Kaksi viimeistä viikkoa

P-kausi on lopuillaan ja uudet tuulet odottavat saapumista.
Huikeat 8 viikkoa on mennyt niin nopeasti, etten voi uskoa.
Itselläni on ollut hyvä joukkue sekä tupa. Odotan innolla uusia tupalaisia tai olenkohan jopa yksin. Harva sen arvaa ja lopuille ei edes kerrota.

Viime viikolla tulimme vasta maanantaina takaisin kasarmille.
Oli ihanaa olla kotona ja lepuuttaa jalkaa..no tosin ei se siellä kyllä parantunut.
Turvotus laski ja nousi jatkuvasti.
Kasarmilla päätin kuitenkin vielä mennä seuraavana aamuna veksiin.
Veksissä sain suoraan 4 päivää vmtl eli vapautuksen liikunnasta ja marsseista sekö taistelukoulutuksista.
Tiistai meni kokonaan vain sivusta katsellen, kun muut joukkuelaiset ahersivat.
Keskiviikkona pääsin sentään ampumaan.
Ammuimme rk7 ja ampumataitotestin.  Ensin piti saada rk7 viisi osumaa ennenkuin pääsisi ampumaan att:ta. Ensimäinen kerta meni penkin alle, mutta sitten sain jopa 6 osumaa! Rk7:ssa oli siis liikkuvia tauluja joihin oli joko 3 tai 5 sekunttia aikaa osua.

Att:ssa oli myös samat 5sek, 3sek, 5sek aikarajat ja liikkuvat taulut.
Sen jälkeen oli polviammunnat sekä seisaaltaan.
Ammuimme 150m, paitsi seisaalteen ammuimme 50m.
Olin todella tyytyväinen tulokseeni, vaikka polviammunnat eivät onnistuneetkaan ollenkaan.. en pystynyt istumaan polveni päällä joten..näin melkeinpä kuinka kaikki kolme luotia lensi ihan ohi taulunkin.
 Tuloksissa  piti saada yli 5 tai 5 niin pääsi läpi.
11/12 sai kuntoutusloman.
12/12 sai kultaisen ampumapinssin.
Omaa tulosta menossa katsomaan olin varma, ettei läpi olisi mennyt.
Olin todella tyytyväinen, kun sainkin jopa 9/12!
En voisi enempää toivoakkaan, sillä kaikki ammunnat menny niin penkin alle ettei mitään rajaa.
Att:n on kuitenkin tarkoitus olla haastava. Arvelen, että kolme reikää jotka taulusta puuttui olivat juuri ne polviammunnat.

Torstaina meillä oli vain varusvaihto ja sain 3 tuntia siivoamista,kun muut olivat liikunnassa.
Perjantaina muilla oli taisteluammunnat ja itse sain vahtia oma tekoista puomia koko päivän. Illalla pääsimme kotiin vielä sain mölsänkin hankoon vieraaksi :)

Tämä viimeinen viikko on vaikean haikea.

Oli ihanaa kuitenkin päästä takaisin riviin. Polvi suht hyvässä kunnossa, että pärjään ja voin toimia muiden kanssa.
Huomasin ainakin lihoneeni kahden viikonaikana 2kg ... hyi olkoon. kyllä nyt poskissa on ruokaa vaikka koko kesäksi turvotuksen mukaan.

Sunnuntaina kun tulimme sain tietää, että pääsen heti yöksi päivystämään 12-3.00..
Unta ei koommin silloin saanut.. onneksi maanantai meni todella nopeasti, vaikka olinkin väsynyt. Meillä oli erinlaisia pisteitä, joissa kiersimme tunnin välein.
Rastit olivat kivoja.
1.ensiapu
2.kenttäpuhelimet
3.ensi sammutus
4.sotilaspaini
5. Kenttäradio.

Sotilaspainissa meillä katsottiin ensin kuka oli joukkueemme paras ja kaikkien rastien jälkeen selvitimme koko komppanian parhaan. Tietenkin kolmos joukkueesta löytyi tämä henkilö !  Oma joukkue, paras joukkue.
Illalla aloitin leimojen keräämisen liikuntapassiin.
15 leimaa niin saa kuntoutusloman. Yhden  leiman saa yhdestä liikuntakerhosta.
Menimme uimaan oikein hyvällä naisporukalla ja yhdessä vielä saunomaan:)

Tiistaina meillä oli taas lisää rasteja.
1.lähitaistelu
2.kenttäpuhelin
3.telamiina
4.harjoitus käsikranaatti
5.kertasinko

Illalla vielä lähdin hakemaan toista leimaa ja menin pelaamaan salibandya. Meitä oli siellä niin paljon, ettei oikein peliaikaa tullut kenellekkään.

Tänään meillä on ollut ainoastaan kaapin tarkastus. Muuten olemme siivonneet hieman ja juoruilleet tuvassa tyttöjenkanssa. Huomenna meillä on viimeinen päivä yhdessä. Perjantaina lähdemme jokainen  omille poluillemme. Sen kunniaksi otimme meistä kuvankin.

Vala

Vala oli perjantaina 12.2 

Torstaina vielä uhkailtiin etten saisi osallistua ollenkaan valaan sillä olin vmtl taistelija. (Vapautus marssista, taistelukoulutuksesta sekä liikunnasta).

Osallistua kuitenkin sain vaikka linkaten meni.

Vala vieraiksi sain äidin,isän, veljen ja myös poikaystävän.

Alokkaita oli vannomassa valaa n.900, joista tuli matruuseja.

Sää meillä oli mitä mahtavin. Räntäsadetta ja saimme seistä kuralammikossa nami nami.

No mutta itse vala..

Marssin koko komppanian viimeisenä ja en osallistunut ohi marssiin ollenkaan.

Vala kentällä seisominen teki polvelle kyllä hiukan pahaa, mutta koko vala meni yllättävän nopeasti ohi.  

Myös oli mukavaa, kun omat kummit olivat samalla katsomassa omaa poikaansa.

Kaksi kärpästä yhden iskulla, kun heitäkään ei usein näe :)

Valan jälkeen pääsimme yhdessä tutustumaan komppaniaan sekä syömään hernekeittoa.

Otimme tuvassa myös joukkue ja ryhmäkuvia. Nyt alkaa meidän eroaminen pikku hiljaa erilleen.

Joukkue3

Tupa 9 

Kyllä on haikeaa, kun erotaan. Yhdessä aloitettu kuitenkin suht iso ja jännä asia..nyt täytyy pärjätä ilman omia marttoja. 

Onse hienoa olla nyt pesulapun arvoinen ;)

Haaveet kaatuu ja niitä nousemaan ei saaa..

1.1-5.2 

Aloitimme viikon heti kaikilla erinlaisilla valintoihin liittyvillä tiedotuksilla ja valinta lappujen täyttöä.

Haimme siis p-kauden jälkeen tuleviin tehtäviin.

Hain lääkintään ja sotilaspoliisiksi molemmissa aukkiin sekä miehistöön.

Tiistaina suunnistimme varuskunnan sisäpuolella ja suunnistua oli kerrankin ihan kivaa! Tosin oli hieman inhottavaa juosta kamalassa räkätaudissa joka tuli metsäharjoitukselta..

Keskiviikkona olimme ampumaradalla jälleen ampumassa ja harjoittelimme kääntyviä tauluja.

Sekä ennen ammuntoja meilä oli metsässä erinlaisia harjotteita ja pieniä arvioitavia tehtäviä.

Esim. Evakuointia, ilma suojaan menoa sekä unohtamatta suojeluhälytystä.

Kaikki muut paitsi suojeluhälytys meni hyvin.

Ammunnat sujuivat myös ihan kivasti.

Torstaina oli pelkkiä testejä.

Olimme ensin ulkona, jossa oli

-häiriön poistoa

-ryhmässä hyökkäystä

-harjoitus käsikranaatin heittoa

Sisällä iltapäivällä oli 

-5 minuutin pituinen kirjallinen koe

-3min rynkyn esittely veteraaneille

-ensiapu

-taistelijan herättämistä kipinään

-päivystäjänä oleminen ja hankala varusmies.

Muut meni hyvin paitsi viimeinen rasti.. se oli rynkyn esittäminen veteraaneille.

En oikein enään jaksanut pitää ajatusta kasassa ja olin ihan pihalla kuin lumiukko.

Väitin etten tiedä mitään sanottavaa siitä, vaikka myöhemmin tajusinkin kuinka helppoa olisi ollut kertoa siitä perus asioita.

Perjantaina 

Aamureippailu, jonka jälkeen naisilla oli keskustelupiiri.

Juttelimme kaikkkien tuntemuksista olla naisena armeijassa.

Sekä painotettiin erittäin paljon sitä, että naisilla on 45 päivää alottamisesta lopettaa intti ilman seuraamuksia..mutta jos lopettaa tai keskeyttää sen jälkeen on sama velvollisuus kuin miehillä palata takaisin.

Ollaan myös reservissä olikohan 60 vuotiaaksi asti.

Silloin emme enään ole niin sanotusti vapaa ehtoisesti enään täällä. 

Myöhemmin oli aseidenkanssa koulutuksia ja iltapäivällä oli sulkeisia valaa varten. 

Ennen lomille pääsyä tarkistimme kaikki tavarat kaapissa, ettei mitään ole kadonnut ja jos on niin häviämis ilmoitus ja korvaamaan tuote.

Ihme ja kumma omat kaikki tavarat oli vielä jäljellä !!

8.2-10.2

Maanantai oli erkoinen sillä meillä oli koko päivä ainoastaan liikuntaa.

Aloitimme heti aamupalan jälkeen juoksemisella. Juoksimme ensin A radan, joka on n.3 km pitkä ja se oli ihan peilijäässä.. miehiä kaatuili kokoajan siellä täällä.

Juoksimme komppanialta vielä portille ja takaisin mistä tuli hieman reilu 2km.

Sitten meillä oli itsepuolustusta ja rentouminen/venyttely.

Lounaan jälkeen jäljellä oli vielä lihashuoltoa ja salibandy. No salibandyyn ei päästy, kun toinen komppania oli salissa silloin. Lihashuollon jälkeen oli itsenäistä huoltoa.

Vapaata saimme sinä päivänä todella hyvin ja kerkesimme käydä sotkussa ja jopa messissä. 

Sotku on siis sotilaskoti jossa voi viettää aikaa ja ostaa herkkuja ja ruokaa.

Messi on komppanian alakerrassa oleva vapaa ajan viettoon tehty huone.. voi pelata pleikkaa, katsoa televisiota, pelata pingistä tai biljardia.

 Meille tuli myös 2nais alikersanttia tupaan juttelemaan kanssamme ja heiltä sai kysellä kaikkea jos tahtoi.

Tiistai oli huono päivä.

Tarkoitus oli ampua ampumatesti heti aamulla, mutta oma ampuminen jäi kokonaan pois..

Lähdimme komppanialta 6.20 marssimaan kohti ampumarataa.. reitti sinne on sama kuin a rata.. tiet oli vieläkin ihan peilijäässä ja ylä sekä alamäkiä riittävästi.

Kaaduin matkalla ainakin 3 kertaa polvilteen tai kyljelteen.. en ollut onneksi ainoa.

No ampumaradalla olin ottamassa pakkia repusta niin kaaduin uudelleen polvilleen niin, että polvilumpio osui mukavan kokoiseen kiveen ja siihen maahan jäin hetkeksi.

No ei muuta, kun veksiin eli varuskunta sairaalaan. 

Siellä sain ensin kkk hoitoa ja sen jälkeen lääkärin tarkastus ja kepit.

Vapautusta kaksi päivää..

En saa siis liikkua muuten kuin ruokailuun ja takaisin.

Nämä kaksi päivää on kyllä ollut niin puuduttavia ja tylsiä, että ei huhhuh.. 

Huomenna pitäis mennä viemään kepit takaisin veksiin, mutta saa nähdä  saanko jatkaa vielä vemppana.

 Ainiin unohdin jo melkein mainita, että eilen ennen päivällistä saimme tietää omat  jatko paikat. Itse pääsin lääkintämieheksi ja palvelusaika 255! 14.9.2016 siis kotiin :)

Aukkiin en päässyt sillä minut tuntevat tietävät matikkapääni.. matematiikan koe meni todella huonosti ja ne pisteet olivat ainoat, jotka esitävät sinne menon.. perkule.

No ei voi mitään kyllä se miehistökin kelpaa todella hyvin :--) 

Tetsataan tetsataan joka päivä tetsataan ja kun päivä on ohi niin lisää tetsataan....

Maanantai ja p-kauden ainut harjoitusviikko  metsässä olisi edessä.

Tavaraa olimme pakanneet koko kaapillisen mukaan sunnuntaina illalla .. kaksi reppua ja toinen oli niin suuri, että sinne sisälle mahtuisi koko kylä.

Isoja reppuja emme onneksi joutuneet kamalasti kantamaan, mutta omana varustuksena oli lumipuku sekä taisteluliivi ja reppu sekä ase. Eli se ei eronnut normaalista taisteluvarustuksesta muuten kuin, että se pieni reppu joka ei yleensä paina niin painoikin ainakin 10kg enemmän..

Pieneen reppuun olimme laittaneet kaikki omat romut ja tarvittavat tavarat.. esimerkiksi omia herkkuja ja juomia. Yksi vara vaatekerros sekä vara kengät.

pieni osa herkuista

 10 jälkeen lähdimme busseilla kohti saloa, jossa harjoitus pidettäisiin. Bussi oli koko matkan täynnä puheen jänniteistä sorinaa ja pulinaa. matkaa oli n. 1.5h

Perillä purkasimme bussin ja otimme omat kannettavat tavarat alaosasta. Isot reppumme tulisivat kontissa myöhemmin paikalle.

Aloitimme heti koulutuksella, taktisesta lippaan vaihdosta.

Katselimme kaverinkanssa ympärillemme, että kauheasti on puita.. mutta ei sellaisia rykelmiä minkä taakse pääsisi puska pisssalle.. Saimme vaeltaa aina ihan kunnolla ennenkuin pääsimme sellaiselle paikalle jossa olisi hieman edes suojaa.

Siellä oli vielä silloin suht paljon lunta. n.20cm ainakin.

Maanantai meni siinä, kun etsimme meille varattua telttapaikkaa ja teltan kokoomisessa. Meidän teltta oli hyvin kummallinen, kun ei meinattu saada siitä oikean muotoista ollenkaan..toisin kuin majohajossa oleva teltta saatiin hyvin nopeasti kasaan.

Menimme maanantaina vasta 11 aikaan nukkumaan ja onneksi en saanut yhtään vahtivuoroa sinä yönä. Nukkumisesta ei kuitenkaan mitään tullut, kun heräilin kokoajan..

Tiistaina heräsin ihanaan vesisateeseen..Siellä kuulemma aina sataa ja niin satoi nyttenkin.. 

meidän telttaan oli tullut ihanasti vettä jostain ja makuupussit ja telttapatjat uivat ihan vedessä.

Puimme sade-asut niskaan ja ulos odottamaan ruokailuun siirtymistä.. Onneksi saimme laittaa makuupussit ja telttapatjat kuivumaan sisälle kamiinan lämpöön. 

ruokailut tehtiin aina matkanpäässä teltastamme.. jouduimme aina laittamaan linjastoa pystyyn tai purkamaan sen autoon. Joskus odotimme ruokiamme yli tunnin siellä korkeassa polviasennossa yksi mies yhden puun juurella..

tiistaina kaivoimme poteroita, jotka ovat siis  kuoppia. Kuoppaan täytyy päästä seisomaan suorana ja olemaan piilossa viholliselta. Teimme aina 3 per teltta. kaivoimme meidän n.190 cm taistelijan mukaan, joten siihen meni melkein kokopäivä.. Kaivoimme pienillä kenttälapioilla,  joista en olisi ikinä uskonut olevan niin tehokkaita :D Pimeä tuli aina todella nopeasti ja silloin emme kauheasti voineet enään mitään tehdä. Valoja kun emme oikein saisi käyttää.

Vettä satoi melkein kokopäivän ja vaatteet menivät ihan litimäriksi.. 

Yöllä sain vahtivuoroksi 12-2.00, johon kuului ensin lähivartio ja sitten kipinä.

Lähivartio tarkoitti sitä, että vahdittiin telttaa ja sen ulkopuolella olevia reppujamme. Reppumme olivat kokoajan vesisateessa.

Keskiviikkona 

 Meillä oli jotain pieniä harjotteita ensin ja sen jälkeen lääkintämiehet tulivat pitämään meille ensiapu koulutusta. Vettä satoi koko keskiviikonkin.. 

Koulutuksessa evakuoimme parimme, jonka jälkeen aloimme tutkia onko hänellä vuotavia haavoja...

Muuten tekeminen olisi ollut kiva, mutta ei siinä räntäsateessa..Jouduimme ottamaan kaverin vatsan ihan paljaaksi ja kokeilemaan kylkiä ja muita ruumiin kohtia kylmillä käsillä paitojen alta.

Oma parini oli niin raju, että sai sadetakkinikin rikki. Onneksi se ei käyttöä haitannut :D

 Yöllä sain ihan huonoimmat vuorot.. 

sain 01.00-04.00 ja ensin olin lähivartiossa, jonka jälkeen jouduin mennä seisomaan ulos sinne kuoppaan kahdeksi tunniksi. Vartioimme siellä vihollisen odottettua tuloa suuntaa.. jos havaitsimme metsässä liikettä  niin poteron nuorimmaisen piti lähteä ilmoittamaan siitä  teltalle, jotta kaikki tulisivat auttamaan tuhoamaan vihollisen.

esimmäinen hälytys tuli jo 11.30 ja puimme kiireen vilkkaa kamat niskaan ja ulos. Juoksimme omille sovituille paikoillemme. Hälytys oli kuitenkin ollut väärä.. mitään siellä ei ollut.

Toinen hälytys tuli juuri silloin, kun olin lähivartiosssa. Silloin minun ei tarvinnut lähteä sillä, jonkun piti vartioida telttaa..Sekin taisi olla väärä:D

Omalla vuorolla poterossa ei tullut yhtään hälytystä. Seisoin siellä hiekkalaatikkosa vesisateessa kaksi tuntia tuijottamassa pimeää metsää..väkisinkin alkoi näkemään kaikenmailman örkkimörkkejä siellä.  Kerkesin myös miettimään kuinka paljon omassa päässä on vikaa, kun tänne vapaaehtoisesti tulee :D. Ilmeisesti hyvin paljon.

Kuoppa, kun ei kamalan tilava ollut niin ei paljoa tilaa ollut sitten liikkuakkaan. Palelin siellä ihan järjettömästi ja yritin jumpata, mutta ei se oikein auttanut. Kaveri seisoi sen verran kaukana, ettei kauheasti voinut jutella ilman huutamista.

Poterosta pois tuleminen olikin sitten oikein suoritus.Olimme tehneet takaosan väärin.

Se oli tikkusuora ja itse 169cm ei kauhean ketterästi sieltä pois tultu :D

Torstaina väsytti kamalasti.. unta, kun ei paljoo ollut saanut.

meillä oli erinlaisia pisteitä missä harjoittelimme esimerkiksi hyökkäystä ja hyökkäyksestä purkautumista. Harjoittelimme myös erinlaisia tapoja liikkua.. ryömimme ihanassa loskassa, vaikka kuinka monta kertaa edestakaisin. se otti kyllä hermoon kun ei ollut yhtään voimia enään jaloissa.

 sitä enne olimme olleet pisteellä jossa oli suojeluhälytystä ja varoitusta.. ai että!!..

myöhemmin  pääsimme ampumaan räkäpäillä ja saimme kokeilla hyökkäystä ja puolustamista toisia telttoja vastaan. se oli kivaa! 

Olimme saaneet jo kuulla. että vikan yönä tulee niin paljon hälytyksiä kun voi vain olla..unta emme kuulemma tulisi saamaan ollenkaan. Pääsimme onneksi suht ajoissa nukkumaan, jotta jokainen saisi edes hieman nukuttua. Sain vuorokseni sentään 10-11 ja 5-6.00 

molemmat tunnit olivat poterovuoroja.

 olin niin väsynyt jo silloin yhdenksän aikaan kun saimme levätä, että nukahdin heti ja en meinannut ollenkaan uskoa 10 aikaan että vuoroni olisi ja ylös olisi noustava. Olin inttänyt vastaan ja  kääntänyt selkää..tilanteesta en itse muista oikein mitään :D 

viholliset ampuivat koko yön eripaikoissa räkäpäillä ja oli aina kuunneltava koska se olisi meidän kohdalla. Oikeita hälytyksiä tuli 3, mutta taisimme juosta ainakin 5 tai 6 kertaa asemiimme. Itse olin valmistautunut  sillä tavoin lähtöön, että nukuin kaikki tavarat päällä.. ihan kaikki. jopa saappaatkin olivat jalassa ja hanskat kädessä. Pääkin taisi olla kypärässä, mutta kypärä ei sentään ollut kiinni. Ase oli hyvin kainalossa.:DD

sinä yönä olo oli todella sekava.. en oikein tainnut tajuta mitään.. heräilin jatkuvasti varmistamaan, että onko hälytyksiä tai nukkuuko muut vielä.?

olin lähdössä omaan vikaan potero vuoroonkin tuntia liian aikaisin.. onneksi lähivartio oli tarkkana :D

no en sen jälkeen mennyt enään nukkumaan vaan jäin vapaa ehtoisesti kipinään.. Olin niin yli väsynyt että en huomannut olevani edes väsynyt :D Pakkasin kaikki omat tavarat jo silloin,että muilla olisi tilaa enemmän herätessään.

Omassa vuorossa menin poterolle tiesin, että tulisi vika hälytys klo: 5.. ja niinhän se tulikin. 

Vika yö oli hieno. sade oli muuttunut pakkaseksi ja  taivaalla täysikuu.. taivas oli ihan tumman sininen. 

vikassa vuorossa oli vain 05.00-05.30 aikaa, kun puol 6 oli jo kaikilla herätys. purkasimme teltan nopeasti ja pakkasimme tavarat. Aamupalan syötyä peitimme poterot ja siivosimme alueita kaikista roskista. Söimme siellä vielä lounaan ja kun kuulimme bussiemme moottorien lähestyvän oli se taivaanlahja. Melkein olisi voinut polvilleen mennä ja rukoilla.

matkalla kasarmille ei mennyt kuin 5 minuuttia, kun koko bussi täynnä unisia varusmiehiä nukkui.

Ihanan lämmintä ja pehmeät penkit.

Koko leirin aikana, kun satoi vettä meidän reput oli siis sateessa. Osa porukasta ei ollut saanut edes  jätesäkkiä reppujen sisälle, jolloin kaikki varavaatteetkin olivat märät. Ihmettelinkin miksi kukaan ei tullut siellä kuumeeseen.. 

Toka vikana ja vikana päivänä siellä oli todella liukasta ja märkää.. taisin itsekkin kaatua siellä ainakin 4 tai 5 kertaa... Onneksi vahingoilta meidän ryhmässä vältyttiin..

Olimme myös koko leirin märissä vaatteissa ja hanskoissa. Onneksi osasi koko ajan ajatella, että pahempaankin olisi voinut olla. Me pääsimme vielä suht helpolla, vaikka inhottavalta se välillä tuntuikin. 

Oma kannustus muita kohtaan ja aktiivisuuskin palkittiin. 

Kasarmilla illalla menimme omien joukkuiden kanssa järjestymispaikoille ja jokaisesta joukkueesta palkittiin 3-4, jotka olivat olleet aktiivisia. 

Olin melkein pyörtyä, kun kuulin oman nimeni ja piti astua eteenpäin. 

Palkinnoksi sain yhden päivän kuntoutusloman! :) 

AINIIN..minä joka aina sanonut ja väittänyt vastaan etten suklaata tule siellä syömään.. 

saimme välillä päivällisen mukana suklaapatukan ja voin sanoa, 

että suklaa maistui paremmalta kuin ikinä niin siellä..

nyt olen koukussa kyseiseen suklaaseen ! kirous..

Launataina pääsimme vielä yhdeksi päiväksi kotiin ja sunnuntaina tulimme jo takaisin palvelukseen.

toivotaan, että saisin kirjoitettua hieman useammin.. Blogin ylläpitäminen on hyvin vaikeaa:D

Pieniä tekoja

Taas kaksi viikkoa hurahtanut niin, että hurlumhei.

Viikkoihin on mahtunut todella paljon kaikkea. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa kaksi viikkoa erillään sillä toinen viikko oli hyvin erilainen. Kirjoittaminen tänne on kuitenkin venyt ja venynyt niin paljon, että tämä on jopa  kolme viikkoa sitten tapahtunutta.. En kerkiä millään kirjoittamaan siellä näitä blogeja ja lomia kun ei oikein ole ollut.

Aloitimme maanantain (19.1) hieman eritavalla kuin normaalisti.

Aamuisin kun nousemme menemme aina ensin pesuille ja sen jälkeen teemme vasta punkan.

Olikin outoa, kun käskynä tulikin pukea verkkarit jalkaan ja siirtyä  ulos.. aikaa 5 minuuttia.

Juoksimme  suht pitkän lenkin, mutta hauskaa ei ollut..  oli vessahätä ja kurkku kipeänä..

juoksimme todella kovaa omasta mielestä sillä olimme heränneet 06.00 ja 06.07 jo juostiin ulkona pakkasessa pelkillä verkkareilla. Pakkastakin oli ihan mukavasti yli 10 astetta.

Sain oloni niin huonoksi, että meinasin oksentaa juoksun jälkeen..oloni parani vasta aamupalalla misdä sain mehua. Kasvoni oli ihan valkoiset sekä koko kroppa tärisi ..

