Niin se vuosi vierähti eteenpäin ja nyt ollaan kauan odotetussa vuodessa.
Kolme yötä jäljellä ja yrittänyt olla jännittämättä, mut se on niin mahdotonta.
Tultiin mummolasta keskiviikkona ja jotenki tuntui 500km autossa istumisen jälkeen et tartteis ulkoilua hieman ..Päätin yllättää itseni ja lähteä lenkille kokeilemaan kuinkas se juoksu onnistuu..
hölkkäsin 12minuttia ja kellotin sen ja katsoin samalla saamani kilometrit.
no ei voi ainakaan sanoa, että kunto kohenisi ilman juoksemista..
sama 2km pääsin niinkun aikaisimminkin, onneksi ei sentään laskenutkaan ollut.
Päätin jo hieman aikaisemmin lopettaa juoksuun keskittymisen siellä kunto nousee todella nopeasti. Ajattein tarvitsevani enemmän lihasksistoa, sillä sitä en koe omistavani tarpeeksi vielä.
Vielä kun olin töissä taisi joku sanoa, että toivottavasti saan mukavia joukkue kavereita ja vahvoja miehiä jotka voisivat kantaa painavat kassini jos en itse enään jaksa.
tämä lause kyllä jätti suun auki. En kai mä sinne olisi menossa vapaaehtoisesti jos koen etten siellä omillani pärjäisi. Voin kuvitella miesten joiden on sinne pakko mennä ajatukset jos naiset tulevat heidän paikkaansa ja laittavat tekemään ylimmäärästä.. Jos ei koe pärjäävänsä niin jääkööt kotiinsa.
En sano sitä, että pitäisi olla yhtä vahva kuin miehet, mutta kunnollista oman voiton tahtoa täytyy olla.
Mut onhan se siistii vaa kertoo kaikil "hei mä oon intis!"
Pakkaillut ne ei sitten edisty millään tasolla. Yritin jopa äsken laittaa tavaroita kasaan, mutta jotenki tuntuu ettei kaikkia tarpeellista osaa ottaa mukaan tai sitten raahaa liikaakin nyt ekoille 2 viikoille.
Toivotaan huomisesta järkevämpää päivää jos saisi laitettua kuviakin .
Ostin jopa tabletin, jotta kirjottamien olis helpompaa tänne blogiin mut tämän kanssa ei mene muuta kun hermot 😂.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti