usein kysyttyä

Elikkä teen vielä tämmöisen toive postauksen missä on pyydetty kirjoittamaan eniten kysyttyjä kysymyksiä  ja niihin tietenkin omat vastaukseni.

1.Miksi menit inttiin?

-No miksi en? .. Halusin jo ihan pienestä pitäen mennä armeijaan. Halusin käydä kokeilemassa miltä se tuntuisi ja jo silloin ajattelin, että se on se mun juttu. Vieläpä ärsytti oikeastaan kun pojat aina puhuivat, että se on ihan kauhee paikka..niin halusin omin silmin ja kokemuksin mennä katsomaan ja kokemaan tämän kauhean paikan.

2.kuinka monta naista?

-peruskoulutuskaudella meitä oli omassa saapumiserässäni 14 naista. 

ja tässä kesän saapumiserässä piti alunperin tulla 25 mutta ainoastaan 18 saapui paikalle.

3.Lopettaako moni?

-no miehiä lähti aivan tajuttoman paljon kummassakin saapumiserässä ekoina päivinä. Monet kyllä ihan terveydellisistä ja moni ihan vain koska eivät tahdo palvella isänmaataan.

Naisia omasta saapumiserästä keskeytti pkauden jälkeen ainoastaan 1 terveydellisistä  syistä.

Toisin toisessa erässä 2/16 taisi mennä ainakin 4kpl? ainakin siihen mennessä ennen kuin kotiuduin.

4,Millaisia naisia siellä on?

-Omassa erässäni oli ainakin erittäin motivoituneita kaikki. Meidän saapumiserässä pääsi melkein kaikki sinne minne hakivatkin pkauden jälkeen ja moni jatkoi vielä rukkiin asti. Ainakin jokainen tuntui olevan ihan oikeasti harkinnut tuloaan pidemmän aikaa kuin 1kuukauden. 

Samaa en ehkä voi ihan kaikista sanoa toisesta erästä, sillä mitä ainakin itse näin ja kuulin niin ällistytti kyllä korviani kovin. Ehkä olisi voinut miettiä hieman enemmän mihin tulee..

Eniten ihmetyttää miksi täytyy meikata armeijassa? Mielestäni siellä ei kuulu meikata eikä tälläytyä. 

Jos oma ulkonäkö on niin kovilla ettei vain pysty olla meikkaamatta niin voisi pysyä sitten jossain naisellisimmissa hommissa kotona :) 

5.Koitko naisena jotain hyljintää?

-peruskoulutuskaudella itselläni oli aivan mahtava joukkue ja kaikki ottivat niin hyvin meidät 3 joukkueen naiset vastaan, että hatun nosto heille. osasivat olla hyvin asiallisia ja mukavia kaikkia kohtaan. Peruskoulutuskauden jälkeen siirryin ensihoitojoukkueeseen ja olin ainoana naisena. Aika paljon oli totuttelemista siihen, ettei enään ole muita naisia kenenkanssa puhua tai olla ja hakea tarvittaessa tukea. Ehj:n joukkue oli huomattavasti rämäpäisempi mitä pkauden joukkueeni. Hyvin ottivat he kaikki myös vastaan etten tarvinnut kokea mitään syrjintää heiltäkään. Tosin sitä sai kyllä välillä kuulla "naiset armeijassa" juttuja. 

Jos en olisi ollut tämmöinen inttäjä ja rämäpää aukomaan suutani ni olisin kyllä hetkessä jäänyt heidän kyntensä alle, sillä jokainen kokeili vuorotellen miten reagoin eri tilanteisiin :D 

6.paras hetki intissä?

Niitä on aika monta. Kyllä tuolla niin kovin pahassa paikassakin pääsi nauramaan ja viettämään hyviä hetkiä. Harjoitukset metsässä yleensäkkin olivat kivoja jos niistä osasi etsiä huumoria. 

tässä muutama hetki listattuna.

-Pkauden alokasleiri 

-Ammunnat

-Loppusota 

-kaikki tilanteet joissa onnistui

...

7.Huonoimmat kokemukset?

-Marsseilla saappaat täynnä vettä ja aikaa ei vaihtaa kuvia varusteita

-paleltumat ( Korva sekä oikean jalan isovarvas paleltu niin kovin, että sain tunnon varpaaseen takaisin vasta kun olin kotiutunut. Ihan pieni kohta edelleen hieman tunnoton)

-menkat metsässä ( tästä ei sen enmpään...)

-Suohon putoamiset ( olin tässä ihan loistava. Joka ikinen suo niin meikä siellä rähmällää! )

- sekä monia muita pieniä.

8.voitko suositella inttiä muille naisille?

- Kokonaisuudessa voin suositella jos tahtoo kokemuksia ja kokee jo heti, että hei tää vois olla se mun juttu!

Toisaalta nykyään siellä helpotetaan asioita ja itsestä ainakin tuntui, etten saanut niin pahaa kokemusta sieltä etteikö siellä pärjäisi.. Riippuu ihan ihmisestä. enemmän siellä tarvitaan psyykkistä kestämistä kuin ruumiillista. Ainakin itsekoin asian näinpäin.Olisin toivonut enemmän rasitusta keholle eri tasoilla, mutta se johtui osittain myös omasta suuntautumisesta. siellä loppuaika oli pelkkää löllöilyä..

Hakekaa jos tahdotte oikeasti,se aika mitä siellä ollaan menee aivan tajuttoman nopeasti. AIKA KUULTAA MUISTOT ja voisin jo mennä hieman takaisin sinne kömpimään metsän reunalle pyssykkäin kädessä. 

9.Miten muutti ihmisenä?

Oikeasti niin pienetkin asiat mitä siellä toitotettiin jäi päälle. En voi kävellä hattu päässä missään sisällä. Kaikki vetoketujut on aina kiinni eikä repsota auki. Takin narut tai kenkien yms muut aina piilossa. En valita ulkona seisomisesta vaikka vähän olisikin vilu.

Arvostan ylikaiken omaa sänkyä!

Herään paljon reippaammin ylös sängystä ja arvostan enemmän itseäni. Uskon enemmän omiin kykyihini kuin enne lähtöä. AIKATAULUT! ei myöhästellä:) -tietenkin nyt kun sen ääneen sanon niin olen huomenna töistä myöhässä,mutta toivotaan että en.

10.Hetket

Ihan pakko vielä sanoa se, että naurattaa vieläkin kaikki harjoitukset joissa olimme niin erikoisissa tiloissa, että en osaaa edes kunnolla kertoa. Kuinka monta kertaa sitä nukahdettiin kesken kävelyjen,höpötettiin ihan omia koska tajuntaa ei ollut. Yhtäkkiä löysimme itsemme jostain ihmepaikoista. Kiitos univelan!:D 

Kuinka sitä mietti poterossa seisten kaatosateessa palelle keskellä yötä ja pakkasta-20 mitä helavattua mä teen täällä kun voisin olla kotona omassa sängyssä peitonalla. 

Ne hetket jolloin teki mieli murtua, mutta muuttui aina iloksi jossain vaiheessa ja sai nauraa myöhemmin. 

paljon olisi asiaa ja voisin melkein kirjottaa koko 4.1.2016-14.09.2016 paperille kirjana tunnista tuntiin. Jokainen viikko oli kuitenkin ainutlaatuinen ja omanlainen. 

Kiitos ja kummarrus!

OHI ON 255

Noniin.. vihdoin ja viimein se tapahtui ja OHI ON 255!  

tapahtui myös sekin, mikä ei teille lukioille ole niin uutta. Nimittäin taas blogi kirjoitus ihan ajallaan :D

Ennen vikoja lomia perjantaina palautimme aseet takaisin asevarastolle! En osaa edes kuvailla miltä se tuntui kun sai luovuttaa aseen pois. Iso palanen jotenkin hyppäsi sydämmeltä, kun ei tarvitse enään miettiä missä se menee..

Perjantaina mentiin vikoille lomille ja vääpeli halusi lomauttaa meidät. 

Lomautus venyi hieman, kun oli sählinkiä perintö släpäreistä. ( tuunatut suihkukengät,joita annetaan aina uusille saapumiserille kun niitä ei voi palauttaa enään)

Vikat lomat vietin ylläripylläri kauheassa räkätaudissa. Koko viikon oli piinannut ja sen takia myös oma kuntotestikin meni ihan penkinalle! 

alokas kaudella tein punneruksia 26kpl ja nyt vain 15kpl 

vatsoja 30 alokas 32 yms.. ja nyt kun olen vielä enemmän vatsoja tehnyt vapaa-ajallakin niin olisi voinut tuossa näkyä sekä punneruksiakin tullut tehtyä.

