Veksi 2 ja alokastarkastukset

Noniin päästäänhän tässä jo eteenpäin. Ampuharjoituksen jälkeen meille kersantti ehdotti lomia ja niihin kyllä jokainen suostuimme ja saimme viikon mittaisen tauon intin ihmeistä. Sekin toisin pätkittynä, sillä meidän piti avustaa vääpeliä siivoomaan komppania uusia alokkaita varten!  

Siirsimme ehj:n voimin koko komppanian kaikki sängyt käytävälle, jotta lattiat päästään vahaamaan.

Vahaaminen kuitenkin venyi ja se ei tullut ihan silloin kun odotimme niin lähdimme myös lomille välillä jättäen sängyt pitkin käytäviä.

Tulimme siis sunnuntaina lomilta ja nukuimme ensin ihan normaalisti omisa sängyissä su-ma välisen yön ja maanantaina heti siirsimme sängyt käytävään. Tiistaina vasta lomauduimme aamusta.
Missäköhän nukuimme silloin kun kaikki sängyt olivat käytävillä?

Itsehän nukuin melkein koko E koulutus kauden yksin omassa isossa tuvassa. 

Tiistaina kuitenkin tuli koko Ehj:lle käsky muuttaa toiseen päähän käytävään missä on kaksi tupaa  ja toisessa on osa esikuntajoukkuetta ja loput on sitten meitä. 

Pääsimme heti muuton jälkeen lomille.

Lomilta palatessamme oli outoa mennä tupaan, jossa oli 11 muuta ja vielä miestä. Enään ei tarvinnut höpöttää seinille ja katsella tyhjiä punkkia. Kuitenkin voitte arvata mitä miinuksia siinäkin oli.

Ensimäinen yö oli ihan hirveä, sillä ikkunat pidettiin kiinni ja 12 ihmistä samassa tuvassa ja ovi kiinni.. ilma oli ihan pysähtynyt ja jos tuli vessastakin tupaan törmäsi ihan tunkkaiseen pilveen astuessa sisälle.

valvoin siis ensimäisen yön kokonaan.

Maanantaina siirsimme kaikki sängyt takaisin tupiin ja jaoimme alokkaille kaikke tarpeellista sänkyjen päälle. Esimerkiksi mailman ihanimpia ja värikkäimpiä ja varmasti miehien värisiä hammasharjoja! 

Maanatai yönä olin vielä sitten 2 ap eli apupäivystäjä ja päivystin 03.00-06.00 ja loppu päivä piti vetää niillä silmillä.

Tiistai-perjantai meillä oli alokas radan tekemistä veksissä. Tulisimme pitämään alokkaille alokastarkastuksen, kun he astuivat seuraavana maanantaina palvelukseen.

Perjantaina lomauduimme ja sain ihanan arpaonnen ensiviikoksi sillä pääsisin päivystämään veksiin 7 päiväksi.. eli olisin viikonlopunkin kiinni. 

Halusin ajatella vain, että ei se veksi olisi niin paha kuin viimeksi sillä alokkaat ovat kuitenkin saapuneet ja silloin on varmasti enemmän ruuhkaa siellä.. Toiveissa on hyvä elää.

Maanantaina aamulla  05.30 nouseminen ja veksiin lähtö. 

Maanantai oli hieman erilainen sillä puhelin soi veksissä jatkuvasti. Monella oli asiaa ja oli pieniä hommia hoidettavana kokoajan. Meillä oli myös muuttopäivä komppaniassa ja meidän piti muuttaa alokkaiden tieltä pois huoltokomppaniasta kuljetuskomppaniaan.. Kesken päivän 2 ehj;Stä tuli vapauttamaan meidät päivystäjät, jotta pääsisimme myös muuttamaan. 

Muuton jälkeen menimme takaisin päivystämään ja jouduimme päivystämään alokkaiden takia jo maanantaina pidempään, sillä heitä ravasi koko ajan lääkärin tarkastukseen. 

vihdoinki 19 aikaan pääsimme yläkertaan. 

Tiistaina heti aamusta oli paljon aamuvastaanotolla porukkaa. Meillä alkoi myös ensimmäisen komppaniankanssa alokastarkastukset. Itse olin pääpäivystäjänä sinä päivänä ja tein pieniä hommia, kun taas toinen päivystäjistä oli mukana tarkastuksien tekemisessä. 

Tarkistimme alokkaita : Pituus, paino, vyötärönympärys, verenpaine, värinäkö, kuulo, näkö ja he saivat vielä rokotukset ja menivät sairaanhoitajan tai lääkärinkautta.

Päivän aikana sain viedä potilaita yläkertaan, jos jotakin alkoi heikottamaan rokotusten jälkeen. 

Muutamia aina löytyy, mutta onneksi ei sen suurempia heti alkuun.

Meille tuli kyllä sinäpäivänä paljon jälkivastaanotolle. Jälkivastaanotto on sitä ettei tule heti aamusta kun veksi aukeaa vaan tulee myöhemmin jonkun vamman takia.

Alokkaat ne kyllä kerkesi.. 

15.00 jälkeen kun sairaanhoitajat ja lääkärit lopettavat työpäivänsä on meillä isompi vastuu veksissä.

Onneksi on yleinen sairaanhoitajapäivystäjä kajaanissa puhelimen päässä ja lohjalla päivystys isompien tapaturmien sattuessa.

Hätätilanteissa tietenkin aina 112

Keskiviikkona olin ottamassa värinäköä. Jouduin puhumaan niin paljon, että äänenikin lähti välillä. Kurkku kyllä kiitti kivuillaann myös myöhemmin.

Pisteelläni oli tarkoitus katsoa värinäkö sekä näkökenttä. 

Hauskintahan tässä oli se, kun näkökentässä piti sanoa heti HEP kun näkee kynän. Katse piti olla kokoajan eteenpäin eli minua kohti. Osa pojista oli niin jännityneitä, että unohtivat aina sanoa HEP.

Uusintoja jouduin ottamaan monta... Osa jäi jopa tuijottamaan minua suoraan syvälle silmiin kauhusta kankeana.

Eräs tapaus oli myös hauska, kun sanoin hänelle "sano heti hep, kun näet kynän" 

Vedin kynää hänen päänsä vierestä ja silmäkulmassa oletin hänen vastaavan "hep", mutta vasta kun olin jo nenänkin ohi jouduin keskeyttämään ja kysymään jos hän unohti sanoa.

No uusiksi sitten.

Tällä kertaa hän vähän skarppasi, mutta onhan se kauhusta kankeana vaikea kuunnella mitä se 168cm pieni tänttärä siellä varvistaen yrittää höpöttää ja vetää kynää toisen naaman vieressä toistaen " sano heti hep, kun näet kynän"

kynän ollessa hieman taas yli silmäkulman hän huusi "SANOHETIHEP"

Noo.. pokkahan siinä meinasi mennä. 

toistimme saman asian 3 kertaa ennekuin hän vihdoin sanoin " oho, nyt mä taidan tietää mitä tässä piti tehdä!" 

 vielä yksi yritys ja vihdoinkin sen onnistui!:D

Oli paljon muitakin kämmelyksiä,mutta piristivät ainakin pitkää päivääni!:D

Illalla taas saimme paljon puheluita ja paljon potilaita. Osan saimme lähettää Lohjalle ja osan pyysimme saapumaan aamulla vasta vastaanotolle.

Torstaina olin taas  pääpäivystäjänä ja sain pieniä hommia hoidettavaksi. Puhkoin esimerkiksi rakkoja ja paikkasin varusmiesten jalkoja isoilla laastareilla ja jaoin kylmäpussia yms. 

Päivätkin menivät ihan viuviuh vain ohi. 

joskus tietenkin 13 jälkeen, kun alokastarkastukset olivat ohi niin pelailimme päivystäjän kopissa eri pelejä ja pyörimme toimisto tuoleillamme ympyrää.

Perjantaina olin Kuulossa ja otin alokkailta tarkat kuulot. Kuulo pisteitä oli 3 kpl, mutta itse sain kaikki kenellä oli kuulossa tiedossa vikaa tai pieni epäillyskin. 

Olihan se aika puuduttavaa istua pimeäsä kopissa tuijottaen pientä nappikonetta ja toistaa samoja asioita taas monta kertaa. 

Jos olisi ollut normaali viikko olisimme jo päässeet lomille ja se olisi ollut varmasti nopein veksi viikko! Muut ehj:sta lähti lomille ja me jäimme päivystämään.

Vklp meni myös nopeasti.. Alokkaita tuli ja meni jatkuvasti.

Sain soittaa viikon aikana jopa elämäni ensimmäisen kerran ambulanssin ja se ei ollutkaan niin pelottavaa mitä olin sen aina olettanut olevan!:D 

monet olivat kolauttaneet päänsä komppaniassa olevien kaappien yläoveen ja osa jouduttiin tikkaamaan ihan,. No se on kuulemma ihan legendaarinen homma ja niitä sattuu joka vuosi yhtä monta.  

Tämä veksi viikko oli myös hyvin opettava omaa alaa ajatellen ja loppujen lopuksi olin hyvin tyytyväinen siihen, että nakki napsahtikin itselleni sillä muuten joku muu olisi saanut kokea kaikki tilanteet ja hoidot.Tietenkään ei saa toivoa ja ajatella, että rikkokaa paikkojanne vaan kokemuksen puolesta ainoastaan hyvä asia. 

Tuli paljon potilaita kenellä oli hengenahdistusta ja en aikaisemmin ollut hoitanut sellaisiakaan. Opin niin paljon eri juttuja, mutta valitettavasti en tänne kaikkea edes voi kirjoittaa. 

Saimme myös öisin puheluita ja jouduimme vastaimaan niihin ja hoitamaan asioita 03.00 . 

kerkesimme välillä antamaan omille ajatuksillemme tilaa ja luinkin 2 kirjaa sinä viikkona. Niskat kiittävät erityisesti!

maanantaina meillä olikin vielä yhdet alokastarkastus kierros ja veksin päivystyskin vaihtui!

Sinä päivänä olin ottamassa verenpaineita.

  Kaikista hauskintahan maanantaissa oli se,että pääsimme....

....

......

....

ette arvaakkaa?..

...

-Muuttamaan takaisin huoltokomppaniaan.....

viime viikkona meillä ei oikeastaan ole ollut mitään tekemistä.  Olemme pelanneet ulkona eri pelejä ja käyneet salilla. Ehkä hieman nautimme siitä, kun saamme nähdä alokkaiden ensimäisiä pkauden juttuja ja heillä sataa vettä kaatamalla niskaan, kun meillä oli pakkasta ja lunta ihan älyttömästi.

Kävimme naistenkanssa moikkaamassa myös uusia naisia ja kerroimme heille kokemuksiamme millaista on ollut intissä! 

hahah ja mitäs minä vielä sainkaan kuulla vääpeliltämme... mitä pääsen tekemään ainoana ehj:n jäsenenä..

....

......

....

ette arvaakkaa?..

...

-Muuttamaan! 

Alkaa jo pikku hiljaa riittämään tavaroiden raijaaminen paikasta toiseen... Nyt  muutan sitten seuraavaksi todennäköisesti sotilaspoliisikomppanian yläkertaan, mutta saan tupaani muita naisia !:)

Ampumaharjoitus 2

2 viikkoa kiinnioloa ja vihdoinkin lomilla! Miten ihanaa olikin palata kotiin pitkästä aikaa, mutta tietenkin saimme aivan järkyttävän perjantai sään.. ukkosta ja vettä kaatamalla. 

Lupasin kuitenkin kirjoittaa seuraavilla lomillani ja nyt tässä olen kerrankin lupauksiani pitämässä. Kerron ekassa kirjoituksessa meidän viimeisestä harjoituksesta (ampumaleiri) ja sen jälkeen erilliseen kirjoitukseen viimeisistä 2 viikosta, joihin on mahtunut aivan älyttömästi kaikkea..kiitos mortit.

palaamme siis aikaan, jolloin oli 6.6.- 10.6.16

Maanantai oli erityinen päivä. Päivä jota olimme odottaneet kauan. 

Meillä paukkui sataset!! 

tarkoittaneen sitä, että enään tasan 100 aamua jäljellä! 

harjoitus erosi  heti alkuun siten, että kannoimme kaikki meidän tarvittavat omat materiaalit teltan pystytys paikkaan. Tosin matkaa ei ollut kuin juuri päälle 1km, joten ei se paljoa vaatinut.

kasasimme teltat heti ja päätimme ehj:n kanssa kasata telttamme alamäkeen ja kaikkien mailman risujen ja keppien päälle, jotta jokaisella tulisi ihanat yöt.

Sinä päivänä ohjelmassa oli ainoastaan partio ammunnat. Ensin taas harjoittelimme, jonka jälkeen suoritimme tehtävän kovilla. Odottamista taas oli aivan mielettömästi, sillä koko huoltokomppania oli harjoituksessa samaan aikaan ja aina 3 kerrallaan ampumassa.

Ammunnat sujuivat ihan hyvin, tosin aina parannettavaa löytyy ja meillä vaihtuu ryhmätkin aina ja silloin ryhmässäni oli yksi täydennysmieskin jolla saattaa olla hieman erilainen koulutus takana.

yöksi sain 05-06 kipinä vuoron eli sain kunnian herättää kaikki. tämän aamun kyllä muistavat joukkue toverini varmasti aina. Päätin olla mahdollisimman veemäinen ja kellon lyödessä 06.00 ja herätyksen aika alkoi klapi kolahdella kaminaan.. se oli ainakin tehokasta, jokainen alkoi vuorotellen pompata ylös makuupusseistaan. Tästä olen myös saanut kuulla kuinka ärsyttävää se oli herätä, mutta pitäähän sitä aina jotain olla mitä muistella!;) 

yöllä tapahtui muutakin joka oli veemäistä. Kiitos kuuluu toiselle kipinä vahdille ketä oli ennen minua ja päätti omilla pienillä ajatuksillaan, että saattaisimme palella..Ulkona kuitenkin lähemmäs +15 astetta ja hän päätti vetää kaminan ihan mansikaksi...teltassa jokainen pomppasi silloinkin ylös vinkuen, kun on kuuma. 

öisiä keskuteluja, jotka menivät suurinpiirtein näin.

"Et laita enää yhtään enempään sinne"

"joo..." 

(Kaminan lämmittäjä poistunut paikalta ulos tuulettumaan itse välillä)

 ....hetken kuluttua...

"V**** älä laita sinne kaminaa enempää!"

"Pakko!" 

jonka jälkeen kaminassa oli aivan hervoton klapi ja kaminaan ei tarvinnut laittaa puuta ainakaan 40 minuutttiin ja ei kyllä nukkuakkaan kunnolla ..kaikki aivan hiessä..

Tiistaina 

muilla oli ohjelmassa att eli ampumataito testi. se oli enemmänki kotiutuvilla 6kk miehille sekä meidän johtajillemme. osa Ehj:stä oli ampumassa sitä, mutta itse lähdin kerrankin vapaaehtoisesti nakkihommiin!! Hommat olivat kasarmilla ja ajattelin niiden olevan kerrankin hyviä.

Heti aamusta sainkin tietää mihin olen itse laittanut taas... Menisimme purkamaan ehasin 2 konttia, joissa olisi ne ihanat yli 40 painavaa laatikkoa ja teltat yms.. silloin alkoi kaduttamaan..

Kun  olimme menossa Rth:n meitä oli melkein koko ehj auttamassa ja laittamassa tavaroita kontteihin, mutta nyt meitä olikin ainoastaan 4kpl... 

Komppanialla aloimmekin melkein heti hommiin. Hommat sujuivat yllättävin hyvin ja aikain kului nopeasti. Ensimmäinen plussa oli se, että pääsimme syömään varuskunta ravintolaan eli meidän ruokalaamme eikä tarvinnut syödä pakista! Kaiken lisäksi siellä oli myös jäätelöä jälkkärinä mitä ei metsässä tarjottu!:) 

Sen jälkeen ei enään ollut paljoa hommia. Menimme kuitenkin viimeistelemään paikat ja sitten menimme komppanialle. olimme jo ihan valmistautuneita siihen. että tulee joku ihan ns. mahdoton valmari olla taisteluvarustus taas päällä ja juosta melkeinpä ampumaradalle.. toisin kävi.

Kersanttimme joka oli meidän kanssa toi jokaiselle meille 4lle kahvi+ munkki liput, joilla voi sotkusta lunstaa ilmaiseksi kyseiset herkut. No olihan se ihan mukava palkkio,mutta vielä mukavampi että meidän piti mennä heti ne käyttämään ja saimme mennä sotkuun tunniksi! 

Oli ihan kiva ajatella,kun muut siellä metsässä ja itse istumme sotkun terassilla kahvilla.

Kahvien jälkeen kerkesimme kaikki vielä käydä suihkussakin komppanialla ennenkuin piti taas jatkaa matkaamme. Muut tulivat myös komppanian pihalle ja harjoittelimme siinä irtautumista,sillä se olisi keskiviikon ohjelma numero 1.

Ehj meni vielä irtautumis harjoitusten jälkeen komppanian tykkihalliin keskustelemaan kersantinkanssa. Kersantti ehdotti, että pitäisimme kaikki hieman lomaa ennen juhannusta ja sehän sopi kaikille aivan mainiosti!

Keskiviikoksi oltiin luvattu aivan kaatamalla vettä.. yllätys..mikäs harjoitus se olisi jos ei sataisi edes vettä koko viikkoon... Aamupalan jälkeen sade heti alkoikin ja niin myös ukkonen. Se ei kestänyt tuntia kauempaa ja lähdimme marssimaan kohti tämän päivän rata pistettä. Se oli hieman kauempana ja sinne oli ehkä n.3km matkaa? 

no ensin tietenkin käveltiin ohi aika reilusti ja eikun takasinpäin vaan.. Vihdoinkin perille päästyämme meidän piti lähteä rämpimpään ihan umpimetsään joka oli pelkkää suota.

Vettä ripsutteli satunnaisesti alas ja meidän piti ylittää hyppäämällä yksi suo.

No mitä kuvittelette, että siinä kävi?? no legendaarisesti, että olin rähmälläni ja toinen jalka suossa ja saapas täynnä vettä!! Päässä kiehui siinä vaiheessa niin paljon, etten sanotuksi saa.. Sukat ja kaikki ihan liti märkänä ja vettä tuli muutenkin jo taivaalta alas sekä sadevaatteet ihan älyttömän ärsyttävät niskassa. Siinä vaiheessa ei kyllä  hymy enään irronnut! 

Ammunoissa saimme odotella taas jatkuvasti ja ennekuin olisin kerennyt sukan vaihtaa niin oli se jo kuivunut jalkaan.. ja kastui kokoajan lisää. Ammunat menivät hyvin paitsi saapas meinasi jäädä matkan varrelle, kun juoksimme siellä suossa ja oli hyvin pehmeitä kohtia.

ammuntojen jälkeen, kun kaikki olivat valmiita olimme valmiit lähtemään syömään sinne tielle missä ei ollut suota.. Taas piti loikata jonkun isomman suon yli.. no ei se mennyt sen paremmin kuin aikasemminkaan paitsi saapas ei uponnut ja sukka ei kastunut, mutta naamallani olin kyllä taas..

söimme ja lähdimme takaisin teltta kylälle. putsasimme aseemme ja kävimme vielä harjoittelemssa siinä tien toisella puolella poteroissa puolustus ammunat, jotka olisivat meillä vielä torstaina ennenkuin lähdemme takaisin kasarmille ja harjoitus olisi pulkassa!

Torsatai 

Puolustus ammunnat olivat entuudestaan tuttuja niikuin myöskin muutkin ammunnat, mutta puolustus ammunnoista pidin eniten! Ammunnat sujuivat todella nopeasti ja hyvin. 

Päivän lopuksi saimme nähdä vielä 3 erinlaista räjähdystä. Yksi oli jalkaväkimiina pienemmillä ruutimäärillä ja sen päälle oltiin asetettu nuken jalka jossa kenkä. Tarkoituksena oli näyttää kuinka pahaa jälkeä sellainen aiheuttaa jalalle. Pam!! ja kenkä lenti taivaantuuliin jalankanssa..

Pienemällä ruutimäärällä ja jalka lensi jo silloin ainakin 20m ylöspäin..

Muiden miinojen nimiä en muista, mutta oikeastaan yhtä hurjian kaikki. En vapaaehtoisesti niihin jalkaani asettaisi..Purkasimme teltat ja päätimme harjoituksen sekä palasimme kasarmille.
Harjoituksessa oli myös iltaisin paljon " vapaata" istuimme nuotiolla ja jollain täydennysjoukkueen varusmiehellä oli mukana musiikin soitto härpäke ja musiikki soi kaikkien pölpöttäessä.

iltapalan lämmitystä.

Kiusallista, mutta totta!

Tämähän on nyt enemmänkin kun noloa myöntää, että gonahdin blogin suhteen hetkellisesti.

Kirjoitin viimeksi loppusodasta ja siitäkin jo viikkoja.. kuukausikin melkein..

Loppusodan jälkeen meillä oli melko heti ihan vimppa yhteinen harjoitus..

Ampumaleiri upinniemessä.

Ja sitä edeltävänä viikon perjantaina oli ehdottomasti yksi intin parhaimpia päiviä.. sitä muistellessa nousee kyllä aina hymy korviin ☺

Ja sen ampumaleirin jälkeen ollaankin oltu nakki hommissa ja ainoastaam rötisty. Niin ja tietenkin unohdin melkein kertoa, että rötisty vähän lisää.

Ehkä kerron ensin siitä perjantaista, jonka tulen muistamaan kiikkutuolissakin.

Perjantaita olin koko viikon miettinyt mitä päivästä tulisi...

Viime kerta oli ollut mielestäni ihan tylsää ja ärsyttävää.. asenne perjantaita kohti oli ihan samanlainen...

Aamulla meidän komppaniassa oli ylennys ja 3kpl matruuseja sai ylimatruusin auran. Suomeksi siis nakkiauran.

kuva lainattu netistä.

Meidän joukkueestamme kyllä ihan oikeat pojat saivat ne.

Menimme tupiin ylennyksen jälkeen ja valmistauduimme pakkaamalla

Taisteluvarustuksen päällemme, sillä olisimme lähdössä rantakasarmille aketusta harjoittelemaan eli asutuskeskusalue tai jotkut haluavat käyttää sanaa tra eli taistelua rakennetulla alueella.

Menimme ensin alakertaan tykkihalliin oppitunnille, jossa meitä vastassa oli kersantti ketä emme tunteneet.

Hän selitti ja kyseli ja näytteli erinlaisia tyylejä ja mitä pitäisi aina muistaa trassa.

Aikataulu oli suht kiireellinen ja iltapäivällä olisi lomautuskin vielä edessä.

Hänen pitämä koulutus kestäisi normaalisti 3päivää

Kersantti kertoi, että lääkintämiehiltä odotetaan enenmmän mitä muilta joukkueilta. Enemmän  fyysistä kestämistä joten tiedossa olisi siis rankka päivä..

Kersantti oli hyviN innokas ja tiesi mistä puhui ja sai meidät kaikki innostumaan, jopa minutkin. Saimme vielä tietää, että saisimme paukkuja mukaan toisin kuin viimeksi.

Lähdimme pidemmittä puheitta takaisin tupiin hakemaan taisteluvarusteita ja saimme vielä kaiken lisäksi sirpaleliivit ja suojalasit. 

Lähdimme kohti rantakasarmeja ihanassa helteessä tiiviisti pakattuna varusteisiin.. hiki tuli jo silloin kun ajattelinkin varusteisiin pukeutumista.

tässä kuvassa on hieman erinlainen sirpa, mutta on hyvin samannäköinen kuin tetsari eli taisteluliivi.

Kuva lainattu netistä.

Kävelimme rantsakassulle nopeasti. sillä matkaa ei kovin paljoa ollut. Saimme onneksi keventää sirpat siellä heti, sillä ne olivat meille alkulämpöä tuomassa ainoastaan.

Aloitimme pikinmiten harjoituksemme fyysisellä vaiheella.

Fyysiseen vaiheeseen kuului mitä ihmeellisimpiä asentoja ja meidän piti yrittää venyä sekä vääntyä joka suuntaan.. Ihan yhtä hyvin meistä ei  kukaan vääntynyt kuin kouluttaja :D

Kokeilimme erinlaisia kävelyjä ja aseen asentoja.  Oikeasti jos asetta pitää hetkenkin esimerkiksi ylävalmiudessa eli piippu suoraan eteenpäin käsienvarassa niin kyllä alkaa käsi tutista:D 

no me myös hypimme, pompimme, punnersimme, lankutimme, vatsalihaksia myös.

tietenkin taisteluvarustuksen kanssa. Punnertaminen oli hieman vaikeaa  aseenkanssa, mutta kyllähän sekin meni.. Aseen piti olla selässä ilman, että hihna menee ympäri tai sitten punnertaa yhdellä kädellä ja toinen käsi ilmassa jossa rynkky. Selästäkään ase ei saanut pudota.

Fyysisiseen vaiheeseen kuului myös joku ihme juoksu jota en osaa selittää sillä menimme kaikki siinä aivan sekaisin, niinkuin kersantti jo varoittikin että tulemme  näyttämään tyhmiltä kanoilta kun teemme sen :D

ja siltä näytimmekin.

Ruokailimme välissä ihanan pakkiruokailun ja sen jälkeen pääsimme rakennuksen sisälle.

Ensin hieman kertailimme kuinka mennään sisätioihin ja siellä huoneisiin.

Pienen harjoittelun jälkeen meidät oltiin jaettu ryhmään ja 1 ryhmä piiloutui sisälle ja toinen ryhmä hyökkäisi ja kolmas taukoili. Olin itse ryhmä 2 ja olimme ekana hyökkäämässä.

Lipastimme kaikki lippaamme täyteen eli 3 lipasta ja n.90 paukkupatruunaa yhteensä mukana.

Odottelimme pihalla hetken ennenkuin pääsimme hyökkäämään. Tilanne oli aika mielenkiintoinen kun hieman jännitti ja kädet hikosi ihan hulluna. Suojalasitkin meni ihan huuruun jo pihalla. 

Valmista.

sisällä oli valmista ja meidän suunnitelmakin ulkona tuli päätökseen kuka hoitaisi minkäkin homman ja oma osuuteni oli ensin suojata takaata. 

Lähdimme sisälle ja sisällä meitä oli vastassa ensin jotain haavottuineita omia, mutta emme keskittyneet niihin silloin.

Aloimme availla ovia ja joka ovi avattiiin yhdessä.Yhtäkään ovea ei ohitettu tai jätetty vartioimatta jos sitä ei ollut tarkistettu.

Jännitys oli ihan kamala, mutta silti oli hauskaa.

Joka askel mitä enemmän menimme eteenpäin nosti sykettä ja sitä tunnette mitä tunsin.

Pelko milloin joku yllättäisi ja se, että nyt meillä oli oikeasti patruunoita mukana eikä kukaan huutaisi kaatuneen pöydän takaa " Laukaus"...

vaan pamahtaisi tyhjässä rakennuksessa johon oltiin tehty lisäseiniä ja reikiä siellä täällä. 

Tieto siitä, että sisällä on vihollisia helpotti ehkä? 

mutta missä?

ketään ei löytynyt ensin ollenkaan.. huoneita tutkimme yläkerrassa ja menimme rakennuksen perälle..

PAMPAMPAMPAMPAM 

Sydän pomppasi kurkkuun.

Vihollinen tavoitettu ja osui meidän yhteen mieheen, joka haavottui.

vihollinen pääsi karkuun..

Se ääni mikä lähti siitä, että siellä sisällä ammuttiin oli todella voimakas. Ulkona ääni pääsisi kaikkoamaan taivaantuliin, mutta tuolla seinät pitivät ne sisällään.

jatkoimme matkaamme pienemmällä porukalla ei mennyt kauaa kun kaksi muutakin ryhmästini haavottui ja jäin yksin.

Lasini menivät aivan huuruun ja en nähnyt mitään.

matkaa piti silti jatkaa enkä voinut jäädä voivottelemaan  osumaa saaaneita joukkuelaisiani.

Lähdin kamalassa jännityksessä etenemään perällä olevia huoneita.

varmistin oli alhaalla ja sormi valmiina ampumaan.

ja sitten ammuin ja vihollinen jäi nalkkiini,kun yritti ryömiä lattialla eikä huomannut meitä olevan vielä yksi. En osaa edes kertoa miltä se tuntui ampua toista. 

Osa ryhmästäni pystyi taas jatkamaan, kun olin tarkistanut loput huoneet yläkerrasta ja nyt olisi vuorossa kellari.

Avasimme alakerran oven ja samantien saimme avata tulen ja ampua. 

vihollinen juoksi alas karkuun ja menimme perässä rappuset. 

Alakerrassa vihollinen onnistui tappamaan yhden joukkuelaiseni ja hetki myöhemmin taas yhden. 

kaksi elossa.

Menin ihan pilkko pimeään huoneeseen ensin ja tiesin , että jos siellä on joku niin kuolen.

PAMPAM

"JA LÖNÄRI KUOLI" 

Hetki sen jälkeen istuin piemeässä huoneessa ja aloin nähdä ja näin  typerän vihollisen joka ampui minut. 

Menimme pihalle kaikki taas ja täytimme lippaat taas täyteen ja vaihdoimme  muutamat sanat vihollisten kanssa.

Seuraavaksi oli meidän vuoromme mennä piiloon. 

aika kävi niin vähiin,että teimme muutoksia.

kaksi joukkuetta hyökkäsi  meitä kohti.

Ryhmämme johtaja asetti minut suht alkuun ja menin makamaan kahden pöydän taakse huoneen perällä. Laitoin jalat kaappien alle ja piipun ihan vähän näkyviin pöydän takaata.

napautin  myös tällä kertaa sarjatulen päälle.

Makasin pöytin takana ja aloin kuunnella kuinka he tulivat rakennukseen.

Kuulin kuinka he menivät huoneista toisiin..ajattelin, että nyt he tekivät pahan virheen ja unohtivat tulla katsomaan huoneen jossa olin.

Valitettavasti joku heistä hoksasi sen ennenkuin oli myöhäistä.

huoneen ovi avattiin ja ryhmittyivät joka suuntaan ovella. Osotin sinnepäin piipullani ja he eivät silloin vielä tienneet olemassa olostani.

avasin tulen vasta, kun he olivat hetken olleet paikallaan.

Tulen avattua kaikki aseet kääntyivät minua kohti.

Oma aseeni lauloi kauniisti  patruunoiden lennosta ja sain yhden tulikuuman hylsyn omaan hihaani..

Ensin en tajunnut ollenkaan,mutta sitten alkoi sattua.En meinannut saada hylsyä ollenkaan pois ja samalla aseestani loppuivat patruunat. Kaikki 30 oli iloisesti mennyt viholliseen, mutta kummallisesti he eivät kuolleet..  minä kylläkin.

Heidän lähdettyä ja jatkettuaan matkaa sain hylsyn pois hihasta ja nousin ylös piilostani.

Menimme heidän suoritteen jälkeen taas pihalle hieman puhumaan kuinka heillä oli mennyt..

vielä ja taas täydensimme meidän lippaamme täyteeen.  Emme ikinä ennen ole päässyt käyttämään niin paljon patruunoita,mutta ei kukaan valittanutkaan !;) 

 edessä olisi vielä soveltava vaihe. 

laitoimme suoran käytävän päähän tuolin ja meinimme seisomaan molemmille puolille käytävää.

Valitsimme aina yhden uhrin, jonka piti päästä käytävä päästäpäähän istumaan tuolille ja meidän muiden piti ampua aina yhdellä kädellä rynkyllä ylöspäin ja toisella kädellä töniä ja hieman potkia ja häiritä hänen etenemistään. 

Jokainen pääsi olemaan uhri ja oli mielenkiintoista olla siinä keskellä, kun muut tönivät ja ampuivat. Kuumia hylsyjä lenteli niskaan kokoajan, mutta selvisin!

päivä oli melkeinpä  pulkassa.

 Enään oli patruunoiden siivoaminen ja niitä vasta löytyikin..

Lomille lompsis ja se fiilis ja hymy mikä jäi päivästä oli iha mieletön! 

Oli pakko heti kertoa osalle tutuista mitä pääsi tekemään, sillä monikaan ei pääse tuota kokemaan :)!!

Tämän kirjoitus oli ainakin nyt kirjoitettaava. Huomenna meille saapuisi reilut tuhat uutta morttia kenelle pidämme alokas tarkastukset! Muutenkin olen koko ensi viikon veksissä taas päivystämässä ja olen myös kiinni viikonlopun. Lupaan kirjoittaa lopuistakin tapahtumista ensi lomilla!