin tahtonut kyllä rankemman alokas kauden, sillä nyt siitä kärsii..
Ennen inttiä tykkäsin juosta.. en juossut kyllä koko matkaa kovaa vauhtia, mutta en kävellytkään.

E-kaudella juoksusta on tullut ehkä eniten inhoamani asia.. se voi toki johtua siitä, että oma joukkueeni on tuplasti parempi kuntoisempia kuin edellinen.
Edellisessä joukkueessa en ollut aina viimeinen ja jäänyt jälkeen kovinkaan paljoa.. mutta nyt.. ei huh.  Aamureippailulla pysyn ensin puolet matkasta mukana, kun juoksen täyttä vauhtia.. en kuitenkaan pysty koko matkaa juosta yhtä kovaa niin alan aina jäädä jälkeen..

Inhottavaa on myös se, että ainoana naisena joukkueessa en voi verrata itseäni kehenkään joten en todellakaan tiedä olenko todella hidas, hidas tai yksinkertaiesti ei muutkaan naiset pysyisi perässä. Onneksi kuitenkin oma joukkueeni on ihana eikä valita vaikka yksi etana löytyykin 😂

Meillä on ollut nyt tämä e kausi rankka. Sekä fyysisesti että osittain myös henkisesti. Osa porukastamme on pudonnut eri näköisistä syistä pitkin matkaa.
Onneksi olen hyvin mukana vielä ja pahinta olisikin lähteä e-papereilla kotiin.

Ajattelin kirjoittaa vähän muutakin tänne kuin pelkästä päivittäistä tekemisistä. Paljon olisi asiaa mistä pitönyt kertoa enemmän, mutta en osaa oikein aloittaa enkä yhdistää hienoksi tekstiksi. Tässä siis sekametelisooppaa hiukan.

Viikonloppuisin kotiin mennessä vaihdan aina mukavat vaatteet päälle ja käyn tietenkin ihanassa koti suihkussa! Perjantaisin olen aina vasta 19.20 aikaan kotona jolloin en jaksa oikein tehdä mitään.
Lauantaisin on ihanaa pukeutua omiin vaatteisiin ja pakkeloida kasvot meikillä. Laittaa kaulakorut yms muut härpäkkeet.
On outoa katsoa itseään peilistä meikillä.. se vie aina muutaman tunnin kun siihen tottuu..
Iltaisin onkin vielä inhottavampaa riisua tämä ulkokuori pois.. juuri kun oli tottunut taas.
Viime viikonkoppuna tein oikein panostuksen ja lakkasin jopa kynnet vaaleanpunauseksi.. voin sanoa, että tuijotin sormiani n. 3min välein ja kummastelin kuinka ne ovat erinlaiset mihin tottunut.  Normaalisti täällä, kun katsoo käsiään näkee ainoastaan mustaa likaa ja revenneet kynnet. Olo oli siis kynnet lakattuna kuin prinsessa.

Hiukset ovat toinen asia mikä harmittaa.. täällä on pidettävä hiukset aina paitsi liikunassa tai vapaalla niin tiukasti nutturalla. Edes letillä, joka roikkuisi niskassa ei käy.  Osalla on mennyt hiukset täällä huonoon kuntoon, mutta itselläni ne ovat kasvaneet aika paljon ja se on positiivista !
Myös ripset ovat todella hyvässä kunnossa tällä hetkellä.

Leirillä kaikki vaatteiden vaihdot ovat hieman hankalia. Jos tahtoo vaihtaa alusvaatteet täytyy se tehdä makuupussissa ja vieressä saattaa olla se 14kpl miehiä.. se ei tee siitä kovin mukavaa, mutta vaatteetkin on vaihdettava.
Leireillä muutenkin on hyvin likainen niin on näin naisena ainakin mukavempaa ottaa mukaan kosteuspyyhkeitä millä voi puhdistaa vartaloaan enimmistä lioista.

tämä monta naista jännittävä asia kuinka hoitaa kuukautiset armeijassa. Se nyt on kaikille naisille täysin luonnollinen asia ja jokainen voi päättää itse pitääkö niitä tai ei. Näin monen naisenkanssa asiasta puhuneena ne kannattaa jättää pois leireillä, sillä hygienia on siellä todella huono. kasarmilla voi pitää ihan oman fiiliksen mukaan. Aina helpompaa olla ilman.

Myös vähän ehkä tämä vaatteiden koko on hankala. Joko saat pienet vaatteet tai todella suuret. Harvemmin niin hyvää tuuria käy, että saisi oikean kokoiset asusteet. Silloin kun saat jonkun hyvän vaatteen niin suosittelen pitämäön siitä kiinni. Täällä kuitenkin pitäisi aina palauttaa vaatteet tänne pesuun ja niitä ei saisi pestä kotona, mutta sitäkin tehdään hyvin paljon. Voi olla hyvinkin, että et pääse esimerkiksi 3 viikkoon vaihtamaan vaatteita. Silloin ei kyllä mitenkään riitä 7 paria sukkia sekä alusvaatteita. Tietenkin jos omia käyttää ja naisille suosittelen omia sukkia sillä täällä ei ole niin pieniä, että riittäisi kaikille.
Sukat tekee helposti hiertymiä ja ne taitavat ollakkin omalla kohdalla ainoat hiertymä syyt.

Ajatuksia aina on miljoonia mistä haluaisin kertoa tänne, mutta ikinä en muista niitä kun kirjoittaa voisin. Ehdottakaa jotain mitä haluaisitte tietää :)
Jos ei täällä niin voi myös tulla henk.kohtaisesti kysymään.
Toivottavasti joku saa irti näistä jos ei mitään järkevää niin edes tylsyyden tappamista.  Ainakin tiedän muutan naisen armeijaan harkitsevan lähtöä jiin ehkä tästä enemmänkin heille.

"Osasto asento ja askel mars!"

Lyhyt, mutta ytimekäs viikko on tullut päätökseen jälleen..
Palasimme lomilta vasta maanantaina ja onneksi kimi suostui tuomaan upinniemeen asti.  Muuten olisin jo joutunut lähtemään 15.25 junalla kohti karjaata..

Tiistaina meillä oli pyykinvaihtoa ja pienet sulkeiset. Sulkeiset oli puolen tunnin pituiset ja kävimme lävitse ainoastaan tuttuja juttuja.
Pelasimme jalkapalloa sen jälkeen ja se oli kivaa !
Kyllä huomasi miten tulikin ikävä sitä aikaa, kun pelasi vielä itsekkin joukkueessa mukana..

Poikienkanssa pelaaminen oli hieman erinlaista kylläkin, mutta hyvin sitö sain itsekkin palloon potkittua..tosin ei aina  sinne minne piti. Ruostetta kyllä paljon löytyy 😂.

Iltapäivällä olimme alakerrassa luokassa jossa saimme tietää ensin kokeidemme tulokset. Kokeet jotka olimme siis tehneet jo silloin, kun muut olivat leirillä ja itse olin viikon kasarmilla kuumeessa. Kokeessa katsottiin osataanko ollenkaan toimia lääkintämiehen tehtävissä. Kokeesta olin läpi päässyt ja joitakin virheitä kyllä löytyi.
Myöhemmin opiskelimme hieman kenttälääkintää.

Illalla menin moikkaamaan  vielä tanjaa sotkuun, sillä hän lähtisi perjantaina suomenlinnaan rukkiin.

Keskiviikkona aamu piti alkaa reippailulla, mutta menimmekin ulos pudistelemaan petivaatteet ainoastaan.
Aamupalan jälkeen oli oppitunti ensin kylkipanoksesta ja viuhkapanoksesta ja sen jälkeen menimme pihalle harjoittelemaan niiden asentamista. Ensin tuntui etten tajunnut ollenkaan niistä oppitunnilla mitään , mutta ulkona kyllä valkeni hyvin asiat.. keskittyminen niiden asentamiseen oli kaikilla hieman levotonta sillä ruokailun jälkeen meillä oli ohjelmassa jotain mitä on peloteltu koko e kausi.. Pelastautumisharjoitus joka suomeksi sanottuna on HYPOTERMIATESTI.
Menimme ruokailusta ensin vaihtamaan harjoitukseen kuuluvat asusteet.
Päällämme oli alusvaatteet, pitkät alusvaatteet (jönssit sekä poolo), valtion virallinen verryttelyasu, villasukat,pipo sekä lenkkarit.
Kävimme ensin oppitunnilla jossa kertasimme asioita mitä tarkoittaa hypotermia yms.

Ulkona meidät jaettiin  eri osastoihin ja yhdessä oli aina n. 6-8hnkl.
Menimme laiturille kaikki seisomaan ja katsoimme ensin, kun varaumies johtajat menivät veteen.. heidän ilmeestä ei saanut kovin hyvää vaikutelmaa millaista se olisi.. toisessa ryhmässä sinne menijät tekivät hyvin selväksi, kuinka hirveää se on. Omalla vuorolla, kun puin pelastusliivit päälle jännitti aivan älyttömästi.. sydän alkoi hakata hullunlailla ja seisoessani laiturin reunalla ajattelin pyörtyä.

"Osasto riviin " "osasto ASENTO JA ASKEL MARS! "

Se oli menoa... se oli elämäni järkyttävin askel siihen menessä eteempäin..
Meri vesi oli ainoastaan 2 asteista ja märkää...

Ensin olin ei hitto samalla, kun olin ilmassa matkalla veteen.. sitten olin hyi helv** ja olo kun nousin pintaan oli sama, kun olisi kuollut noussut haudasta...
Henki ei kulkenut ollennkaan ja itkeäkkin olisi voinut jos  tietäisi sen auttavan.

