Kiusallista, mutta totta!

Tämähän on nyt enemmänkin kun noloa myöntää, että gonahdin blogin suhteen hetkellisesti.

Kirjoitin viimeksi loppusodasta ja siitäkin jo viikkoja.. kuukausikin melkein..

Loppusodan jälkeen meillä oli melko heti ihan vimppa yhteinen harjoitus..

Ampumaleiri upinniemessä.

Ja sitä edeltävänä viikon perjantaina oli ehdottomasti yksi intin parhaimpia päiviä.. sitä muistellessa nousee kyllä aina hymy korviin ☺

Ja sen ampumaleirin jälkeen ollaankin oltu nakki hommissa ja ainoastaam rötisty. Niin ja tietenkin unohdin melkein kertoa, että rötisty vähän lisää.

Ehkä kerron ensin siitä perjantaista, jonka tulen muistamaan kiikkutuolissakin.

Perjantaita olin koko viikon miettinyt mitä päivästä tulisi...

Viime kerta oli ollut mielestäni ihan tylsää ja ärsyttävää.. asenne perjantaita kohti oli ihan samanlainen...

Aamulla meidän komppaniassa oli ylennys ja 3kpl matruuseja sai ylimatruusin auran. Suomeksi siis nakkiauran.

kuva lainattu netistä.

Meidän joukkueestamme kyllä ihan oikeat pojat saivat ne.

Menimme tupiin ylennyksen jälkeen ja valmistauduimme pakkaamalla

Taisteluvarustuksen päällemme, sillä olisimme lähdössä rantakasarmille aketusta harjoittelemaan eli asutuskeskusalue tai jotkut haluavat käyttää sanaa tra eli taistelua rakennetulla alueella.

Menimme ensin alakertaan tykkihalliin oppitunnille, jossa meitä vastassa oli kersantti ketä emme tunteneet.

Hän selitti ja kyseli ja näytteli erinlaisia tyylejä ja mitä pitäisi aina muistaa trassa.

Aikataulu oli suht kiireellinen ja iltapäivällä olisi lomautuskin vielä edessä.

Hänen pitämä koulutus kestäisi normaalisti 3päivää

Kersantti kertoi, että lääkintämiehiltä odotetaan enenmmän mitä muilta joukkueilta. Enemmän  fyysistä kestämistä joten tiedossa olisi siis rankka päivä..

Kersantti oli hyviN innokas ja tiesi mistä puhui ja sai meidät kaikki innostumaan, jopa minutkin. Saimme vielä tietää, että saisimme paukkuja mukaan toisin kuin viimeksi.

Lähdimme pidemmittä puheitta takaisin tupiin hakemaan taisteluvarusteita ja saimme vielä kaiken lisäksi sirpaleliivit ja suojalasit. 

Lähdimme kohti rantakasarmeja ihanassa helteessä tiiviisti pakattuna varusteisiin.. hiki tuli jo silloin kun ajattelinkin varusteisiin pukeutumista.

tässä kuvassa on hieman erinlainen sirpa, mutta on hyvin samannäköinen kuin tetsari eli taisteluliivi.

Kuva lainattu netistä.

Kävelimme rantsakassulle nopeasti. sillä matkaa ei kovin paljoa ollut. Saimme onneksi keventää sirpat siellä heti, sillä ne olivat meille alkulämpöä tuomassa ainoastaan.

Aloitimme pikinmiten harjoituksemme fyysisellä vaiheella.

Fyysiseen vaiheeseen kuului mitä ihmeellisimpiä asentoja ja meidän piti yrittää venyä sekä vääntyä joka suuntaan.. Ihan yhtä hyvin meistä ei  kukaan vääntynyt kuin kouluttaja :D

Kokeilimme erinlaisia kävelyjä ja aseen asentoja.  Oikeasti jos asetta pitää hetkenkin esimerkiksi ylävalmiudessa eli piippu suoraan eteenpäin käsienvarassa niin kyllä alkaa käsi tutista:D 

no me myös hypimme, pompimme, punnersimme, lankutimme, vatsalihaksia myös.

tietenkin taisteluvarustuksen kanssa. Punnertaminen oli hieman vaikeaa  aseenkanssa, mutta kyllähän sekin meni.. Aseen piti olla selässä ilman, että hihna menee ympäri tai sitten punnertaa yhdellä kädellä ja toinen käsi ilmassa jossa rynkky. Selästäkään ase ei saanut pudota.

Fyysisiseen vaiheeseen kuului myös joku ihme juoksu jota en osaa selittää sillä menimme kaikki siinä aivan sekaisin, niinkuin kersantti jo varoittikin että tulemme  näyttämään tyhmiltä kanoilta kun teemme sen :D

ja siltä näytimmekin.

Ruokailimme välissä ihanan pakkiruokailun ja sen jälkeen pääsimme rakennuksen sisälle.

Ensin hieman kertailimme kuinka mennään sisätioihin ja siellä huoneisiin.

Pienen harjoittelun jälkeen meidät oltiin jaettu ryhmään ja 1 ryhmä piiloutui sisälle ja toinen ryhmä hyökkäisi ja kolmas taukoili. Olin itse ryhmä 2 ja olimme ekana hyökkäämässä.

Lipastimme kaikki lippaamme täyteen eli 3 lipasta ja n.90 paukkupatruunaa yhteensä mukana.

Odottelimme pihalla hetken ennenkuin pääsimme hyökkäämään. Tilanne oli aika mielenkiintoinen kun hieman jännitti ja kädet hikosi ihan hulluna. Suojalasitkin meni ihan huuruun jo pihalla. 

Valmista.

sisällä oli valmista ja meidän suunnitelmakin ulkona tuli päätökseen kuka hoitaisi minkäkin homman ja oma osuuteni oli ensin suojata takaata. 

Lähdimme sisälle ja sisällä meitä oli vastassa ensin jotain haavottuineita omia, mutta emme keskittyneet niihin silloin.

Aloimme availla ovia ja joka ovi avattiiin yhdessä.Yhtäkään ovea ei ohitettu tai jätetty vartioimatta jos sitä ei ollut tarkistettu.

Jännitys oli ihan kamala, mutta silti oli hauskaa.

Joka askel mitä enemmän menimme eteenpäin nosti sykettä ja sitä tunnette mitä tunsin.

Pelko milloin joku yllättäisi ja se, että nyt meillä oli oikeasti patruunoita mukana eikä kukaan huutaisi kaatuneen pöydän takaa " Laukaus"...

vaan pamahtaisi tyhjässä rakennuksessa johon oltiin tehty lisäseiniä ja reikiä siellä täällä. 

Tieto siitä, että sisällä on vihollisia helpotti ehkä? 

mutta missä?

ketään ei löytynyt ensin ollenkaan.. huoneita tutkimme yläkerrassa ja menimme rakennuksen perälle..

PAMPAMPAMPAMPAM 

Sydän pomppasi kurkkuun.

Vihollinen tavoitettu ja osui meidän yhteen mieheen, joka haavottui.

vihollinen pääsi karkuun..

Se ääni mikä lähti siitä, että siellä sisällä ammuttiin oli todella voimakas. Ulkona ääni pääsisi kaikkoamaan taivaantuliin, mutta tuolla seinät pitivät ne sisällään.

jatkoimme matkaamme pienemmällä porukalla ei mennyt kauaa kun kaksi muutakin ryhmästini haavottui ja jäin yksin.

Lasini menivät aivan huuruun ja en nähnyt mitään.

matkaa piti silti jatkaa enkä voinut jäädä voivottelemaan  osumaa saaaneita joukkuelaisiani.

Lähdin kamalassa jännityksessä etenemään perällä olevia huoneita.

varmistin oli alhaalla ja sormi valmiina ampumaan.

ja sitten ammuin ja vihollinen jäi nalkkiini,kun yritti ryömiä lattialla eikä huomannut meitä olevan vielä yksi. En osaa edes kertoa miltä se tuntui ampua toista. 

Osa ryhmästäni pystyi taas jatkamaan, kun olin tarkistanut loput huoneet yläkerrasta ja nyt olisi vuorossa kellari.

Avasimme alakerran oven ja samantien saimme avata tulen ja ampua. 

vihollinen juoksi alas karkuun ja menimme perässä rappuset. 

Alakerrassa vihollinen onnistui tappamaan yhden joukkuelaiseni ja hetki myöhemmin taas yhden. 

kaksi elossa.

Menin ihan pilkko pimeään huoneeseen ensin ja tiesin , että jos siellä on joku niin kuolen.

PAMPAM

"JA LÖNÄRI KUOLI" 

Hetki sen jälkeen istuin piemeässä huoneessa ja aloin nähdä ja näin  typerän vihollisen joka ampui minut. 

Menimme pihalle kaikki taas ja täytimme lippaat taas täyteen ja vaihdoimme  muutamat sanat vihollisten kanssa.

Seuraavaksi oli meidän vuoromme mennä piiloon. 

aika kävi niin vähiin,että teimme muutoksia.

kaksi joukkuetta hyökkäsi  meitä kohti.

Ryhmämme johtaja asetti minut suht alkuun ja menin makamaan kahden pöydän taakse huoneen perällä. Laitoin jalat kaappien alle ja piipun ihan vähän näkyviin pöydän takaata.

napautin  myös tällä kertaa sarjatulen päälle.

Makasin pöytin takana ja aloin kuunnella kuinka he tulivat rakennukseen.

Kuulin kuinka he menivät huoneista toisiin..ajattelin, että nyt he tekivät pahan virheen ja unohtivat tulla katsomaan huoneen jossa olin.

Valitettavasti joku heistä hoksasi sen ennenkuin oli myöhäistä.

huoneen ovi avattiin ja ryhmittyivät joka suuntaan ovella. Osotin sinnepäin piipullani ja he eivät silloin vielä tienneet olemassa olostani.

avasin tulen vasta, kun he olivat hetken olleet paikallaan.

Tulen avattua kaikki aseet kääntyivät minua kohti.

Oma aseeni lauloi kauniisti  patruunoiden lennosta ja sain yhden tulikuuman hylsyn omaan hihaani..

Ensin en tajunnut ollenkaan,mutta sitten alkoi sattua.En meinannut saada hylsyä ollenkaan pois ja samalla aseestani loppuivat patruunat. Kaikki 30 oli iloisesti mennyt viholliseen, mutta kummallisesti he eivät kuolleet..  minä kylläkin.

Heidän lähdettyä ja jatkettuaan matkaa sain hylsyn pois hihasta ja nousin ylös piilostani.

Menimme heidän suoritteen jälkeen taas pihalle hieman puhumaan kuinka heillä oli mennyt..

vielä ja taas täydensimme meidän lippaamme täyteeen.  Emme ikinä ennen ole päässyt käyttämään niin paljon patruunoita,mutta ei kukaan valittanutkaan !;) 

 edessä olisi vielä soveltava vaihe. 

laitoimme suoran käytävän päähän tuolin ja meinimme seisomaan molemmille puolille käytävää.

Valitsimme aina yhden uhrin, jonka piti päästä käytävä päästäpäähän istumaan tuolille ja meidän muiden piti ampua aina yhdellä kädellä rynkyllä ylöspäin ja toisella kädellä töniä ja hieman potkia ja häiritä hänen etenemistään. 

Jokainen pääsi olemaan uhri ja oli mielenkiintoista olla siinä keskellä, kun muut tönivät ja ampuivat. Kuumia hylsyjä lenteli niskaan kokoajan, mutta selvisin!

päivä oli melkeinpä  pulkassa.

 Enään oli patruunoiden siivoaminen ja niitä vasta löytyikin..

Lomille lompsis ja se fiilis ja hymy mikä jäi päivästä oli iha mieletön! 

Oli pakko heti kertoa osalle tutuista mitä pääsi tekemään, sillä monikaan ei pääse tuota kokemaan :)!!

Tämän kirjoitus oli ainakin nyt kirjoitettaava. Huomenna meille saapuisi reilut tuhat uutta morttia kenelle pidämme alokas tarkastukset! Muutenkin olen koko ensi viikon veksissä taas päivystämässä ja olen myös kiinni viikonlopun. Lupaan kirjoittaa lopuistakin tapahtumista ensi lomilla!