Kuinka terävä piikki voikaan olla..

On useasti tullut ajatelleeksi miksi mies puoliset ihmiset, ovat usein vastaan naisten armeijaan lähtöä.
varsinkin he jotka eivät ole sitä itse suorittaneet (omista syistään ,ei tietenkään sairauksien vuoksi)

-kaipa se on niin iso kynnys heille ,että löytyy naisia jotka ovat heitä vahvempia.

Mielestäni on upeaa naistenkin haluavan sinne osallistua ja siksi olenkin toivottavasti yksi heistä!

Kuva lainattu netistä.

Omassa suvussani  kaikki miehet ovat suorittaneet armeijan.
 Kyllähän sieltä yksi nainenkin löytyy!
Serkkuni on myös suorittanut vapaaehtoisen asepalveluksen vuonna 2008?
Uskon sen olevan yksi vahvoista juuri palasista, miksi uskalsin laittaa hakemukseni menemään.

Kerrottuani Facebookissa meneväni armeijaan tuli sinne iloista kannustusta ja Tsemppiä kommentteina.
Somen ulkopuolella taas olen kuullut olevani hullu sekä typerä tai sitten olen sinne menossa katsomaan miehiä ja hakemaan huomiota.

Hmm... mietitään hetki..

kuinka moni nainen loppujen lopuksi siellä kestää sen kaiken vain miesten takia?
Tuleeko koskaan kukaan nainen armeijaan oikeasti vain miesten takia? Uskon ja voin kuvitella ,että on naisia jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen saaada enemmän huomiota miehiltä . En kuitenkaan usko miehien olevan ainoa syy sinne menoksi.

"Tunkekoot ainakin minun kohdallani sonta puheensa vain omaan napaansa."

Myös miespuoliset ystäväni usein kuppiloissa ovat tulleet kertomaan olevansa itsekkin sinne menevänsä kuhan nyt saisivat elämänsä järjestykseen.

"Niin niin aivan just niin.. eli sua suorastaan ärsyttää ,että elämäsi nyt on miten on ja et kykene suorittamaan armeijaa ...Vaikka niin kovin sitä yrität siinä minulle todistella."

En tarvitse siihen todisteluja. Osasta ihmisitä näkee mielestäni ovatko he käyneet armeijan vaiko eivät.

Armeijassa käyneet saavat kyllä ison plussa merkinnän siitä mitä ovat suorittaneet ja lupautuneet olemaan 60 ikäluokkaan asti asepalvelukseen velvollisia astumaan sodan tulessa. 

Se on iso lupaus ,sillä onhan siinä oma isänmaamme kyseessä.

Se ei tunnu kaikille yhtä suurelta ,mutta vanhetessa yleensä viisastuu. Vanhana alkaa arvostamaan sitä mitä on nuorena saanut aikaseksi..edes jotain hyvää ja sitä on mukava kertoa hoitoalan tädeille samalla kun he kiikuttavat kahvia ja pullaa minun keinuessani kiikussani.

ps. kokemusta löytyy ja he sen tarinan jaksavat kertoa vaikka 100 kertaa ,on se sen arvoista !:)

pps, Kysykää vain rohkeasti kaikkea mitä mieleenne putkahtaakaan tunsimme tai emme ..lupaan vasta edes jotain !

5 VIIKKOA KUTSUNTOIHIN IIKS! 

Ruusunen astumassa piikkilankaan..

Mitä tämä tarkoittaa ? Mille ihmeen sivulle olet eksynyt ? Miten blogin nimikään liittyy edes mihinkään ,piikkeihinhän sattuu astua.

-unelmien eteen on siis elettävä .

Ajattelin aloittaa kirjottamaan blogia siitä miltä tuntuu ja millaista on lähteä naisena armeijaan vapaaehtoisesti ?
Ei sinne kaikki halua, siksipä se onkin vapaaehtoinen.

Olen 18-vuotias, Hangosta. Olen pienenä jo haaveillut, että isona menen armeijaan sillä se kuulosti erittäin hyvältä idealta!
Teininä vielä puhuinkin siitä ja muut pitivät sitä hyvänä vitsinä,vaikka sitä halusinkin kovin. Ammattikoulussa olin jo luovuttamassa haaveeni .."eihän siitä mitään tuu " ajatus valtasi mielen.
En siltikään osaa ajatella,että paperini vapaaehtoiseen asepalvelukseen lähtivät aluetoimistolle Helmikuussa 2015 .

Ajatus siitä, että "ei siitä mitään tuu"  sai loppunsa tammikuussa 2015. Vuotta vanhemmalla veljelläni oli tutustumis käynti ja Upinniemessa sieltä lähdettyämme otin ensikertaa puheeksi sinne menosta perheeni korviin.

Vastaanottivat tiedon ihankuin olisin siitä  puhunutkin aiemmin.  katsoin heti matkalla kotiin netistä ,miten sinne oikein haetaan edes ?.  Äitini innostui asiasta niin, että oli seuraavaksi päiväksi tulostanut töissään ison nipun papereita kahteen kertaan, että varmastikkaan ei mene pipariksi.

Haku aika päättyi 1.3.15  paperit oli lähetettävä aluetoimistolle sitä ennen. Oli 2kk aikaa hankkia kaikki tarvittavat paperit ja lääkärin todistus.

Seuraavaksi alkoikin odotus joka kesti vain kuukauden ja saapui kirje aluetoimistolta kotiin!
Voi sitä tunnetta ja kauhua mitä kirjeessä mahdetaan sanoa !

Helpotukseksi se olikin Kutsuntoihin kirje!

Nyt onkin perhosia vatsa täynnä ,mitä mahtaakaan kutsunoissa tapahtua ..
Mihin piikkilankaan saankaan astua ja milloin ;)!