Jotain hyötyä oli myöskin tulla lääkintämieheksi, sillä sain uuden ensiapukortin juuri ennenkuin toinen menisi vanhaksi.
Ensiapukurssi meni tuplasti nopeammin mitä meillä koulussa oli. Hyvä niin sillä päähän siinä hajonnut olis.
Viime viikolla tehtiin kuitenkin eräs asia mitä tuskin koskaan tulen unohtamaan..tai oikeastaan kahta asiaa.
Ensiksi pistimme itse itseämme reiteen neuloilla. Koulussahan me pistimme reiden sivuun ja putsasimme ihon sekä hianoa hygieniaa mukana.
Täällä mennään niin, että pistämme omien likasten palvelushousujemme läpi.
Desinfioinnista ei tietoakaan, sillä eihän sodassakaan kerkeä miettiä onko se ihan steriili vai ei.
Ikinä kun en piikeistä ole välittänyt ja niitä mahdollisuuksien mukaan vältellyt oli vaikeaa laittaa omaan reiteen neula. Koko suoritus taisi kestää yli 5minuuttia, sillä junnasin ja junnasin tökkäämisenkanssa. Lopulta kun sen siihen tökkäsin tajusisin ettei se edes tuntunut. Turhaan olin siis junnannut paikallani.
Nooo.. toi nyt oli pieni juttu ennenkuin pääsimme laittamaan toisillemme kanyylit.. ei hyvä heilunu, kun ajatteli että pian joku joka on pakosta intissä sekä laitettu lääkintämieheksi vastoin tahtoaan ja myös pitänyt ensi kertaa neulaa kädessään 10 minuuttia sitten tulisi laittamaan piikin suoraan suoneesi.
Saimme siis kerran tasan kerran nähdä kokonais suoritteen meidän kenttäsairaanhoitajalta. Sen jälkeen saimme suorittaa.
Katselin ensin, kun muut laittoivat toisilleen ja heidän ilmeet olivat niin pelon vallassa ja osaa sattui ihan älyttömästi. Ei todellakaan tullut mikään hyvä fiilis mennä pistettäväksi saati sitten itse pistää.
Oma pistokseni meni ihan hyvin.. tai niin ainakin sanottiin:D
Sen jälkeen olikin sitten itse potilaana. Tuska hiki valui otsaa pitkin melkein krokotiilin kyynelien kokoisena ja kädet tärisi ja puhekkin taisi jo sopertaa.
En pystynyt katsomaan ollenkaan suoritusta.. oli pakko keskittyä omaan hengitykseen ennenkuin pyörtyisin.
Ensin sanottiin" nyt pistää vähän" ja melkein sen jälkeen kuului "oho".
Sydän meinas pysähtyä ja käännyin katsomaan niin koko olkavarsi veressä, kun ei oltu saatu puristettua oikeaa verisuonta pistoksen jälkeen.
Ei hätää eikä mitään en ollut edes tajunnut, että piikki sekä sellainen madriini olivat kädessä sillä ei sattunut yhtään!! Se oli kyllä päivän paras uutinen. Veren vuotaminenkaan ei haitannut , sillä sitäkään en olisi huomannut tai tuntenut jolleivat he olisi sanoneet "oho".
Kukaan ei onneksi pyörtynyt tai muutakaan.
Tällä viikolla aloitettiin perus oppitunneilla vielä. Saimme myös lääkintämiehen varustukseen kuuluvan reisilaukun.
Tiistaina lähdimme lähimaastoon portin ulkopuolelle hieman tetsaamaan.. ensin harjoittelimme ihan pkauden juttuja. Sen jälkeen aloimme evakuoimaan toisimme tulenalta. Teimme hätäsiirtoja toisillemme ja vedimme toisiamme taisteluliivin sellaisesta narusta joka tulee selästä niin suojaisaan paikkaan. Matka suojaan saattoi olla 10m päässä tai 3m päässä. Matkalla oli mäkiä, kiviä, lammikoita, juuria ja kaikkea mahdollista muuta.
Yritin ottaa kirjasta kuvan minkä laista tyyliä tarkoitin siirroilla. Keskimmäisestä kuvasta voi saada vähän edes ideasta kiinni.
Oli hyvin hyvin raskasta vetää n. 70-80kg äijää metsässä joka on "tajuton"
Suojassa sitten teimme kroppaan muun tatkistuksen ettei raajoissa tai muualla ole haavoja. Joo kyllä, ettei liian helpoksi mene niin vedimme takit ja paidat ylös tai auki niin, että vatsa oli paljas ja saimme laitettua jääkylmän käden kaverin lämmintä ihoa vasten. Tälläisellä ihanalla kesä säällä se oli oikein mukavaisaa... toistimme tätä todella monta kertaa.
Ulkona vielä kun on hiukan lunta ja melkein plus asteita oli lumikin jo loskaa niin mukavasti pylly ja muut kastuivat maassa maatessa.
Olo oli ihan kun housuun olis pissiny.
Keskiviikkona eli eilen jatkoimme taas samaa kuin tiistaina ensiksi. Tällä kertaa olimme kyllä porttien sisäpuolella. Uutena asiana teimme hieman kantoja.
Kannoimme toisiamme erinlaisilla otteilla.
Tulipas kuvista huonoja. Mutta niissä on jotain erinlaisia kanto tyylejä.
Raskasta tämäkin oli ja meillä oli myös yhden miehen palomies kantoa sekä kahden miehen voimin oleva kanto.
Siitä en laita kuvaa mutta kaveri on kokonaan niskassa/selässä ja kantajan käsi tulee uhrin jalkojen välistä sekä toinen pitelee käsiä.
Oli vaikeaa nostaa noita äijän käppyröitä omilla pienillä voimilla, mutta siinäkin onneksi edes muutamaan otteseen jaksoin hyvin.
Päivän päätteeksi teimme kahdesta isosta kepistä sekä verkosta hätäpaarit. Kannoimme 6 hengen voimin yhden miehen komppanialle asti paareilla, jotka olivat olkapäillämme. Matkaa oli ainakin 1kilometri !:D
Näiden kahden päivän jälkeen olin kyllä väsynyt ja lihakset loppu!
Tervettä kipua se vain tuottaa!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti