Perjantaina meillä oli edessä suuri ja ihmeellinen päivä.
Muutimme viestikomppaniasta jokainen uusiin komppanioihin tai tiloihin.
Oma uusi komppaniani on huolto.
Täällä on kaikki lääkintämiehet, keittäjät, täydennnysmiehet, asesepät ymsyms..
Muuttaminen oli jännittävää, mutta samalla myös erittäin vaikeaa. Tiesin jo etukäteen, että tulen olemaan ainoa nainen joukkueessamme. Entisessä meitä oli neljä niin aina oli joku nainen kenelle puhua omia tyhmiä ja vähemmän tärkeitä asioita. Kolmas joukkue tuntui jo niin omaltakin..tiesi kaikki ja pystyi puhumaan ihan kaikille ja heittämään omituisia vitsejäkin samalla.
Perjantain pakkausta.
Uudessa komppaniassa tuvassani on 2 alikersantti naista, 2 vanhaa miehistöä sekä sain yhden misulin vanhasta tuvasta kanssani.
Ratkaisu on ilmeisesti väliaikainen.
Oma joukkueeni on muuten alakerrassa paitsi itse tietenkin ylhäällä ja alikersanteilla hommaa aina muistaa hakea minut täältä mukaan toimintoihin. Muut tuvastani ovat keittäjiä paitsi vanha miehistö, mutta heillä omat ohjelmansa.
Komppania tuntuu niin erinlaiselta..alku vaikutelma oli ahdistava.
Varmaan osaksi johtui siitä, etten tiennyt yhtään mitä tehdä ja miten olla.
Otin kuitenkin itsellei täsmälleen saman paikan tuvasta niinkuin oli viestissäkin.
Täällä on eri tapoja mitä ennen oli. Saa opetella kaiken taas alusta ja olla kyselemässä kokoajan. Iso miinus on täällä se, että meillä on poikienkanssa yhteiset suihkut ja vessat. On hieman vaikeaa tottua, kun viimeksi naisilla oli omat suihkut sekä vessat.
Eikä täällä ole suihkuissa verhoja ja vessoissa näkee selvästi kuka milläkin hädällä.
Luulen kuitenkin, että miehillä on yhtä vaikea tottua siihen kun naiset ravaavat siellä.
Olemme nyt kuitenkin jo muutaman päivän täällä olleet.
Oman joukkueeni kanssa vietän suurimman osan päivästäni tai melkeinpä koko päivän. Joukkueesta en kyllä vieläkään tunnista kovinkaan montaa, mutta eiköhän se pikku hiljaa ala tulla tutuksi.
On kyllä hieman vaikeampaa sulautua pelkkien jätkien sekaan ja tullaan kyllä aina huomatuksi, että hei onhan siellä yksi nainenkin.
Hyvin on ainakin omasta mielestä joukkue ottanut mukaan ilman ihmeellisiä epäröintejä. Itse olen kyllä paljon alottanut keskusteluja sillä ei sitä jaksa 9kk olla tuppisuuna.
Tämä viikko on mennyt aika hitaasti. Olemme istuneet aamu 7.30-18.30 oppitunneilla.
Olemme käyneet läpi ensiapua ja siihen liittyviä asioita.
Ylläripylläri kaikki samat videot ja materiaali on muutenkin samaa mitä olen kuunnellut ja katsonut koulussa 3v lähihoitajan opinnoillani.
Kertaus on opintojen äiti, mutta onneksi aina yksi asia päivässä tulee uutena.
Alku tulee olemaan paljon samaa, mutta kuulemma pian tulee myös sellaista mitä koulussa ei opeteta.
eiköhän tämä tästä lähde kulkemaan :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista