Tetsataan tetsataan joka päivä tetsataan ja kun päivä on ohi niin lisää tetsataan....

Maanantai ja p-kauden ainut harjoitusviikko  metsässä olisi edessä.

Tavaraa olimme pakanneet koko kaapillisen mukaan sunnuntaina illalla .. kaksi reppua ja toinen oli niin suuri, että sinne sisälle mahtuisi koko kylä.

Isoja reppuja emme onneksi joutuneet kamalasti kantamaan, mutta omana varustuksena oli lumipuku sekä taisteluliivi ja reppu sekä ase. Eli se ei eronnut normaalista taisteluvarustuksesta muuten kuin, että se pieni reppu joka ei yleensä paina niin painoikin ainakin 10kg enemmän..

Pieneen reppuun olimme laittaneet kaikki omat romut ja tarvittavat tavarat.. esimerkiksi omia herkkuja ja juomia. Yksi vara vaatekerros sekä vara kengät.

pieni osa herkuista

 10 jälkeen lähdimme busseilla kohti saloa, jossa harjoitus pidettäisiin. Bussi oli koko matkan täynnä puheen jänniteistä sorinaa ja pulinaa. matkaa oli n. 1.5h

Perillä purkasimme bussin ja otimme omat kannettavat tavarat alaosasta. Isot reppumme tulisivat kontissa myöhemmin paikalle.

Aloitimme heti koulutuksella, taktisesta lippaan vaihdosta.

Katselimme kaverinkanssa ympärillemme, että kauheasti on puita.. mutta ei sellaisia rykelmiä minkä taakse pääsisi puska pisssalle.. Saimme vaeltaa aina ihan kunnolla ennenkuin pääsimme sellaiselle paikalle jossa olisi hieman edes suojaa.

Siellä oli vielä silloin suht paljon lunta. n.20cm ainakin.

Maanantai meni siinä, kun etsimme meille varattua telttapaikkaa ja teltan kokoomisessa. Meidän teltta oli hyvin kummallinen, kun ei meinattu saada siitä oikean muotoista ollenkaan..toisin kuin majohajossa oleva teltta saatiin hyvin nopeasti kasaan.

Menimme maanantaina vasta 11 aikaan nukkumaan ja onneksi en saanut yhtään vahtivuoroa sinä yönä. Nukkumisesta ei kuitenkaan mitään tullut, kun heräilin kokoajan..

Tiistaina heräsin ihanaan vesisateeseen..Siellä kuulemma aina sataa ja niin satoi nyttenkin.. 

meidän telttaan oli tullut ihanasti vettä jostain ja makuupussit ja telttapatjat uivat ihan vedessä.

Puimme sade-asut niskaan ja ulos odottamaan ruokailuun siirtymistä.. Onneksi saimme laittaa makuupussit ja telttapatjat kuivumaan sisälle kamiinan lämpöön. 

ruokailut tehtiin aina matkanpäässä teltastamme.. jouduimme aina laittamaan linjastoa pystyyn tai purkamaan sen autoon. Joskus odotimme ruokiamme yli tunnin siellä korkeassa polviasennossa yksi mies yhden puun juurella..

tiistaina kaivoimme poteroita, jotka ovat siis  kuoppia. Kuoppaan täytyy päästä seisomaan suorana ja olemaan piilossa viholliselta. Teimme aina 3 per teltta. kaivoimme meidän n.190 cm taistelijan mukaan, joten siihen meni melkein kokopäivä.. Kaivoimme pienillä kenttälapioilla,  joista en olisi ikinä uskonut olevan niin tehokkaita :D Pimeä tuli aina todella nopeasti ja silloin emme kauheasti voineet enään mitään tehdä. Valoja kun emme oikein saisi käyttää.

Vettä satoi melkein kokopäivän ja vaatteet menivät ihan litimäriksi.. 

Yöllä sain vahtivuoroksi 12-2.00, johon kuului ensin lähivartio ja sitten kipinä.

Lähivartio tarkoitti sitä, että vahdittiin telttaa ja sen ulkopuolella olevia reppujamme. Reppumme olivat kokoajan vesisateessa.

Keskiviikkona 

 Meillä oli jotain pieniä harjotteita ensin ja sen jälkeen lääkintämiehet tulivat pitämään meille ensiapu koulutusta. Vettä satoi koko keskiviikonkin.. 

Koulutuksessa evakuoimme parimme, jonka jälkeen aloimme tutkia onko hänellä vuotavia haavoja...

Muuten tekeminen olisi ollut kiva, mutta ei siinä räntäsateessa..Jouduimme ottamaan kaverin vatsan ihan paljaaksi ja kokeilemaan kylkiä ja muita ruumiin kohtia kylmillä käsillä paitojen alta.

Oma parini oli niin raju, että sai sadetakkinikin rikki. Onneksi se ei käyttöä haitannut :D

 Yöllä sain ihan huonoimmat vuorot.. 

sain 01.00-04.00 ja ensin olin lähivartiossa, jonka jälkeen jouduin mennä seisomaan ulos sinne kuoppaan kahdeksi tunniksi. Vartioimme siellä vihollisen odottettua tuloa suuntaa.. jos havaitsimme metsässä liikettä  niin poteron nuorimmaisen piti lähteä ilmoittamaan siitä  teltalle, jotta kaikki tulisivat auttamaan tuhoamaan vihollisen.

esimmäinen hälytys tuli jo 11.30 ja puimme kiireen vilkkaa kamat niskaan ja ulos. Juoksimme omille sovituille paikoillemme. Hälytys oli kuitenkin ollut väärä.. mitään siellä ei ollut.

Toinen hälytys tuli juuri silloin, kun olin lähivartiosssa. Silloin minun ei tarvinnut lähteä sillä, jonkun piti vartioida telttaa..Sekin taisi olla väärä:D

Omalla vuorolla poterossa ei tullut yhtään hälytystä. Seisoin siellä hiekkalaatikkosa vesisateessa kaksi tuntia tuijottamassa pimeää metsää..väkisinkin alkoi näkemään kaikenmailman örkkimörkkejä siellä.  Kerkesin myös miettimään kuinka paljon omassa päässä on vikaa, kun tänne vapaaehtoisesti tulee :D. Ilmeisesti hyvin paljon.

Kuoppa, kun ei kamalan tilava ollut niin ei paljoa tilaa ollut sitten liikkuakkaan. Palelin siellä ihan järjettömästi ja yritin jumpata, mutta ei se oikein auttanut. Kaveri seisoi sen verran kaukana, ettei kauheasti voinut jutella ilman huutamista.

Poterosta pois tuleminen olikin sitten oikein suoritus.Olimme tehneet takaosan väärin.

Se oli tikkusuora ja itse 169cm ei kauhean ketterästi sieltä pois tultu :D

Torstaina väsytti kamalasti.. unta, kun ei paljoo ollut saanut.

meillä oli erinlaisia pisteitä missä harjoittelimme esimerkiksi hyökkäystä ja hyökkäyksestä purkautumista. Harjoittelimme myös erinlaisia tapoja liikkua.. ryömimme ihanassa loskassa, vaikka kuinka monta kertaa edestakaisin. se otti kyllä hermoon kun ei ollut yhtään voimia enään jaloissa.

 sitä enne olimme olleet pisteellä jossa oli suojeluhälytystä ja varoitusta.. ai että!!..

myöhemmin  pääsimme ampumaan räkäpäillä ja saimme kokeilla hyökkäystä ja puolustamista toisia telttoja vastaan. se oli kivaa! 

Olimme saaneet jo kuulla. että vikan yönä tulee niin paljon hälytyksiä kun voi vain olla..unta emme kuulemma tulisi saamaan ollenkaan. Pääsimme onneksi suht ajoissa nukkumaan, jotta jokainen saisi edes hieman nukuttua. Sain vuorokseni sentään 10-11 ja 5-6.00 

molemmat tunnit olivat poterovuoroja.

 olin niin väsynyt jo silloin yhdenksän aikaan kun saimme levätä, että nukahdin heti ja en meinannut ollenkaan uskoa 10 aikaan että vuoroni olisi ja ylös olisi noustava. Olin inttänyt vastaan ja  kääntänyt selkää..tilanteesta en itse muista oikein mitään :D 

viholliset ampuivat koko yön eripaikoissa räkäpäillä ja oli aina kuunneltava koska se olisi meidän kohdalla. Oikeita hälytyksiä tuli 3, mutta taisimme juosta ainakin 5 tai 6 kertaa asemiimme. Itse olin valmistautunut  sillä tavoin lähtöön, että nukuin kaikki tavarat päällä.. ihan kaikki. jopa saappaatkin olivat jalassa ja hanskat kädessä. Pääkin taisi olla kypärässä, mutta kypärä ei sentään ollut kiinni. Ase oli hyvin kainalossa.:DD

sinä yönä olo oli todella sekava.. en oikein tainnut tajuta mitään.. heräilin jatkuvasti varmistamaan, että onko hälytyksiä tai nukkuuko muut vielä.?

olin lähdössä omaan vikaan potero vuoroonkin tuntia liian aikaisin.. onneksi lähivartio oli tarkkana :D

no en sen jälkeen mennyt enään nukkumaan vaan jäin vapaa ehtoisesti kipinään.. Olin niin yli väsynyt että en huomannut olevani edes väsynyt :D Pakkasin kaikki omat tavarat jo silloin,että muilla olisi tilaa enemmän herätessään.

Omassa vuorossa menin poterolle tiesin, että tulisi vika hälytys klo: 5.. ja niinhän se tulikin. 

Vika yö oli hieno. sade oli muuttunut pakkaseksi ja  taivaalla täysikuu.. taivas oli ihan tumman sininen. 

vikassa vuorossa oli vain 05.00-05.30 aikaa, kun puol 6 oli jo kaikilla herätys. purkasimme teltan nopeasti ja pakkasimme tavarat. Aamupalan syötyä peitimme poterot ja siivosimme alueita kaikista roskista. Söimme siellä vielä lounaan ja kun kuulimme bussiemme moottorien lähestyvän oli se taivaanlahja. Melkein olisi voinut polvilleen mennä ja rukoilla.

matkalla kasarmille ei mennyt kuin 5 minuuttia, kun koko bussi täynnä unisia varusmiehiä nukkui.

Ihanan lämmintä ja pehmeät penkit.

Koko leirin aikana, kun satoi vettä meidän reput oli siis sateessa. Osa porukasta ei ollut saanut edes  jätesäkkiä reppujen sisälle, jolloin kaikki varavaatteetkin olivat märät. Ihmettelinkin miksi kukaan ei tullut siellä kuumeeseen.. 

Toka vikana ja vikana päivänä siellä oli todella liukasta ja märkää.. taisin itsekkin kaatua siellä ainakin 4 tai 5 kertaa... Onneksi vahingoilta meidän ryhmässä vältyttiin..

Olimme myös koko leirin märissä vaatteissa ja hanskoissa. Onneksi osasi koko ajan ajatella, että pahempaankin olisi voinut olla. Me pääsimme vielä suht helpolla, vaikka inhottavalta se välillä tuntuikin. 

Oma kannustus muita kohtaan ja aktiivisuuskin palkittiin. 

Kasarmilla illalla menimme omien joukkuiden kanssa järjestymispaikoille ja jokaisesta joukkueesta palkittiin 3-4, jotka olivat olleet aktiivisia. 

Olin melkein pyörtyä, kun kuulin oman nimeni ja piti astua eteenpäin. 

Palkinnoksi sain yhden päivän kuntoutusloman! :) 

AINIIN..minä joka aina sanonut ja väittänyt vastaan etten suklaata tule siellä syömään.. 

saimme välillä päivällisen mukana suklaapatukan ja voin sanoa, 

että suklaa maistui paremmalta kuin ikinä niin siellä..

nyt olen koukussa kyseiseen suklaaseen ! kirous..

Launataina pääsimme vielä yhdeksi päiväksi kotiin ja sunnuntaina tulimme jo takaisin palvelukseen.

toivotaan, että saisin kirjoitettua hieman useammin.. Blogin ylläpitäminen on hyvin vaikeaa:D