Sunnuntaina kun lomilta palattiin niin palautimme heti varusmieskortit ja bussikortit.

Pakkaamisenkin aloitimme heti illalla, sillä maanantaina veisimme KAIKKI meidän tavaramme takaisin paitsi matkavaatetuksen.

Pakkaaminen tuntui kivalta ja oli pieni hilpeys yllä! 

tavaraa kyllä riitti.. 

Maanataina aloitimme kuitenkin ruokalassa kotiutuskahveilla. Kaikki koitutuvat ja komppanian päälliköt tulivat paikalle.Paikalla oli myös soittajia (musiikkia) ja jaettiin palkintoja. 

Ehj:stä sai 2 kpl palkinnon 1. Erinomaisesta palvelukesta 2. Aktiivinen liikkuja.

tavaroita lähdimme palauttamaan tuntia liian aikaisin vahingossa, mutta mikäs siinä ulkona ihanassa säässä istuessa ja rötköttäessä tavaroiden päällä.

hikihän tavaroiden palautuksessa tuli, mutta pääasia ettei tullut yhtään häväriä! ( häviämis ilmoitusta kadonneista  tavaroista) 

Tiistaina oltiin apukäsinä  varusvarastolla. Oltiin ottamassa muilta koitutuvilta tavaroita vastaan. Illalla meille tuli esiintymään sotilaskotiin koomikko,jonka nimeä en muista :D. Koomikko oli ihan kiva, mutta ehkä enemminkin Miehille suunnattuja juttuja :D  

Mentiin myös sen jälkeen mustosen ja Luodonkanssa käymään saunassa ja juoruiltiin siellä omia fiiliksiä ja koko 255 päivän tapahtumia! 

Illalla ajattelin etten millään tule unta saamaan..Mutta toisin kävi ja hyvin nukuinkin.

 Aamulla heräsin 05,30 ja mentiin herättään kaikki yhdessä komppania 06.00. 

06.00 ja musiikki pauhaamaan ja fiilis katossa!

VIHDOINKIN KESKIVIIKKO JA PÄÄSEE KOTIIN! 

Aamupalan jälkeen saimme vasta vaihtaa siviilit päälle. Mentiin ripsakkaa syömään ja eihän siinä mikään ruoka meinannut maistua ja vauhdilla komppaniaan pukemaan omat kuteet! Olihan se outoa nähdä muut kaikki siivili vaatteissa. 

lähdimme palauttamaan matkavaatetustamme 07.30 ja se oli nopeaa. Oli enään 1 pari kaikkea vaatetta tai kappale ja lakanat. Paljon tuli katseita matkalla kun kävelimme varusvarastoa kohti siviileissä.

08.30 mentiinkin sitten jo kaikki pihalle seisomaan kaikkineen tavaroineemme. 

komppanian vääpeli sekä päällikkö. Meidän oma kersanttimme ja kenttäsairaanhoitaja tulivat myös ulos seisomaan. 

Päällikkö halusi kiittää kaikkia, mutta palkita pienellä palkinolla muutamia henkilöitä keille ei palkintoja riittänyt maanantain kahvitilaisuudessa. 

Kapteeniluutnantti kutsui eteen henkilöt ja Sain olla yksi onnekkaista! :D 

Hän pahoitteli ettei palkinto ollut kovin kummoinen,mutta ajatus on tärkein. 

Meitä oli yhteensä 3 vai olisiko ollut neljä:D 

tässä kuva "palkinnosta"

suomenlahden merenpuolutusalueen tutkinta? Olisko lukenut  noi. Kuva huono.

Palkintojen jälkeen jaettiin palvelustodistus sekä reservikortti.

Olihan se mukava lukea, että palveluksen kokonais arvosana KIITETTÄVÄ.

tiistaina saimme myös tietää oman sodanajan sijoituksen ja oma oli tällä hetkellä leikkausryhmässä! 

OSASTO ASENTO,  RESERVIIN MARS!

EHJ

Haluan kuitenkin kiittää teitä kaikkia! Blogiani on luettu tähän mennessä    18360   kertaa! kiitos mielenkiinnosta ja hermoista;) 

ehkä kuvien kera nähdään vielä:) 

Veksi 3

Vika viikko veksissäkin takana 19.08-23.08.2016

Kolmas kerta todensanoo ja nyt voin todeta, että ihan pian ohi on.
Enään viikko meidän jälkeen niin saimme luovuttaa veksin uusille lääkintämiehille.

Viikko meni nopeasti. Meillä oli paljon hommia.. esimerkiksi kotiutuvien loppu tarkastukset sekä aamuisin vastaanotolle tulijamäärät hipoivat 100. Heti maanantaina pärähti kevyet 95 kpl tykkimiehiä sisään..

Kaiken lisäksi tietokoneet eivät toimineet joten saimme jakaa joka ikiselle Lkortin käteen jossa on jokaisen tiedot.. hommia siis riitti.
Sain sitoa myös todella monen varusmiehen polven tai nilkan joka päivä

Lajittelimme kokoviikon myös kaiken mailman papereita ja jaoimme lkortteja aamuisin. Tuntui ennemminkin ihan kuin olisi ollut konttorissa töissä. Ihan mukavaa se kyllä oli, kun päivät menivät niin paljon nopeammin.

Meillä oli myös koko viikon osastolla porukkaa, joten iltasinkin oli puhaa kun katoin iltapalaa ja päivällistä. Olin yllättynyt miten en koko viikkoon nukkunut päivisin yhtään, sillä yleensä nukuin aina veksissä heti 15.00 kun sai mennä yläkertaan niin ilta 21 asti.. pikaiset ruokailut ja sitten iltapesut ja olin jo taas pian nukkumassa.

Tällä kertaa ihan kattelin telkkaria ja piirtelin. Oli ihanaa kaivaa piiiitkästä aikaa piirrustus vihko esille ja sotkea paperia.

Meillä oli iltaisinkin porukkaa jonkun verran kävi kääntymässä ja pieniä hoitoja vailla. Päivisin jos ei ollut muuta tekemistä alhaalla jatkoimme jonkun alottamaa sotkujuttua.

Kokeilimme muutamia erillaisia juttuja, mutta en kerennyt näkemään lopputulosta yön yli jätetystä... toinen lämäri oli sitä mieltä, ettei tarvitsekkaan ja kaatanut jo pois sen.

Muutenkin iltapäivisin meni pelleilyksi, kun potilaita ei ollut.. varsinkin perjantai

 Mutta oli ne aamut myös yhtä väsyttäviä niinkuin aina.. niistäkin löytyy kuva materiaalia ja ne kertovat ennemmän kuin tuhat sanaaa..

Tämä blogi oli sitä mieltä, että kuvat eivät sovi oikeinpäin tänne... 

Vietimme myös vikan kerran kunniaksi kahvikekkerit herkkuineen 

kiitos ja kummarus veksi ja hajonneet varusmiehet:--)
Ps. Perjantaina oli taas muutto...

Tj  K A H D E K S A N !!!!

Ensi viikonloppu onkin vikat lomat.. saa nähdä muistaako sitä ottaa kaikki tavarat mukaan ja miltän kaikki näyttävät siviilissä !

Taisteluammunnat

Kiikalan jälkee sitä tulikin viikko oltua kasarmilla ja viikko kotona lomaillessa.
Lomaa edeltävänä viikkona emme tehneet mitään, sillä toinen puolisko joukkueestamme oli puolestaan kiikalassa ja 2 myös kirjamerkattuna spolkin harjoituksiin.
Perjantai oli ainoa päivä, jolloin saimme tehtävää. Menimme veksille purkamaan leiriltä saapuvien tavaroita oikeille paikoilleen.

Muutama telttakin kuivumaan.

Perjantaina lähdinkin pitkille lomille ja palasin vasta seuraavan viikon sunnuntaina. Oli ihanaa mennä mummolaan niin pääsi vihdoinkin loman makuun muutamaksi päiväksi.  Lomilta olin palaamassa vahingossa jo lauantaima tai ajatus heräsi la illalla 11 aikaan " apua mun pitäis olla jo kasarmilla" öö.. ei nyt on lauantai ja katsotaan huomenna uudestaan.
No sunnuntaina taas olin niin lomalla, että välillä unohtui täysin että täytyisi lähteä pian.

Loman jälkeen meillä ei ollut ylläripylläri mitään. Vasta keskiviikosta perjantaihin olin lääkintämiehen hommissa ja toimin ensiapuvastaavana taisteluammunoissa alokkaille.

Alokkaista tulikin mieleen, että 1/15 saapumiserä oli ensimäisiä matruuseja eikä tykkimiehiä. Nyt taas 2/16 ei ole matruusi, jollei mene laivastoon vaan tykkikimies taas. Henkilökohtaisesti pidän enemmän matruusin nimestä kuin " tykkimies"

Mutta joo.
Keskiviikona aamulla lähdimme toisen lääkintömiehenkanssa sekä tavaroidemme kanssa kokoontumispisteelle. Siellä menimme molemmat eri paikkoihin ja valitsin tietenkin sen pidemällä olevan jonne olen vihannut kävellä koko palvekuksen ajan. Sain laittaa paarit, huovat ja lääkintärepun auton kyytiin ja lähdin kävelemään kohti määränpäätä. Yllätyin ihan kun matka katkesi ja loppuikin nopeammin mitö muistin. Tosin kävelin ihan omaa tahtia ja omissa ajatuksissani jos joku olisi eteen hypännyt niin todennäköisesti päin olisin mennyt.

Majottauduin puiden alle ja laitoin itselleni paikan mukavaksi paarien päälle. En kauheasti kerennyt mukavoitua siinä, kun alkoikin sataaa.. ja satoi kaatamalla. Ehanata mitä muutakaan.
Päivän aikana seurailin alokkaille pidettäviä koulutuksia ja osasta sain jopa jotain uuttakin korviini.  Päivä oli muuten paareilla istumista, mutta yhden jääpussin sain antaa tai no 2. Ensimmäinen räjähti omiin käsiini ja toisen sai alokas kuka oli kompuroinut.

Sateessa olo fiiliksiä huipussaan.

Torstaina oli jo parempi sää. Tosin menin ainakin tuntia ennen paikanpäälle kun ketään tai mitään tapahtui. Alokkat ja skapparitkin saapuivat sillon tunnin kuluttua. Mikäs siinä kivellä istuessa ja hajotessa.
Muiden tultaessa vuorauduin täysin 2 huopaani ja puin lämpimästi päälle ja olin niin vilttien peitossa, että ainoastaan silmät näkyivät.
 Päivät meni suht nopeasti kun ympärillä oli kokoajan menemistä.

Vilttien alla piilossa

Päivät hurahtivat helposti 17 asti. Jännitin perjantaita sillä lomillekkin pitäisi päästä ihmisten aikoihi. Ainakin pitäisi keretä 17.30 knummelta menevään bussiin jos ei halua olla kotona 22 jälkeen.

Perjantai. Ensin forecan mukaan piti ukkostaa ja sataa ihan hurjasti. No onneksi ei ja aurinko porotti melkeinpä täydeltä taivaalta !
Hauskaahan oli perjantaina se, että kun pidin öisin paareja ja muita lääkintätavaroita autossa niin 2 skapparia oli luullu jätesäkkiäni missä 2kpl vilttejä niin roskapussiksi. No arvatkaas löytykö sitä aamulla autosta.? Tai ne ilmeet mitä skapparit saivat aikaan kun kysyin säkin perään. ?
Mutta onneksi säkki löytyi viltteineen ja ihanineen uusineen hajuineen roskiksesta jossa oli viettänyt yön.
 Sinä päivänä en enään tahtonut kääriytyä viltteihin enään.

En ymmärrä miksi osan laatu menee näin yhtäkkiä..

Onneksi kenellekkään ei mitään sattunut enempiä ja lomillekkin pääsin ajoissa
 ☺

Toiv. Vika pakki ruoka tänä vuonna

Ihana mölsä ja meidän ilta ristikkokerho

pahoittelen kuvien laatua.

Kiikala 2 ~ Rouva lääkintämies

Naistentupa.

Muutto tuli taas ja nyt asustan sotilaspoliisikomppanian yläkerrassa muiden naistenkanssa.. oma joukkueeni siis on edelleen huoltokomppaniassa.

Alkaisi jo pikku hiljaa riittämään tälläinen muuttaminen..  tiedän ainakin, että vielä kerran joudun muuttamaan 2 viikon takia elokuun lopulla, sillä silloin alokkailla alkaa e-kausi ja joudumme kaikki muuttamaan pois tulevien sotilaspoliisien takia.

Niin tosiaan enään 6,5 vkoa palvelusta, jonka jälkeen palautamme kaikki materiaalit takaisin. Mihin tämä aika on oikesti mennyt? Alokkaatkin mukamas olleet täällä jo 4vkoa.. :0

Tuntui oudolta alkaa miettimään mihin sitä pyrkii päästä töihin, kun täällä aika jättää.

45 aamua eli 6,5vkoa ha siitäkin 2 viikkoa lomaa pitämättä!? Eli kuukausi enään joka starttasi tänä aamuna 1.8.2016.. n.7kk sitten tuntuu kuin eiliseltä, kun astuin palvelukseen.. muistan kun istuin sinä maanantaina äitini luona tai... en istunut vaikka yritin.. jännitti niin kovin, ettei siitä tullut mitään. Olin kuin kala kuivalla maalla.

Junissa sekä bussissa paljon ihan kaljuja nuoria miehiä samassa jännityksessä.

Tupaan astuessani luulin tulevan tupaan jossa max 6 naista, mutta olikin 14.

en vain kestä, että tämä kaikki ihanankamalanhirveä paikka jää pian vain kertauksien varaan.

Lääkintämiehenä kiikalassa alokkaiden harjoitukeessa 5 päivää 4 yötä.

Miten paljon onnettomuuksia tuohon mahtuuu?... paljon.

25.7-29.7.2016

Maanantaina aamulla aamupalan jälkeen elin kokoajan siinä tiedossa, että klo. 8.00 pitää käydä kyseisen komppanian vääpelille ilmoittamassa kuka on ja minä henkilönä tulee toimimaan heidäm harjoituksessaan.

Lähtö olisi vasta 10 aikaan niin ajattelin kokoajan , että on aikaa pakata sen ilmottautumisen jälkeen..

 No puoli 8 menin käymään alhaalla ihmettelemässä kun kukaan ei ole tullut sanomaan tai hakemaan tai tuomaan lääkintätavaroita.. sainkin tietää, että kaikki muut ketä olivat menossa  samaan harjoitukseen olivat hakemassa tavaroita ja ottaneet ainoastaan itselleem tavarat eivätkä ole voineet tulla ilmoittamaan asiasta yläkertaan.. sain samalla selkeyden myös siihen, että klo. 8.00 pitää olla kaikki tarvittava materiaali mukana ja sieltä komppanialta ei tulla enään käymään omassa yksikössä..

Juoksin tykkihallista täyttä vauhtia pakkaamaan ja onnistuinkin pakkaamaan kaikki tarvittavat ( ainakin omasta mielestä tarvittavat) ja otin ainoastaan yhden ison repun mukaan. Olin menossa alakertaan hakemaan lääkintälaukkua niin sain jonkun niin vajavaisen kun olla ja voi...

Muut olivat jo taisteluvarustuksessa menossa omia komppanioita kohti ilmoittautumaan.. juoksin hakemaan laukun ja heitin kaikki tavarat vain selkään ja hain vielä aseen alakerrasta..  en todellakaan ollut tietoinen mitä olin pakannut tai mitä olisi pitänyt pakata.  Lähdin tuvastani niin kiireellä ja vauhdilla, että olin jättänyt avaimetkin pitkim poikin sänkyä ja kaikki ihan huiskin haiskin ja olin niin vihainem siitä, ettei viesti kulje ylös asti.. Kaikkeen tuohon meni aikaa 15 minuuttia.

Ilmottauduin viestikomppanian sotilasmestarille ja sen jälkeen sain laitettua ison lääkintärepun sekä oman ison repun hänen autoonsa. Sitten odoteltiinkin muutama tunti ennen lähtöä..

Bussi matka meni nukkuessa ja paikan päällä seurailin hieman toisten tekemisiä ennenkuin menin komentopaikalle johon tulisimme pystyttämään muutaman teltan.

Sain pitää heti melkeinpä teltan pystytyksien yhteydessä aamuvastaanoton tai muutama tuli näyttämään/kertomaan huolestaan.

 kasasin 2 kuskin ja yhden alikinkanssa 2 telttaa. Toinen oli komentoteltta, jossa tulisin pitämään aamuvastaanottoja ja toinen ihan tavallinen puolijoukkueteltta. komentoteltta oli korotettu puolijoukkueteltta eli paljon korkeampi. 

Maanantai meni suht nopeasti sillä kokoajan oli jotain pientä puuhattavaa.

Nukuimme kuskienkanssa päällikön sekä vääpelinkanssa samassa teltassa. Meitä oli ainoastaan 5kpl,joten hyvin mahduimme nukkumaan ja ottamaan kaikki reppumme sisälle. Alokkaat pitivät myös kipinän meille.

Ekana yönä sai herätä jatkuvasti siihen,että joku kolisteli kaminaa ja sai myös hieman nauraa kun alokkaat istuivat  kauhusta kankeana kaminan edessä tuijottaen ja rukoillen ettei se pääse sammumaan.

Tiistaina heräsin vasta 06.20 vaikka tarkoitus oli aina herätä 06.00..

heti aamupalan jälkeen menin pitämään komentoteltalle aamuvastaanottoa ja samalla muut ehj:n porukoista tuli pitämään koulutusta cABC:stä koko komppanialle koko päivän. Päivästä tulisi koko kuumin huhujen mukaan koko kesänä.

Aamuvastaanotolle tuli suht paljon väkeä. Usealla oli varpaat todella huonossa kunnossa ja parantua ne ei kyllä ainakaan alkaisi tunkkaisissa maihareissa saati sitten, kun ne ovat melkeinpä 24/7 jalassa.

Ei muuta kuin kenttäsairaanhoitajalle ja antibiottia hakemaan.

Heti kun olin saanut vastaanoton pidettyä menin muun ehj:n porukankanssa pitämään koulutusta. Kouluttamisessa menikin ihan koko päivä. Hyvin olivat kaikki alokkaat mukana ja oli heidän mielestään ihan kiva koulutus. cABC:ssä pääsee aina kunnolla veljeytymään parinkanssa.

"Se mikä siviilissä on homoa on intissä veljeyttä" sen lauseen kuulin useasti ennenkuin käsi meni kaverin housuihin.

käsi kaverin housuihin?

cABC:SSÄ joudutaan tutkimaan raajat ihan paljaalta iholta jos kaveri olisi saattunut saamaan vammoja tai ruhjeita suuriin valtimoihin tai muualle kehoon.

cABC on siis hätäensiapua taistelukentällä.

jokaisen taistelian on osattava se, mutta ensihoitojoukke(ehj) tehostaa sen osaamistaan koulutuskaudellaan. Meiltä se pitää tulla ihan luonnostaan. 

Päivä oli tosiaan kuuma.. +27 astetta.  Onneksi ei itse tarvinnut siellä hiekassa myllertää ja möllertää.

koulutukset aloitimme 07.30 aikaan ja lopetimme illalla vasta 19. 

tosin sain muutaman eri tehtävän myös päivän aikana, joten en ollut mukana koko ajan koulutuksissa.

illalla sain muutamia alokkaita luokseni omineen huolineen.

kuskien ja minun hommiini kuului myös teuvan lämmitys. Teuva piti olla 4 kertaa päivässä päällä, jotta alokkaat saivat pakit pestyä. Teuvassa lämmitimme veden aina kiehuvaksi ja olimme rakentaneet pakin pesupaikan heille. Eihän kukaan tietenkään kakkatautia halua.. Niitäkin sankareita kyllä valitettavasti löytyi ketä ei sitä pakki tullut pesemään.. Kaikkia kun ei kerkeä vahtaamaan ja omapahan on silloi vikansa.

teuva

pakinpesu piste

Keskiviikkona aloitin taas aamuvastaanotolla niinkui yleensäkkin. Kerkesin kuitenkin ennen 10 valmiiksi, joten ei ollut vielä muuta ohjelmaa.. Tulisin pitämään 1 joukkueelle vielä tänään yksin yhden koulutuksen mitä emme heille kerenneet kouluttamaan eilen. Putsasin jouteliaisuuttani kamiinan ja kaminan putken. Heheh senkin tein ekaa kertaa koko elämässäni vaikka teltassa olenkin nukkunut melkein puolet palveluksesta:D..Joku muu on aina saanut nakin siihen hommaan, mutta kyllähän se homma hyvin hoitui;)  

pidin koulutuksen 12.30--> 4x 45min aiheesta avaruuslakana sekä paineside. Eka koulutus oli ainoastaan 30minuuttia sillä jouduin keskenkaiken mennä katsomaan yhtä potilasta kuka oli saanut ampiasen pistoksen jalkaansa. No ihan turhareissu mutta tulipahan tehtyä.  Heti jo toisella ryhmällä, kun pidin koulutusta niin pisti ampiainen taas.. tällä kertaa jouduin ihan irrottamaan sen pienen pirulaisen piikin hankalilla punkkipihdeilla ihosta irti.  Harvemmin sitä kuulee kuinka mies pelkää punkkipihtejä, mutta piikki oli aivan kosketusarka ja käteen sattui mielettömästi kuulemma. 

Onneksi kuitenkin irti lähti eikä muita oireita kiun turvotusta tullut.

Illalla sain potilaita pitikin iltaa ja hommaa riitti kokoajan. En kauaa ikinä kerennyt istua, kun taas jo piti mennä. Lähdimme kuitenkin kaikki Naiset niin alokkaat kuin johtajat ja skapparitkin pulahtamaan kalattomaan. Marssimme 5m välein ja matkaa oli ehkä 2.5km. 

kalanton oli mielettömän ihana paikka. Pienen pieni lampi missä oli varmasti ennen meitä kerennyt muutama sata kakkasia varusmiehiä jo kylpeä, mutta oli ihanaa päästä virkistymään sinne. 

Kalaton ei ollut nimensä mukainen sillä kaloja siellä kyllä oli!  Kalattomassa ei saanut pesetyä muuten kuin veden avulla, sillä ei viitsitä saastuttaa pientä söpöä lammikkoa, johon ei vesi pääse vaihtumaan. 

  

illalla kun palasimme sinne 21 aikaan oli minulla jo teltalla jono, jotka tarvitsivat lääkintämiestä.

ampiasen pistoksia riitti.. niitä oli aivan mielettömän paljon.. 

mutta onneksi ei kaikille pahoja allergisia reaktioita sattunut.

Menin sitten illalla telttaan ja aloin olla valmis nukkumaan. joku huutaa lääkintämiestä ulkopuolelta. Ei muuta kuin tavarat takaisin niskaan ja pihalle auttamaan. taisin keretä ihan jopa nukahtaakkin. 

Torstaina aloimme heti valmistautua sateen tuloon sillä pitäisi alkaa satamaan.

mitä se kiikala olisikaan ilman sadetta? 

aamuvastaanoton jälkeen hain meille kaksi riukua,jotka kiinnitin meidän telttaan jotta saamme tarvittaessa kuivata tavaroitamme.  Kuskit lapioivat meidän teltan ympäri salakujan johon kaikki vesi voisi valua, ettei ne olisi sisällä teltassamme.Kerkesimmekin saada kaiken valmiiksi ja pikkuhiljaa alkoikin jo sataa.. jossain vaiheessa iltaa menin sisälle telttaan ja kappas.. hhups. 

koko meidän teltta juuri se puoli jossa nukuimme kuskienkanssa ui vedessä.. oli hyvät salakujat,mutta olimme unohtaneet nostaa silloin maanantaina kun telttaa kasassimme niin maavaatteiden lieppeet kunnolla ylös... 

onneksi omat varusteeni olivat suht kuivat, mutta.. kuskeilla ainakin toisella oli makuupussia myöten kaikki ihan litimärkää..olin sentään reilu ja nostin kaikki kuivumaan kaminan  lämpöön.. kuskien saavuttua teltalle oli kirosanojen määräsuuri:D no ei muuta kuin kaikki mahdolliset kuivumaan ja kamina aivan täyteen puita.  teltassa oli niin kuuma, ettei siellä voinut olla.. liekkejä puski joka luukusta ulos mistä oli mahdollista. 

muilla tuli savupiipuista pientä savua, mutta meiltä tuli paksua mustaa savua..

Taas kun pääsin nukkumaan niin sain nousta ylös.. aina joku onnistui 11 jälkeen telomaan itseään niin kovin, että piti tulla käymään luonani.

perjantaina en tehnyt oikeastaan mitään,kun alokkaat purkasivat kaikki telttamme. takaisin kasarmille!

sain muuten paljon kenttäylennyksiä sekä hauskoja yrityksiä ja kutsuma nimiä.

-Rouva lääkintämies oli ylivoimaisin 

-arvon rouva lääkintämies

-rouva alikersantti

-rouva pursimies

- rouva arvomerkki

yms.. 

 muutamia vaikeimpia tapauksia mitä pääsin näkemään tai hoitamaan.

-ampiainen pistänyt kieleen

-tetsattu hammas läpi huulesta

-aseen puhdistuväline kämmenestä läpi.

-pahan näköiset tulehdukset

-vatsa kramppi

Sain paljon hyvää palautetta alokkailta! oli kiva kuulla kun he sanoivat, että ovat hyvin kiitollisia avusta:D ja yksi kehui kovin taitavaksi kun pahoittelin hieman, ettei meillä ole kunnon tarvikkeita niin teen hieman omanlaisen tilapäis välineet. 

jokainen kuitenkin selvisi hengissä osa puoliksi ja osa kokonaan. Oli kuitenkin ihmeellisen mukava harjoitus ja sain ainakin enemmän taaas kokemusta! 

tämänkin kirjoitin jo kauan sitten tänne.. en saanut lisättyä tabletillani kuvia joten tallensin sen.. no eiköhän se ollut poistanut  suurimmanosan tekstistä  ja hermot taas menivät tämän kanssa. Motivaatiota ei ollut kirjoittaa heti uusiksi .. siitä tämä kesto johtuu.

ps. tj 32

Veksi 2 ja alokastarkastukset

Noniin päästäänhän tässä jo eteenpäin. Ampuharjoituksen jälkeen meille kersantti ehdotti lomia ja niihin kyllä jokainen suostuimme ja saimme viikon mittaisen tauon intin ihmeistä. Sekin toisin pätkittynä, sillä meidän piti avustaa vääpeliä siivoomaan komppania uusia alokkaita varten!  

Siirsimme ehj:n voimin koko komppanian kaikki sängyt käytävälle, jotta lattiat päästään vahaamaan.

Vahaaminen kuitenkin venyi ja se ei tullut ihan silloin kun odotimme niin lähdimme myös lomille välillä jättäen sängyt pitkin käytäviä.

Tulimme siis sunnuntaina lomilta ja nukuimme ensin ihan normaalisti omisa sängyissä su-ma välisen yön ja maanantaina heti siirsimme sängyt käytävään. Tiistaina vasta lomauduimme aamusta.
Missäköhän nukuimme silloin kun kaikki sängyt olivat käytävillä?

Itsehän nukuin melkein koko E koulutus kauden yksin omassa isossa tuvassa. 

Tiistaina kuitenkin tuli koko Ehj:lle käsky muuttaa toiseen päähän käytävään missä on kaksi tupaa  ja toisessa on osa esikuntajoukkuetta ja loput on sitten meitä. 

Pääsimme heti muuton jälkeen lomille.

Lomilta palatessamme oli outoa mennä tupaan, jossa oli 11 muuta ja vielä miestä. Enään ei tarvinnut höpöttää seinille ja katsella tyhjiä punkkia. Kuitenkin voitte arvata mitä miinuksia siinäkin oli.

Ensimäinen yö oli ihan hirveä, sillä ikkunat pidettiin kiinni ja 12 ihmistä samassa tuvassa ja ovi kiinni.. ilma oli ihan pysähtynyt ja jos tuli vessastakin tupaan törmäsi ihan tunkkaiseen pilveen astuessa sisälle.

valvoin siis ensimäisen yön kokonaan.

Maanantaina siirsimme kaikki sängyt takaisin tupiin ja jaoimme alokkaille kaikke tarpeellista sänkyjen päälle. Esimerkiksi mailman ihanimpia ja värikkäimpiä ja varmasti miehien värisiä hammasharjoja! 

Maanatai yönä olin vielä sitten 2 ap eli apupäivystäjä ja päivystin 03.00-06.00 ja loppu päivä piti vetää niillä silmillä.

Tiistai-perjantai meillä oli alokas radan tekemistä veksissä. Tulisimme pitämään alokkaille alokastarkastuksen, kun he astuivat seuraavana maanantaina palvelukseen.

Perjantaina lomauduimme ja sain ihanan arpaonnen ensiviikoksi sillä pääsisin päivystämään veksiin 7 päiväksi.. eli olisin viikonlopunkin kiinni. 

Halusin ajatella vain, että ei se veksi olisi niin paha kuin viimeksi sillä alokkaat ovat kuitenkin saapuneet ja silloin on varmasti enemmän ruuhkaa siellä.. Toiveissa on hyvä elää.

Maanantaina aamulla  05.30 nouseminen ja veksiin lähtö. 

Maanantai oli hieman erilainen sillä puhelin soi veksissä jatkuvasti. Monella oli asiaa ja oli pieniä hommia hoidettavana kokoajan. Meillä oli myös muuttopäivä komppaniassa ja meidän piti muuttaa alokkaiden tieltä pois huoltokomppaniasta kuljetuskomppaniaan.. Kesken päivän 2 ehj;Stä tuli vapauttamaan meidät päivystäjät, jotta pääsisimme myös muuttamaan. 

Muuton jälkeen menimme takaisin päivystämään ja jouduimme päivystämään alokkaiden takia jo maanantaina pidempään, sillä heitä ravasi koko ajan lääkärin tarkastukseen. 

vihdoinki 19 aikaan pääsimme yläkertaan. 

Tiistaina heti aamusta oli paljon aamuvastaanotolla porukkaa. Meillä alkoi myös ensimmäisen komppaniankanssa alokastarkastukset. Itse olin pääpäivystäjänä sinä päivänä ja tein pieniä hommia, kun taas toinen päivystäjistä oli mukana tarkastuksien tekemisessä. 

Tarkistimme alokkaita : Pituus, paino, vyötärönympärys, verenpaine, värinäkö, kuulo, näkö ja he saivat vielä rokotukset ja menivät sairaanhoitajan tai lääkärinkautta.

Päivän aikana sain viedä potilaita yläkertaan, jos jotakin alkoi heikottamaan rokotusten jälkeen. 

Muutamia aina löytyy, mutta onneksi ei sen suurempia heti alkuun.

Meille tuli kyllä sinäpäivänä paljon jälkivastaanotolle. Jälkivastaanotto on sitä ettei tule heti aamusta kun veksi aukeaa vaan tulee myöhemmin jonkun vamman takia.

Alokkaat ne kyllä kerkesi.. 

15.00 jälkeen kun sairaanhoitajat ja lääkärit lopettavat työpäivänsä on meillä isompi vastuu veksissä.

Onneksi on yleinen sairaanhoitajapäivystäjä kajaanissa puhelimen päässä ja lohjalla päivystys isompien tapaturmien sattuessa.

Hätätilanteissa tietenkin aina 112

Keskiviikkona olin ottamassa värinäköä. Jouduin puhumaan niin paljon, että äänenikin lähti välillä. Kurkku kyllä kiitti kivuillaann myös myöhemmin.

Pisteelläni oli tarkoitus katsoa värinäkö sekä näkökenttä. 

Hauskintahan tässä oli se, kun näkökentässä piti sanoa heti HEP kun näkee kynän. Katse piti olla kokoajan eteenpäin eli minua kohti. Osa pojista oli niin jännityneitä, että unohtivat aina sanoa HEP.

Uusintoja jouduin ottamaan monta... Osa jäi jopa tuijottamaan minua suoraan syvälle silmiin kauhusta kankeana.

Eräs tapaus oli myös hauska, kun sanoin hänelle "sano heti hep, kun näet kynän" 

Vedin kynää hänen päänsä vierestä ja silmäkulmassa oletin hänen vastaavan "hep", mutta vasta kun olin jo nenänkin ohi jouduin keskeyttämään ja kysymään jos hän unohti sanoa.

No uusiksi sitten.

Tällä kertaa hän vähän skarppasi, mutta onhan se kauhusta kankeana vaikea kuunnella mitä se 168cm pieni tänttärä siellä varvistaen yrittää höpöttää ja vetää kynää toisen naaman vieressä toistaen " sano heti hep, kun näet kynän"

kynän ollessa hieman taas yli silmäkulman hän huusi "SANOHETIHEP"

Noo.. pokkahan siinä meinasi mennä. 

toistimme saman asian 3 kertaa ennekuin hän vihdoin sanoin " oho, nyt mä taidan tietää mitä tässä piti tehdä!" 

 vielä yksi yritys ja vihdoinkin sen onnistui!:D

Oli paljon muitakin kämmelyksiä,mutta piristivät ainakin pitkää päivääni!:D

Illalla taas saimme paljon puheluita ja paljon potilaita. Osan saimme lähettää Lohjalle ja osan pyysimme saapumaan aamulla vasta vastaanotolle.

Torstaina olin taas  pääpäivystäjänä ja sain pieniä hommia hoidettavaksi. Puhkoin esimerkiksi rakkoja ja paikkasin varusmiesten jalkoja isoilla laastareilla ja jaoin kylmäpussia yms. 

Päivätkin menivät ihan viuviuh vain ohi. 

joskus tietenkin 13 jälkeen, kun alokastarkastukset olivat ohi niin pelailimme päivystäjän kopissa eri pelejä ja pyörimme toimisto tuoleillamme ympyrää.

Perjantaina olin Kuulossa ja otin alokkailta tarkat kuulot. Kuulo pisteitä oli 3 kpl, mutta itse sain kaikki kenellä oli kuulossa tiedossa vikaa tai pieni epäillyskin. 

Olihan se aika puuduttavaa istua pimeäsä kopissa tuijottaen pientä nappikonetta ja toistaa samoja asioita taas monta kertaa. 

Jos olisi ollut normaali viikko olisimme jo päässeet lomille ja se olisi ollut varmasti nopein veksi viikko! Muut ehj:sta lähti lomille ja me jäimme päivystämään.

Vklp meni myös nopeasti.. Alokkaita tuli ja meni jatkuvasti.

Sain soittaa viikon aikana jopa elämäni ensimmäisen kerran ambulanssin ja se ei ollutkaan niin pelottavaa mitä olin sen aina olettanut olevan!:D 

monet olivat kolauttaneet päänsä komppaniassa olevien kaappien yläoveen ja osa jouduttiin tikkaamaan ihan,. No se on kuulemma ihan legendaarinen homma ja niitä sattuu joka vuosi yhtä monta.  

Tämä veksi viikko oli myös hyvin opettava omaa alaa ajatellen ja loppujen lopuksi olin hyvin tyytyväinen siihen, että nakki napsahtikin itselleni sillä muuten joku muu olisi saanut kokea kaikki tilanteet ja hoidot.Tietenkään ei saa toivoa ja ajatella, että rikkokaa paikkojanne vaan kokemuksen puolesta ainoastaan hyvä asia. 

Tuli paljon potilaita kenellä oli hengenahdistusta ja en aikaisemmin ollut hoitanut sellaisiakaan. Opin niin paljon eri juttuja, mutta valitettavasti en tänne kaikkea edes voi kirjoittaa. 

Saimme myös öisin puheluita ja jouduimme vastaimaan niihin ja hoitamaan asioita 03.00 . 

kerkesimme välillä antamaan omille ajatuksillemme tilaa ja luinkin 2 kirjaa sinä viikkona. Niskat kiittävät erityisesti!

maanantaina meillä olikin vielä yhdet alokastarkastus kierros ja veksin päivystyskin vaihtui!

Sinä päivänä olin ottamassa verenpaineita.

  Kaikista hauskintahan maanantaissa oli se,että pääsimme....

....

......

....

ette arvaakkaa?..

...

-Muuttamaan takaisin huoltokomppaniaan.....

viime viikkona meillä ei oikeastaan ole ollut mitään tekemistä.  Olemme pelanneet ulkona eri pelejä ja käyneet salilla. Ehkä hieman nautimme siitä, kun saamme nähdä alokkaiden ensimäisiä pkauden juttuja ja heillä sataa vettä kaatamalla niskaan, kun meillä oli pakkasta ja lunta ihan älyttömästi.

Kävimme naistenkanssa moikkaamassa myös uusia naisia ja kerroimme heille kokemuksiamme millaista on ollut intissä! 

hahah ja mitäs minä vielä sainkaan kuulla vääpeliltämme... mitä pääsen tekemään ainoana ehj:n jäsenenä..

....

......

....

ette arvaakkaa?..

...

-Muuttamaan! 

Alkaa jo pikku hiljaa riittämään tavaroiden raijaaminen paikasta toiseen... Nyt  muutan sitten seuraavaksi todennäköisesti sotilaspoliisikomppanian yläkertaan, mutta saan tupaani muita naisia !:)

Ampumaharjoitus 2

2 viikkoa kiinnioloa ja vihdoinkin lomilla! Miten ihanaa olikin palata kotiin pitkästä aikaa, mutta tietenkin saimme aivan järkyttävän perjantai sään.. ukkosta ja vettä kaatamalla. 

Lupasin kuitenkin kirjoittaa seuraavilla lomillani ja nyt tässä olen kerrankin lupauksiani pitämässä. Kerron ekassa kirjoituksessa meidän viimeisestä harjoituksesta (ampumaleiri) ja sen jälkeen erilliseen kirjoitukseen viimeisistä 2 viikosta, joihin on mahtunut aivan älyttömästi kaikkea..kiitos mortit.

palaamme siis aikaan, jolloin oli 6.6.- 10.6.16

Maanantai oli erityinen päivä. Päivä jota olimme odottaneet kauan. 

Meillä paukkui sataset!! 

tarkoittaneen sitä, että enään tasan 100 aamua jäljellä! 

harjoitus erosi  heti alkuun siten, että kannoimme kaikki meidän tarvittavat omat materiaalit teltan pystytys paikkaan. Tosin matkaa ei ollut kuin juuri päälle 1km, joten ei se paljoa vaatinut.

kasasimme teltat heti ja päätimme ehj:n kanssa kasata telttamme alamäkeen ja kaikkien mailman risujen ja keppien päälle, jotta jokaisella tulisi ihanat yöt.

Sinä päivänä ohjelmassa oli ainoastaan partio ammunnat. Ensin taas harjoittelimme, jonka jälkeen suoritimme tehtävän kovilla. Odottamista taas oli aivan mielettömästi, sillä koko huoltokomppania oli harjoituksessa samaan aikaan ja aina 3 kerrallaan ampumassa.

Ammunnat sujuivat ihan hyvin, tosin aina parannettavaa löytyy ja meillä vaihtuu ryhmätkin aina ja silloin ryhmässäni oli yksi täydennysmieskin jolla saattaa olla hieman erilainen koulutus takana.

yöksi sain 05-06 kipinä vuoron eli sain kunnian herättää kaikki. tämän aamun kyllä muistavat joukkue toverini varmasti aina. Päätin olla mahdollisimman veemäinen ja kellon lyödessä 06.00 ja herätyksen aika alkoi klapi kolahdella kaminaan.. se oli ainakin tehokasta, jokainen alkoi vuorotellen pompata ylös makuupusseistaan. Tästä olen myös saanut kuulla kuinka ärsyttävää se oli herätä, mutta pitäähän sitä aina jotain olla mitä muistella!;) 

yöllä tapahtui muutakin joka oli veemäistä. Kiitos kuuluu toiselle kipinä vahdille ketä oli ennen minua ja päätti omilla pienillä ajatuksillaan, että saattaisimme palella..Ulkona kuitenkin lähemmäs +15 astetta ja hän päätti vetää kaminan ihan mansikaksi...teltassa jokainen pomppasi silloinkin ylös vinkuen, kun on kuuma. 

öisiä keskuteluja, jotka menivät suurinpiirtein näin.

"Et laita enää yhtään enempään sinne"

"joo..." 

(Kaminan lämmittäjä poistunut paikalta ulos tuulettumaan itse välillä)

 ....hetken kuluttua...

"V**** älä laita sinne kaminaa enempää!"

"Pakko!" 

jonka jälkeen kaminassa oli aivan hervoton klapi ja kaminaan ei tarvinnut laittaa puuta ainakaan 40 minuutttiin ja ei kyllä nukkuakkaan kunnolla ..kaikki aivan hiessä..

Tiistaina 

muilla oli ohjelmassa att eli ampumataito testi. se oli enemmänki kotiutuvilla 6kk miehille sekä meidän johtajillemme. osa Ehj:stä oli ampumassa sitä, mutta itse lähdin kerrankin vapaaehtoisesti nakkihommiin!! Hommat olivat kasarmilla ja ajattelin niiden olevan kerrankin hyviä.

Heti aamusta sainkin tietää mihin olen itse laittanut taas... Menisimme purkamaan ehasin 2 konttia, joissa olisi ne ihanat yli 40 painavaa laatikkoa ja teltat yms.. silloin alkoi kaduttamaan..

Kun  olimme menossa Rth:n meitä oli melkein koko ehj auttamassa ja laittamassa tavaroita kontteihin, mutta nyt meitä olikin ainoastaan 4kpl... 

Komppanialla aloimmekin melkein heti hommiin. Hommat sujuivat yllättävin hyvin ja aikain kului nopeasti. Ensimmäinen plussa oli se, että pääsimme syömään varuskunta ravintolaan eli meidän ruokalaamme eikä tarvinnut syödä pakista! Kaiken lisäksi siellä oli myös jäätelöä jälkkärinä mitä ei metsässä tarjottu!:) 

Sen jälkeen ei enään ollut paljoa hommia. Menimme kuitenkin viimeistelemään paikat ja sitten menimme komppanialle. olimme jo ihan valmistautuneita siihen. että tulee joku ihan ns. mahdoton valmari olla taisteluvarustus taas päällä ja juosta melkeinpä ampumaradalle.. toisin kävi.