Paniikki iski ylös noustessa ja hengitys piti saada tasattua..samalla piti riisua pipo pois päästä ja rutistaa kuivaksi.. jos kukaan muu ei olisi ollut siinä vieressä silloin, kun nousimme pintaan vedestä ja muistuttanut hengityksestä niin olisin todennäköisesti vain jatkanut paniikkia ja huutanut.
 Pipo päähän ja help asentoon tuli käsky selän takaa..

Lainattu netistä

Help asennossa olo helpotti heti. Pystyin hengittämään jo normaalisti ja tuli lämmin olo.. aikaa oli kulunut siinä vaiheessa jo.. yksi ainut minuutti.....

Olimme help asennossa hetken jonka jälkeen jouduimme avaamaan raajamme suoriksi... silloin kaikki se kylmyys iski takaisin.. huutaa ei saanut,, mutta huulta purin sekä irvistelin minkä kerkesin.
Ja takaisin help asentoon.. huh.. sitten menimme yhden henkilön ympärille ja halasimme toisiamme tiukassa piirissä.
sitten tuli käsky "osasto, riviin järjesty" ja piti uida jonkun matkan päähän ja asettua riviin jalat kohti pohjaa.. hhyi hitsi.. jalkoja ei kyllä hullukaan olisi tahtonut suoristaa pohjaa kohti..

 Sitten menimme semmoiseen ihmeelliseen makkara pötkö jonoon, jossa oli kaverin jalat lantioin ympäri ja aloimme käsillö soutamaan.. muut soutivat siitä paikalta suoraan laiturin toiseen päähän missä nousisimme ylös, mutta tietenkin meidän kohdalla yhden venee  piti päästä välistä ja jouduimme kiertämään pidemmän reitin. Ylös nouseminen tuotti hyvin paljon ongelmia monella. Kädet eivät toimineet ollenkaan ja ei saanut vedettyä itseensä ylös niin muut joutuivat avustamaan., vihdoinkin kun lyllersin laiturille niin olo oli hieman hetkellisesti helpottanut.. seuraava liivien ottaja joutui kyllä avaamaan liivin narun ja löhdin juoksemaan kohti rantaa ja siellä kallioille... matkalla tuntui kun kroppa olisi syttynyt sisältä palamaan.. kuuma aalto vuörysi koko vartalon lävitse ja se vain jatkui ja jatkui.. juuri ennen kallioille pääsyä kuumuus muuttui tuskalliseksi kivuksi. En pystynyt enään juoksemaan ollenkaan ja joka raajaan sattui.. sattui aivan mielettömän paljon..

Kallioilla piti yrittää riisutua märsitö vaatteista nopeasti ja pysyä koko ajan liikkeellä.. vaatteita oli ihan tajuttoman vaikea yrittää kuivata, kun kädet tekivät ensin ihan jotain muuta mitä yritti.. sormiin sattui enään siinä vaiheessa..
Märät vaatteet saatua kuiviksi piti kaikki vaatteet pukea takaisin ylle..  vasta kun kaikki omassa ryhmässä sai vaatteet takaisin päälle menimme komppanialle suihkuun ja makuupussiin lämmitelemään muutamaksi tunniksi..

Jouduin avustmaan ryhmäläisiäni esimerkiksi sukkien pukemisessa, sillä osa oli aivan rikki eivätkä kyenneet tekemään mitään.
Illalla olo oli ihan normaali ja pystyin olemaan ihan normaalisti.

Torstaina meillä oli viestikoulutusta. Siihenkin ensin oppitunnit, jonka jälkeen menimme tykkihalliin harjoittelemaan sanomalaitteen käyttöä. Se on melkein kuin kirjoituskone, jolla pystyy lähettelemään viestejä.

Lainattu netistä

Ruokailun jälkeen menimme ulos kyseisen laitteenkanssa ja pelasimme laivan upotusta.
Myöhemmin asensimme jotain yhteyksiä puihin ja vedimme kaapelia perässämme.

Perjantai vihdoinkin ja aloitimme heti aamusta lääkelupakoulutuksella johon kuului koe. Ensin opiskelimme tunnin verran, jonka jälkeen suotitimme tunnilla käytyjen aiheiden peruusteella kokeen ja koe oli helppo. 18pistettä täydet ja 15 piti saada, jotta pääsisi läpi. Huh. Onneksi pääsin ja sain 17 pistettä. Moni ei päässyt kylläkään lävitse, mutta sillloin he uusivat maanantaina.

Pelasimme ruokailun jälkeen ultimatea ja loma valmistelut.
Pääsimme lomille taas ajoissa 14.45 ja jouduin jälleen odottamaan 17.30 lähtevään bussiin asti.. olin kotona vasta 19.20... jeejee.

Viikko metsässä

Viikko sitten Maanantaina aamulla meillä oli ensin komentajan vaihto. Seisoimme valakentällä n. 1.5h ja sinä aikana kerkesi ainakin kaksi miestä pökertyä.. Toinen niistä meni ihan vierestä ja toinen olikin toisella puolella.

Pakkailimme tavaroitamme heti paraatin jälkeen ja tuntui taas, että koko kaappi tulisi mukaan leirille.

Yritin kyllä parhaani jättää kaikki turhat tavarat pois, mutta silti oma pikkureppuni tuntui painavan 40kg ainakin. 

En ikinä ymmärrä pakata niitä "turhimpia" tavaroita sinne isoon reppuun joka menee autolla leiripaikalle, jota ei tarvitse kantaa selässä jatkuvasti niinkuin pientä reppua.

tyhmästä päästä saa kärsiä kyllä koko kroppa.

12 jälkeen lähdimmekin kohti ampumarataa ja menimme ampumaan rk:lla 5 ja 5 kohdistus laukauksia. Itselläni oli ainakin tähtäin siirtynyt ryömiessä ja hyriessä sen verran, että oli ihan tarpeeseen.

Sitten saimmekin kokeilla ampua kovia patruunoita kvkk:lla ja se olikin hieman erinlaista. Pelkäsin ensin etten muistaisi ollenkaan miten koko asetta käsiteltiin, mutta hyvin muistin kun aloimme hommiin. 

 Kvkk kyllä potkaisee hieman enemmän kuin rk, mutta on sillä vaikeampi ampua.. Ammuimme joku 8 laukausta ensin jonka jälkeen menimme taululle ja ei yhtäkään osumaa :D

seuraavaksi kokeilin painaa enenmmän perää olkapäähäni ja sain jopa 10:stä 7kpl tauluun.. Taulu oli kyllä sellainen suuri ja osumat oli ihan siellä täällä. Oma mielipide aseesta on iha TÖHÖ.

Vielä kvkk:n jälkeen menimme toiselle radalle ampumaan kessillä. ( kevyt kerta  sinko). Ammuimme sillä 2 laukasta väripatruunoita. Väri patruunat ovat sellaisia, kun niillä ampuu niin niistä näkee koko lennon ja tietää silloin mihin suuntaan on osunut. 

Päivä oli sen jälkeen ammunnoista pulkassa ja aloimme tehdä taas lähtöä telttapaikalle. Onneksi olimme tämän koko viikon varuskunnan alueella ja kasarmille oli matkaa teltaltamme n. 2km max.

Kuva lainattu netistä. 

Olin ykkösryhmässä ja olimme ennen toista ryhmää valmis. Menimme etukäteen jo teltta alueelle kasaamaan telttoja. Yleensä meillä on teltoissa pohjana vain maa vaatteet eli sellaiset pressut, mutta nyt meillä oli oikein luksusta ja saimme oikein sellaiset puiset "NÄKKÄRIT" allemme.

Kuva lainattu netistä.  Kuva on aika epäselvä, mutta ehkä siitä saa idean.

Emme kerinneet montaa telttaa kasaamaan ennenkuin muut tulivatkin jo meitä auttamaan. Meillä oli yhteensä 7 telttaa ja 2 oli meidän johtajien ja 1 kantahenkilökunnan ja loput neljä meidän matruusien.

Yhdessä teltassa meitä nukkui n. 15. 

kuva lainattu netistä

Tässä vielä kuva meidän teltastamme. Teltassa meillä on lämpöä ylläpitämässä kamiina.

Tosin jos kamina vahti nukkuu ei silloin lämpöä ole .. 

Sain heti ensimmäiseksi yöksi 2 tunnin vartiovuoron.. Ensin olin oman teltan kipinä vahdissa ja seuraavan tunnin olin skappari teltalla.. Olin 12-02.00 hereillä, jonka jälkeen pääsin nukkumaan.

Tiistaina 

kyllä inhotti herätä sillä olisin halunnut jatkaa unia lämpimässä teltassa. Kauheasti ei auta valittaa siinä vaiheessa, kun kello lyö 6.00 ja ylös on noustava. Menimme aamupalan jälkeen hieman pidemmälle matkalle ja lähdimmen. 3-4km päähän ampumaan kovilla peltitauluja.

Matka sinne oli pitkä ja rasittava. Vauhtia kun tuntuu näillä miehillä aina löytyvän muillekkin jaettavaksi.
Aamuisin kun starttaamme tuntuu, että voisi jäätyä pystyyn sillä päällä on vain poolo sekä palvelustakki joka on aika ohut. Matkalla jo melkein huutaa hoosiannaa kun hiki valuu pitikin selkää. Kannamme siis jälleen joka paikkaan tetsaria, asetta ja tietenkin reppua. Kypäräkin on päässä ja saappaat jalassa.

Paikan päällä jonka nimeä en ikinä muista aloitimme partio ammunnat. Ryhmissä oli max. 3 henkilöä ja etenimme partioittain eteenpäin ja uhkaa voisi olla matkalla. Uhkana meillä oli siis pystyyn nousevia peltilevyjä, jotka kaatuvat kun niihin osuu. Päivä oli mielenkiintoinen silloin, kun oli tekemistä.. yhden ryhmänkanssa radalla meni n.15minuuttia ja ryhmiä taisi olla 10kpl... muuten me vain makoilimme metsässä ja odotimme omaa vuoroa. Taisi osa nukkuakkin siellä tai "levätä". Sotilashan aina lepää jos on mahdollisuus.

Oma ryhmäni sai hyvän palautteen toiminnasta, mutta aina jotain pientä voi korjata.

Kaikilla olivat ammunnat menneet hyvin ja tauluja oli kaatunut sekä turvallista aseen käsittelyä oli kaikilla.

Menimme takaisin teltta alueelle jo joskus 17 aikaan ja sen jälkeen meillä oli pieni kertaus puolustukseen menosta ja sitten ei ollutkaan enään ohjelmaa.. huolsimme telttojamme eli veimme puita telttaan sekä hakkasimme niitä pienemmiksi.

Loput ajasta taas vain rötväsimme ja juoruilimme siellä.

Keskiviikko 

Me jäimme hyvin lähelle omaa teltta aluetta. Menimme sinä päivänä puolustamaan poteroista.

Saimme hiljaisen hälytyksen tukikohtaamme ja juoksimme maan sisälle kaivettuja polkuja pitkin omiin asemiimme. Polut oltiin kaivettu kaivinkoneella ja olivat suunnillee rinnan korkeuden syvät.

Juostessa siellä ei saanut nostaa päätään niin, että näkyisi.. Teitä oltiin tuettu puisilla tolpilla, jotta ne kestäisivät pidemmänkin käytön.. joissain kohdissa meni puu pölkkyjä myös yläpuolella ja joka ikiseen onnistuin kolauttamaan pään.. onneksi oli kypärä päässä, mutta kyllä se aina vähän sekavan tunteen toi sillä vauhtiakin oli päällä...

Puolustuksessakin viholliset olivat niitä samaisia peltisiä levyjä, jotka nousivat pystyyn. 

Tässä harjoituksessa meitä oli yhdessä n. 7 tai 8? jos oikein muistan.  Kahdella taistelijalla oli hieman muutakin kuin Rk:t mukana. Yksi  puolusti koko ajan kvkk:lla ja toisella oli ensin rk, jonka jälkeen "tuhosi" ison tankin kertasingolla ja jatkoi taas puolustusta rk:lla. Meillä oli patruunoita käytettävänä 30kpl ja nekin menivät todella nopeasti. 

Taas sinä aikana, kun yksi ryhmä oli ampumassa oli muut tauko alueella rötväämässä. Itse olin ensin Lääkintämiehen tehtävissä ja olin hieman eri paikassa kuin muut ja olin valmiina menemään auttamaan jos jollekin olisi jotain sattunut. 

Illalla me harjoittelimme torstain ohjelmaa.. Ohjelmassa olisi saman tyyliset partiossa olevat ammunnat, kuin tiistaina. Meitä olisi nyt vain yhdessä ryhmässä 9 henkilöä ja menisimme metsässä.

Sielläkin metsässä nousisi taas niitä samaisia tauluja joita olemme ampuneet aikaisemminkin.

Illalla satoi ensin vettä ihan reippaasti, jonka takia ohjelma venyi.. Välissä meillä oli telttahuoltoa ja olimme jo siinä toivossa, että voisimme mennä  jo nukkumaan.. ÄÄÄh ja vesisade lakkasi.

Puimme sadeasut päälle ja menimme rämpimään metsään. Onneksi meidän ei tarvinnut ampua maaten vaan riitti,että menisi polvilteen. Maasto vaikutti aika hankalalta ja se toi enemmän jännitystä seuraavaan päivään..  

Sain vuoroksi olla kipinässä 11-12 ja onnistuin polttamaan illalla sormeni kaminan putkeen.. Suosittelen ettei kannata kokeilla.:))

Torstaina 

Olimme taas ihan siinä läheisessä metsässä, sää oli aika nihkeän märkä ja oli ihan suotavaa pitää sade asuja päällä. Ne ovat kyllä hyvin inhottavia kun eivät oikein hengitä yhtään..

Menimme ensin aamulla taas samaisen harjoituksen metässä mitä meillä oli illallakin ollut. 

Meidän perässä aina siis kävelee kantahenkilökunta joka valvoo, että aseen käsittely ja muut toiminnot ovat turvallisia. Kovilla patruunoilla saa niin pahaa jälkeä aikaiseksi vahingossakin, että turvallisuus on ennen kaikkea  ykkönen. 

Harjoitus meni hyvin ja pääsimme aika pian jo oman ryhmänkanssa ampumaan. 

Jännitti kyllä miten liikkua ripeästi kovat piipussa ja siinä maastossa. Maa oli ihan soinen ja risuja kaikkialla, jotka olivat liukkaita kun oli satanut. 

Onneksi kaikkien turvaksi meidän ammunnat osuivat taas nappiin ja ei tullut yhtään vaarantavia tilanteita. 

Illalla me lähdimme taas sinne pitkälle harjoittelemaan koko viikon odotetuinta ohjelmaa.. 

Matka sinne oli ylläripylläri taas inhottava JA tuntui niin turhalta kun tulisimme sinne heti aamusta takaisin. 

Perjantain ohjelmassa olisi sirpale käsikranaatin heitto. Helpottanut jännitystä ei ainakaan se, että maanantaina samanlaisessa harjoituksessa syndalenissa oli tullut käyttäjän virhe ja kranaatti oli ilmeisesti räjähtänyt käteen.. No isoja haavereita ei ollut onneksi sattunut. 

Harjoitus tuntui hölmöltä, mutta oli siinä tärkeitä asioita. Emme olleet paikan päällä kuin ehkä maximissaan 2 tuntia ja lähdimme takaisin teltalle. 

 Yöllä ei tarvinnut olla ollenkaan kipinässä ja sain nukkua koko yön rauhassa :). 

Perjantaina 

herätys oli jo 05.30. 

Kaikki teltat piti olla laskettavassa muodossa samassa paikassa mistä haimmekin ne 06.15.  

Onneksi kerkesimme aika määreeseen ja lähdimmekin heti marssimaan takaisin eiliselle paikalle missä olimme olleet. Kerrankin tuntui siltä, että menimme ihanaa vauhtia..Pysyin jopa perässä!

Mieltä kyllä piristi erittäin paljon se, että tiesi pääsevänsä kotiin vielä samana päivänä. 

Ajattelin kotia ja kotiväkeä koko matkan ja matkakin meni nopeasti.

Matkalla on paljon mäkiä hyvin jyrkkiä ja loivempia ja kyllä jalat olivat saaneet jo kyytiä koko viikon. Välillä tuntui melkein ylämäkeä kävellessä, että takareidet olisivat revähätneet..

Perillä söimme vasta aamupalan ja aloitimme heti samat kertaukset mitä eilenkin. 

Pääsin heti kertauksen jälkeen taas lääkintämiehen hommiinn ja istuin paareilla sirpaleliivit päällä sekä muu varustus mitä siihen kuului.

Porukka oli selvästikkin hieman jännittyneenä siitä miten hyvin heitot tulisivat onnistumaan.

Heittäisimme kranaatit seisomapoteroista joissa olisi joku kokeneempi vieressä varmistamassa.

Päällämme tulisi olla :

Sirpaleliivi 

kypärä

suojalasit ja kuulosuojaimet.

menimme ensin heittämään yksitellen harjoitus kappaleet, mutta nekin räjähtivät kun heitti ne. 

Itse olin ihmeellisen rauhallinen ja olisin voinut kuvitella, että käteni olisivat hikoilleet jännityksestä niin kovin ja olisin pudottanut käsikranaatin eteeni.. 

Hyvillä mielin menin heittämään ensin harjoitus kranaatin ja palautteeksi sain hyvät tavat toimia ja osasin hallita hyvin. Enemmän olisi voinut voimaa käyttää heittoon, mutta tuhoava heitto silti oli.

ei paljosta jäänyt paitsi maalista.

Seuraavaksi, olin taas lääkintämiehenä ja istuin paareilla varmasti 3h :D. Onneksi omat joukkelaiset tulivat istumaan ja leiriytyivät reppuineen kanssani paarien lähelle niin ei ihan tuppisuuna tarvinnut istua. Sirpalekranaatin heittoa saimme odottaa hieman kauemmin.. Meitä oli n. 50 varusmiestä, jotka heittäisivät ja kaikki olivat samassa jonossa. 

Aika meni mukavasti sillä aurinkopaistoi ihanasti taivaalta ja lämmitti mukavasti.

Oma vuoroni oli melkein viimeinen ja ihmettelin miksi ei jännittänyt. No parempi niin.. 

Heitto sujui hyvin ja  räjähdys oli hieman suurempi kuin harjoitus kranaatissa. Aina kun heittää kranaatin täytyy mennä suojaan poteroon. Eli mennä kyykkyyn ja suojautua etu seinämää vasten. 

Oli vielä hyvä plussa se, että heiton jälkeen alas ja sitten pam ja sitten lensi vielä hiekkaa itsensä päälle. Se toi kyllä ihan todellisen tunteen mukaan. 

Heittojen jälkeen pääsimme vihdoinkin lähtemään ja tiesin, että lomautuminen odottaisi kasarmilla!

Odotin eniten kasarmille pääsyä, jotta pääsisin huoltamaan myös itseäni.. Vaihtamaan kaikki vaatteet puhtaisiin ja pesemään kunnolla hampaat ja suihkuun! 

Hiukseni olivat koko viikon hikoilleet kypärän ja pipon alla ja olivat muutenkin aivan rasvaiset..pojilla kun on aina helpompaa kun ei ole hiuksia päässä.

Pettymys iski kasarmilla, kun suihkuun en päässytkään ja oli kauhea kiire lomautua. 

Ihme ja kumma kun niin likaisena edes meidät lomautettin.

Jokainen näytti aivan pikimustalta työmyyrältä ja hien haju ylsi ainakin 3kmpäähän.

EI IHMEKKÄÄN ETTEI KUKAAN ISTUNUT BUSSISSA VIEREENI.

Se hetki olla sellainen, jolloin teki mieli lysähtää polvilteen ja musertua palasiksi.

96 aamua mennyt ja vielä 159 aamua jäljellä. 

viime viikko alkoi huonommin kuin olisi jaksanut edes ajatella,

Heti Maanantai aamuna alkoi oikein perinteinen maanantai ketutus. Kirkkonummelle olin palaamassa 18.10 junalla, mutta ihana vr siirsi juna aikoja ja myöhästyin sitten 20 minuuttia jo hangon junasta.

Äkkiä kauheaa kyytiä karjaan asemalle missä ei liikkunut edes kuollut hiiri. Seuraava juna tulisi n.2h kuluttua ja busseja ei menisi kirkkonummelle ollenkaan. Kaiken kukkuraksi vr lakkautti myös sen ettei juna enään pysähdy edes kirkkonummella..ja sehän on aivan naurettavaa.

Onneksi ihana Mustonen nouti kyytiin karjaalta ja mentiin hänen autollaan sillä molemmat samassa veneessä vailla kyytiä takaisin. 

Kasarmilla jatkoin omaa kiukutteluani ja kiukuttelin itselleni kuinka huono päivä voi olla ja sitten vielä kuinka haluaisin olla juuri nyt kotona enkä siellä. Se hetki olla sellainen, jolloin teki mieli lysähtää polvilteen ja musertua palasiksi.

koko yö meni kiukutellessa ja valvoessa.. koti ikävä oli ja en vain jaksanut edes yrittää piristää itseäni millään kivoilla ajatuksilla. Valvoinkin sitten yli puolen yön ja tuijotin tyhjää tupaa. Ajattelin samalla kunpa olisi edes vielä ne ihanat naiset kanssani tuvassa, jotka olivat pkaudella. Nyt täällä yksin samassa kohdassa tuvassa ja samalla kohdalla olevalla sängyllä...mutta ilman kikatusta ja erinlaisia naisten kertomia tarinoita ja juttuja. Ajatuksia kyllä vyörysi myös ihan laidasta laitaan.

Tiistaina heräsin 05.50 herätys kelloon ja muistin olevani kotona..ajattelin ettei tarvitsisi nousta ollenkaan. Yhtäkkiä tajusinkin että en ole kotona..olen palveluksessa kasarmilla.

Pongahdin ylös sängystä ja valmistauduin aamureippailuun. 

Aamureippailu tuntui heti aamusta erikoiselta. Juoksin ihan normaalisti ja tuntui kun happea ei olisi tullut ollenkaan, vaikka kuinka yritti vetää henkeä ilmasta. Reippailun jälkeen hengitys ei meinannut rauhoittua ollenkaan ja hengitys ihan vinkui ja inisi ja kuulostin ihan astmaatikolta. En tiedä mistä moinen johtui,mutta ei se kyllä normaalia ollut. Hengitys taisi tasaantua oikeastaan vasta 07.30 kokonaan kun sain pienen hetken maattua sängyssä ja hengittää ihan rauhassa. 

Aamupäivän siivoilimme  hälvälästä leiri tavaroita ja siinä menikin koko aika ennen ruokailua.

Lounaan jälkeen olimme oppitunnilla, jonka jälkeen menimme veksin taakse kenttä hautaamaan nuken. Harjoittelimme sitä siksi, että lääkintämies joutuu sodassa hautaamaan monta kymmentä taistelijaa. Ehkä jopa sen parhaan kaverinkin. 

 Ennen päivällistä sain kuulla, että nyt olisi lähtö. Lähtö tapahtuisi heti ruokailun jälkeen ja saisin vihdoinkin muuttaa alakertaan oman joukkueeni luokse. Tosin omaan tupaan, mutta ihan niiden viereen ja en unohtuisi ylös ja tietäisin missä mennään. Muutto oli kyllä hyvin positiivinen asia ja hoidin sen mahdollisimman ripeästikkin. 

keskiviikkona meillä oli marssi 3. 

Marssia olin "jännittänyt" koko tiistain. Ajattelin ja olin jo melkein sata varma, etten tule jaksamaan sitä. Miesten reippaat askeleet ovat kuitenkin itselleni hölkkäämistä. 

Marssi oli kuitenkin erinlainen mitä olin odottanut.

Ensinnäkin me maalasimme kasvomme vihreiksi. Saimme myös mukaamme 30 harjoitus patruunaa.

Lähdimme marssille n.08.30 ja marssimme porttien ulkopuolelle Hila metsään. Hilassa laitoimme kuulosuojaimet päähän ja asetimme patruunalliset lippaat kiinni aseisiimme. Saimme tietää, että yllätämme täydennysjoukkueen. Marssimme n.6km ennen kuin menimme poteroihin odottamaan heitä.. Harmittavasti aikataulu ei ihan mennyt yks yhteen ja jouduimme odottamaan heitä märässä maastossa maaten 45 minuttia. Heidän tultua rökitimme heidät kyllä ihan 6-0. 

Pienen paussin jälkeen jatkoimme matkaamme. Aloimme mennä kohti kasarmia ja matkalla meitä yritettiin yllättää, mutta olimmekin valppaina ja täydennysjoukkue jäi kiinni. Menimme metsään suojaan  ja aloimme puolustaa. Juoksimme metsässä vauhdilla ja hypimme ojia ja kaatuneiden puiden yli,.Sitten nohevana juoksin lammikon yli... eikun hups. se olikin suo. eikä mikään matala..upposin suohon polvia myöten ja saapas täynnä vettä. No ei auttanut muu kuin nousta ylös ja juosta märällä varustuksella. 

Yllätys yllätys, että täydennys miehet jäivät taas meidän nalkkiin. Heitä oli kuitenkin 21 ja meitä ainoastaan 10 :D.

Onneksi oli vaihto tavarat mukana ja sain laitettua kuivat sukat jalkaan. 

Matkalla kasarmille sää oli mitä mahtavin ja maisemia ei voinut olla ihailematta. 

Kiipeilimme matkan aikana paljon kallioilla ja osaksi menimme teillä. Kallioilla kiipeily siinä varustuksessa oli tosin hieman hankalaa ja raskasta, mutta silti jaksoin sillä se oli kivaa:D

N.2kilometriä enään jäljellä ja silloin alkoi tuntua jaloissa. Marsimme koko matkan aikana  n. 15 kilometriä ainakin.  Rakkuloita kyllä löytyi illalla jaloista ja jalat painoivat varmasti satakiloa.

Torstaina meillä oli  palautus lenkki ja sulkeis harjoituksia, Ihan tuttuja juttuja pkaudelta ja harjoittelimme niitä siksi, että maanantaina olisi komentajan vaihto paraati. Harjoittelimme myös ihan perus rynnäkkökiväärin käyttöä ja lippaiden vaihtoa. Lounaan jälkeen harjoittelimme käsikranaatin heittoa ja pientä hyökkäys tilannetta. Kerrankin oli kivaa heitellä sitä ja aikakin meni nopeasti. Teimme erinlaisia juttuja. Kun normaalisti yleensä aina jankataan samaa juttua, samalla tavalla..  Vapaa-aika alkoi nopeasti ja menin mustosen ja mölsän kanssa sotkuun istumaan ja viettämään aikaa. Olin silloinkin ihan vihreä kaulastani :D. Naama väri ei meinaan ihan helpolla irronnut.

Perjantaina taas meillä oli ihan uutta juttua. KVKK:N käyttöä. ( kevyt konekivääri)

katselimme ensin sen osia, jonka jälkeen purkasimme ja kasasimme sitä. Oli mielenkiintoista sillä oli aivan uusi ase itselleni. En sen koommin noita aseita tunne tai tiedä niin ei mikään ihme, etten koskaan ollut törmännyt oikeastaan aiemmin. 

Vielä kaiken kruunasi se, että menimme ennen lounasta lähi metsään ja pääsimme ampumaan harjoitus patruunoita sen kanssa. Se oli kyllä aika siistiä!:D  Oli niin erinlaista kuin mitä ampuisi rynnäkkökiväärillä ja saimme kokeilla myös ampua sarjaa sillä.. mitä emme oikein ikinä saa ampua rk:.lla.

Tässä pieni kuva kvkk:sta, jonka lainasin kylläkin netistä.

Ja ihan kaikille myös tämä rynnäkkökiväärin kuva, sillä puhun siitä usein ja varmastikkaan moni ei tiedä minkä näköinen koko ase on.

kuva lainattu netistä

Perjantaina pääsimme jo kello 14 jälkeen heti lomille.. Olisi ollut ihanaa kerrankin olla ajoissa kotona..mutta mitäs meidän ihana  vr tekikään ja jouduin odottamaan 17.30 asti karjaalle lähtevää bussia. Voin kertoa, että huumori oli kaukana ja kotona olin vasta 19.30.. 

kirjoitan tästä viikosta vielä tämän viikonlopun aikana. Sillä olimme Ampuma harjoituksella metsässä ja sieltä riittää kerrottavaa jokaiselle !:)