Iltapäivällä meillä oli psykologian toinen koe.

Kokeessa kysyttiin niin tyhmiä kysymyksiä ettei mitään järkeä 😂

"Onko sinulla usein vatsavaivoja.?" Tai "onko isäsi hullu?"

Koe meni hyvin ja kesti 2 tuntia ainakin..

Tiistaina oli suojelupäivä.

Sammutimme tulipaloja liinoilla ja sammuttimilla sekä pääsimme pelastamaan wiljamin ja kaljamin tulipalosta.

Ne olivat siis palavia nukkeja joiden luokse piti juosten mennä ja huutaa

 " wiljami seis , minä pelastan sinut!"

Pelastuksien jälkeen lähdimmekin kokeilemaan kaasunaamareita "nasseja"

Puimme sade-asut sekä saappaat ja kasvoille laitoimme nasset. Yleensä en pysty käyttämään mitään mikä peittää koko kasvoni tiukasti, mutta nyt pystyin kun sain happea samalla.. en voi normaalisti käyttää semmoisia uimalaseja jossa nenä on suljettuna.

Menimme asujen kanssa konttiin johon laitettiin palaamaan pieni määrä kyynelkaasua, jos naamari ei ollut kunnolla tai oli vikaa niin alkoi silmiä kirvellä ja oli vaikea hengittää.. silloin sai poistua ulos heti.

 Onneksi oma  naamari piti hyvin ☺

Keskiviikkona

me suoritimme ensimmäisen pidemmän marssin.

Marssimme ihanassa maisemissa n.10km ja tietenkin täysvarustuksella.

Matkan pituus ei ollut päätä huimaava, mutta alussa oleva vauhti oli kyllä jälleen hiukan nopea.. sain mennä puolijuoksua, että pysyin mukana.

Onneksi monella muullakin oli vaikeuksia pysyä mukana niin hidastimme vauhtia. Olin tyytyväinen itseeni, kun jaksoin koko matkan omilla jaloilla.

Sillä jotkut joutuivat antamaan tavaroitaan toisille kannettavaksi, että jaksaisivat loppuun asti. Ruoka paussin jälkeen olin tunnustelija ja sain johdattaa koko joukkkuetta kartan avulla takaisin komppanialle ! .. jos ei nyt valehtelemaan ruveta niin karttaa en tainnut pitää edes oikeinpäin kädessä  sillä en sitä osaa lukea, mutta kersantti huuteli meille kahdelle tunnustelijalle suuntia takana 😂

Majahajo 

Aamulla mittari näytti -27 ja lähdimme ampumaradalle pilkko pimeässä.

söimme aamupalan radalla vasta ja saimme jäisiä sämpylöitä.

Radalla ammuimme kääntyviä tauluja ja se oli aika kivaa.

Odottaessa toista joukkuetta jouduimme lämmittämäön itseämme hyppimällä juoksemalla, ennenkuin saimme polttopuita. Oi sitä pientäkin lämpöä 😊

Radalta suoraan lähdimme marssimaan kohti maja paikkaa. Meitä yritettiin huijata, että matkaa olisi 10 kilometriä... luojan kiitos oli vain max. 2 ! 

Paikan päällä aloimme harjoitella teltan kasausta ja purkua muutaman kerran ennen pimeää.. pimeän tultua menimme vielä syömään päivällistä ja iltapalaa ennen nukkumaan menoa.

Menimme ajoissa nukkumaan tai siis muut menivät, kun sain vahtivuoroksi vahtia heti kaminaa..sain  parhaimman vuoron joka oli 10-11. 

Aamulla heti 6 kamat kasaan ja teltta nurin.  Olimme todella nopeita teltan purussa verrattuna muihin telttoihin. Meitä oli 3 teltallista yhteensä ja jokaisessa n. 10 henkilöä. 

Saimme teltan purettua 3.5 minuuttiin :) 

Jatkoimme heti taas aamulla ammunoilla. Saimme kokeilla eri asentoja esim. Maaten, seisaaltaan sekä polvilteen. Polvi ammunta meni yllättävän huonosti, mutta seisaaltaan meni hyvin. Iltapäivällä

oli ihanaa päästä kasarmille sen pienen teltta retken jälkeen .. sillon kun ei vielä muusta ollut tietoa.. sänky oli ihan paras paikka !