Kersanttimme joka oli meidän kanssa toi jokaiselle meille 4lle kahvi+ munkki liput, joilla voi sotkusta lunstaa ilmaiseksi kyseiset herkut. No olihan se ihan mukava palkkio,mutta vielä mukavampi että meidän piti mennä heti ne käyttämään ja saimme mennä sotkuun tunniksi! 

Oli ihan kiva ajatella,kun muut siellä metsässä ja itse istumme sotkun terassilla kahvilla.

Kahvien jälkeen kerkesimme kaikki vielä käydä suihkussakin komppanialla ennenkuin piti taas jatkaa matkaamme. Muut tulivat myös komppanian pihalle ja harjoittelimme siinä irtautumista,sillä se olisi keskiviikon ohjelma numero 1.

Ehj meni vielä irtautumis harjoitusten jälkeen komppanian tykkihalliin keskustelemaan kersantinkanssa. Kersantti ehdotti, että pitäisimme kaikki hieman lomaa ennen juhannusta ja sehän sopi kaikille aivan mainiosti!

Keskiviikoksi oltiin luvattu aivan kaatamalla vettä.. yllätys..mikäs harjoitus se olisi jos ei sataisi edes vettä koko viikkoon... Aamupalan jälkeen sade heti alkoikin ja niin myös ukkonen. Se ei kestänyt tuntia kauempaa ja lähdimme marssimaan kohti tämän päivän rata pistettä. Se oli hieman kauempana ja sinne oli ehkä n.3km matkaa? 

no ensin tietenkin käveltiin ohi aika reilusti ja eikun takasinpäin vaan.. Vihdoinkin perille päästyämme meidän piti lähteä rämpimpään ihan umpimetsään joka oli pelkkää suota.

Vettä ripsutteli satunnaisesti alas ja meidän piti ylittää hyppäämällä yksi suo.

No mitä kuvittelette, että siinä kävi?? no legendaarisesti, että olin rähmälläni ja toinen jalka suossa ja saapas täynnä vettä!! Päässä kiehui siinä vaiheessa niin paljon, etten sanotuksi saa.. Sukat ja kaikki ihan liti märkänä ja vettä tuli muutenkin jo taivaalta alas sekä sadevaatteet ihan älyttömän ärsyttävät niskassa. Siinä vaiheessa ei kyllä  hymy enään irronnut! 

Ammunoissa saimme odotella taas jatkuvasti ja ennekuin olisin kerennyt sukan vaihtaa niin oli se jo kuivunut jalkaan.. ja kastui kokoajan lisää. Ammunat menivät hyvin paitsi saapas meinasi jäädä matkan varrelle, kun juoksimme siellä suossa ja oli hyvin pehmeitä kohtia.

ammuntojen jälkeen, kun kaikki olivat valmiita olimme valmiit lähtemään syömään sinne tielle missä ei ollut suota.. Taas piti loikata jonkun isomman suon yli.. no ei se mennyt sen paremmin kuin aikasemminkaan paitsi saapas ei uponnut ja sukka ei kastunut, mutta naamallani olin kyllä taas..

söimme ja lähdimme takaisin teltta kylälle. putsasimme aseemme ja kävimme vielä harjoittelemssa siinä tien toisella puolella poteroissa puolustus ammunat, jotka olisivat meillä vielä torstaina ennenkuin lähdemme takaisin kasarmille ja harjoitus olisi pulkassa!

Torsatai 

Puolustus ammunnat olivat entuudestaan tuttuja niikuin myöskin muutkin ammunnat, mutta puolustus ammunnoista pidin eniten! Ammunnat sujuivat todella nopeasti ja hyvin. 

Päivän lopuksi saimme nähdä vielä 3 erinlaista räjähdystä. Yksi oli jalkaväkimiina pienemmillä ruutimäärillä ja sen päälle oltiin asetettu nuken jalka jossa kenkä. Tarkoituksena oli näyttää kuinka pahaa jälkeä sellainen aiheuttaa jalalle. Pam!! ja kenkä lenti taivaantuuliin jalankanssa..

Pienemällä ruutimäärällä ja jalka lensi jo silloin ainakin 20m ylöspäin..

Muiden miinojen nimiä en muista, mutta oikeastaan yhtä hurjian kaikki. En vapaaehtoisesti niihin jalkaani asettaisi..Purkasimme teltat ja päätimme harjoituksen sekä palasimme kasarmille.
Harjoituksessa oli myös iltaisin paljon " vapaata" istuimme nuotiolla ja jollain täydennysjoukkueen varusmiehellä oli mukana musiikin soitto härpäke ja musiikki soi kaikkien pölpöttäessä.

iltapalan lämmitystä.

Kiusallista, mutta totta!

Tämähän on nyt enemmänkin kun noloa myöntää, että gonahdin blogin suhteen hetkellisesti.

Kirjoitin viimeksi loppusodasta ja siitäkin jo viikkoja.. kuukausikin melkein..

Loppusodan jälkeen meillä oli melko heti ihan vimppa yhteinen harjoitus..

Ampumaleiri upinniemessä.

Ja sitä edeltävänä viikon perjantaina oli ehdottomasti yksi intin parhaimpia päiviä.. sitä muistellessa nousee kyllä aina hymy korviin ☺

Ja sen ampumaleirin jälkeen ollaankin oltu nakki hommissa ja ainoastaam rötisty. Niin ja tietenkin unohdin melkein kertoa, että rötisty vähän lisää.

Ehkä kerron ensin siitä perjantaista, jonka tulen muistamaan kiikkutuolissakin.

Perjantaita olin koko viikon miettinyt mitä päivästä tulisi...

Viime kerta oli ollut mielestäni ihan tylsää ja ärsyttävää.. asenne perjantaita kohti oli ihan samanlainen...

Aamulla meidän komppaniassa oli ylennys ja 3kpl matruuseja sai ylimatruusin auran. Suomeksi siis nakkiauran.

kuva lainattu netistä.

Meidän joukkueestamme kyllä ihan oikeat pojat saivat ne.

Menimme tupiin ylennyksen jälkeen ja valmistauduimme pakkaamalla

Taisteluvarustuksen päällemme, sillä olisimme lähdössä rantakasarmille aketusta harjoittelemaan eli asutuskeskusalue tai jotkut haluavat käyttää sanaa tra eli taistelua rakennetulla alueella.

Menimme ensin alakertaan tykkihalliin oppitunnille, jossa meitä vastassa oli kersantti ketä emme tunteneet.

Hän selitti ja kyseli ja näytteli erinlaisia tyylejä ja mitä pitäisi aina muistaa trassa.

Aikataulu oli suht kiireellinen ja iltapäivällä olisi lomautuskin vielä edessä.

Hänen pitämä koulutus kestäisi normaalisti 3päivää

Kersantti kertoi, että lääkintämiehiltä odotetaan enenmmän mitä muilta joukkueilta. Enemmän  fyysistä kestämistä joten tiedossa olisi siis rankka päivä..

Kersantti oli hyviN innokas ja tiesi mistä puhui ja sai meidät kaikki innostumaan, jopa minutkin. Saimme vielä tietää, että saisimme paukkuja mukaan toisin kuin viimeksi.

Lähdimme pidemmittä puheitta takaisin tupiin hakemaan taisteluvarusteita ja saimme vielä kaiken lisäksi sirpaleliivit ja suojalasit. 

Lähdimme kohti rantakasarmeja ihanassa helteessä tiiviisti pakattuna varusteisiin.. hiki tuli jo silloin kun ajattelinkin varusteisiin pukeutumista.

tässä kuvassa on hieman erinlainen sirpa, mutta on hyvin samannäköinen kuin tetsari eli taisteluliivi.

Kuva lainattu netistä.

Kävelimme rantsakassulle nopeasti. sillä matkaa ei kovin paljoa ollut. Saimme onneksi keventää sirpat siellä heti, sillä ne olivat meille alkulämpöä tuomassa ainoastaan.

Aloitimme pikinmiten harjoituksemme fyysisellä vaiheella.

Fyysiseen vaiheeseen kuului mitä ihmeellisimpiä asentoja ja meidän piti yrittää venyä sekä vääntyä joka suuntaan.. Ihan yhtä hyvin meistä ei  kukaan vääntynyt kuin kouluttaja :D

Kokeilimme erinlaisia kävelyjä ja aseen asentoja.  Oikeasti jos asetta pitää hetkenkin esimerkiksi ylävalmiudessa eli piippu suoraan eteenpäin käsienvarassa niin kyllä alkaa käsi tutista:D 

no me myös hypimme, pompimme, punnersimme, lankutimme, vatsalihaksia myös.

tietenkin taisteluvarustuksen kanssa. Punnertaminen oli hieman vaikeaa  aseenkanssa, mutta kyllähän sekin meni.. Aseen piti olla selässä ilman, että hihna menee ympäri tai sitten punnertaa yhdellä kädellä ja toinen käsi ilmassa jossa rynkky. Selästäkään ase ei saanut pudota.

Fyysisiseen vaiheeseen kuului myös joku ihme juoksu jota en osaa selittää sillä menimme kaikki siinä aivan sekaisin, niinkuin kersantti jo varoittikin että tulemme  näyttämään tyhmiltä kanoilta kun teemme sen :D

ja siltä näytimmekin.

Ruokailimme välissä ihanan pakkiruokailun ja sen jälkeen pääsimme rakennuksen sisälle.

Ensin hieman kertailimme kuinka mennään sisätioihin ja siellä huoneisiin.

Pienen harjoittelun jälkeen meidät oltiin jaettu ryhmään ja 1 ryhmä piiloutui sisälle ja toinen ryhmä hyökkäisi ja kolmas taukoili. Olin itse ryhmä 2 ja olimme ekana hyökkäämässä.

Lipastimme kaikki lippaamme täyteen eli 3 lipasta ja n.90 paukkupatruunaa yhteensä mukana.

Odottelimme pihalla hetken ennenkuin pääsimme hyökkäämään. Tilanne oli aika mielenkiintoinen kun hieman jännitti ja kädet hikosi ihan hulluna. Suojalasitkin meni ihan huuruun jo pihalla. 

Valmista.

sisällä oli valmista ja meidän suunnitelmakin ulkona tuli päätökseen kuka hoitaisi minkäkin homman ja oma osuuteni oli ensin suojata takaata. 

Lähdimme sisälle ja sisällä meitä oli vastassa ensin jotain haavottuineita omia, mutta emme keskittyneet niihin silloin.

Aloimme availla ovia ja joka ovi avattiiin yhdessä.Yhtäkään ovea ei ohitettu tai jätetty vartioimatta jos sitä ei ollut tarkistettu.

Jännitys oli ihan kamala, mutta silti oli hauskaa.

Joka askel mitä enemmän menimme eteenpäin nosti sykettä ja sitä tunnette mitä tunsin.

Pelko milloin joku yllättäisi ja se, että nyt meillä oli oikeasti patruunoita mukana eikä kukaan huutaisi kaatuneen pöydän takaa " Laukaus"...

vaan pamahtaisi tyhjässä rakennuksessa johon oltiin tehty lisäseiniä ja reikiä siellä täällä. 

Tieto siitä, että sisällä on vihollisia helpotti ehkä? 

mutta missä?

ketään ei löytynyt ensin ollenkaan.. huoneita tutkimme yläkerrassa ja menimme rakennuksen perälle..

PAMPAMPAMPAMPAM 

Sydän pomppasi kurkkuun.

Vihollinen tavoitettu ja osui meidän yhteen mieheen, joka haavottui.

vihollinen pääsi karkuun..

Se ääni mikä lähti siitä, että siellä sisällä ammuttiin oli todella voimakas. Ulkona ääni pääsisi kaikkoamaan taivaantuliin, mutta tuolla seinät pitivät ne sisällään.

jatkoimme matkaamme pienemmällä porukalla ei mennyt kauaa kun kaksi muutakin ryhmästini haavottui ja jäin yksin.

Lasini menivät aivan huuruun ja en nähnyt mitään.

matkaa piti silti jatkaa enkä voinut jäädä voivottelemaan  osumaa saaaneita joukkuelaisiani.

Lähdin kamalassa jännityksessä etenemään perällä olevia huoneita.

varmistin oli alhaalla ja sormi valmiina ampumaan.

ja sitten ammuin ja vihollinen jäi nalkkiini,kun yritti ryömiä lattialla eikä huomannut meitä olevan vielä yksi. En osaa edes kertoa miltä se tuntui ampua toista. 

Osa ryhmästäni pystyi taas jatkamaan, kun olin tarkistanut loput huoneet yläkerrasta ja nyt olisi vuorossa kellari.

Avasimme alakerran oven ja samantien saimme avata tulen ja ampua. 

vihollinen juoksi alas karkuun ja menimme perässä rappuset. 

Alakerrassa vihollinen onnistui tappamaan yhden joukkuelaiseni ja hetki myöhemmin taas yhden. 

kaksi elossa.

Menin ihan pilkko pimeään huoneeseen ensin ja tiesin , että jos siellä on joku niin kuolen.

PAMPAM

"JA LÖNÄRI KUOLI" 

Hetki sen jälkeen istuin piemeässä huoneessa ja aloin nähdä ja näin  typerän vihollisen joka ampui minut. 

Menimme pihalle kaikki taas ja täytimme lippaat taas täyteen ja vaihdoimme  muutamat sanat vihollisten kanssa.

Seuraavaksi oli meidän vuoromme mennä piiloon. 

aika kävi niin vähiin,että teimme muutoksia.

kaksi joukkuetta hyökkäsi  meitä kohti.

Ryhmämme johtaja asetti minut suht alkuun ja menin makamaan kahden pöydän taakse huoneen perällä. Laitoin jalat kaappien alle ja piipun ihan vähän näkyviin pöydän takaata.

napautin  myös tällä kertaa sarjatulen päälle.

Makasin pöytin takana ja aloin kuunnella kuinka he tulivat rakennukseen.

Kuulin kuinka he menivät huoneista toisiin..ajattelin, että nyt he tekivät pahan virheen ja unohtivat tulla katsomaan huoneen jossa olin.

Valitettavasti joku heistä hoksasi sen ennenkuin oli myöhäistä.

huoneen ovi avattiin ja ryhmittyivät joka suuntaan ovella. Osotin sinnepäin piipullani ja he eivät silloin vielä tienneet olemassa olostani.

avasin tulen vasta, kun he olivat hetken olleet paikallaan.

Tulen avattua kaikki aseet kääntyivät minua kohti.

Oma aseeni lauloi kauniisti  patruunoiden lennosta ja sain yhden tulikuuman hylsyn omaan hihaani..

Ensin en tajunnut ollenkaan,mutta sitten alkoi sattua.En meinannut saada hylsyä ollenkaan pois ja samalla aseestani loppuivat patruunat. Kaikki 30 oli iloisesti mennyt viholliseen, mutta kummallisesti he eivät kuolleet..  minä kylläkin.

Heidän lähdettyä ja jatkettuaan matkaa sain hylsyn pois hihasta ja nousin ylös piilostani.

Menimme heidän suoritteen jälkeen taas pihalle hieman puhumaan kuinka heillä oli mennyt..

vielä ja taas täydensimme meidän lippaamme täyteeen.  Emme ikinä ennen ole päässyt käyttämään niin paljon patruunoita,mutta ei kukaan valittanutkaan !;) 

 edessä olisi vielä soveltava vaihe. 

laitoimme suoran käytävän päähän tuolin ja meinimme seisomaan molemmille puolille käytävää.

Valitsimme aina yhden uhrin, jonka piti päästä käytävä päästäpäähän istumaan tuolille ja meidän muiden piti ampua aina yhdellä kädellä rynkyllä ylöspäin ja toisella kädellä töniä ja hieman potkia ja häiritä hänen etenemistään. 

Jokainen pääsi olemaan uhri ja oli mielenkiintoista olla siinä keskellä, kun muut tönivät ja ampuivat. Kuumia hylsyjä lenteli niskaan kokoajan, mutta selvisin!

päivä oli melkeinpä  pulkassa.

 Enään oli patruunoiden siivoaminen ja niitä vasta löytyikin..

Lomille lompsis ja se fiilis ja hymy mikä jäi päivästä oli iha mieletön! 

Oli pakko heti kertoa osalle tutuista mitä pääsi tekemään, sillä monikaan ei pääse tuota kokemaan :)!!

Tämän kirjoitus oli ainakin nyt kirjoitettaava. Huomenna meille saapuisi reilut tuhat uutta morttia kenelle pidämme alokas tarkastukset! Muutenkin olen koko ensi viikon veksissä taas päivystämässä ja olen myös kiinni viikonlopun. Lupaan kirjoittaa lopuistakin tapahtumista ensi lomilla!