5 yötä ja Loputtomat aamut

Jäljellä on enään tosiaan vain ja ainoastaan 5 yötä.
Vastahan minä sinne aluetoimistolle kirjettä lähettelin..
Kerrankin saan iloisena kertoa, etten ole vain istunut ja löhöillyt vaikka sitäkin olen tehnyt.
Kahvakuula on antanut kyytiä kyllä takareisille ja muille lihaksille niin, ettei kävely meinaa onnistua.

Saimme varuskunnalta erinlaisia vihkosia ja kirjasia palvelukseen astumisesta, mitä siellä tehdään ja mitä tarvitaan mukaan yms..
Kuitenkin näin naisena voin sanoa, että osiosta mitä mukaan inttiin on aivan turha meille..
Me emme tietääkseni tarvitse partahöylää tai vaahtoa, taikka muita miehisiä ominaisuuksia..
Naíset armeijassa on jo kuitenkin aika yleistä, mutta ymmärettäväähän se on ettei sinne tarvitse jokaista kohtaa erikseen kirjoittaa.

Pakkaamisesta ja  mukaan otettavista tavaroista on kuitenkin tullut enemmänkin kuin päänvaivaa.
Tarvitsenkohan tuota , entäs tätä`? ai vitsi täällähän tää onki pitää ottaa sekin mukaan..
Khöm. siellä kuitenkin on vain 2 sinistä laatikkoa omille henkilökohtaisille tavaroille .
Jos nyt kuitenkin jättäisin vain osan kotiin ja jos jotain tarvitsee niin sen saa myöhemmin lomilla.

Mutta mitä ne tärkeät tavarat sitten ovat?

-pesukamat . Tietenkin, mutta naisena minulla on ainakin 100 eripulloa, valitse sitten niistä..
Ainiin ja ne laatikothan ei ollutkaan mun yhden extra ison hoitoaine purkin kokosia..
Äh.. eikun ostamaan pienempää .
No mites sitten kun ollaan päästy siihen tulokseen, että saippua, shampoo sekä hoitoaine ?.
Ai että se kuulostais hyvältä, mut... hoitoaine ja shampoo ne vie nii hirveesti tilaa kun kaks ainetta hiuksiin eikö yhdellä pärjäis? Mut kummastakaan et voi luopua. ONNEKSI MEILLÄ ON 2 IN 1 pulloja ja yksi asia ratkaistu !

-Alusvaatteet ja Urheilurintsikat. Tosiaan, kun ei ihan viitsisi pitää tavallisia rautaisia epämukavia rintsikoita siellä metsässä makoillessa. Onkohan niitäkään nyt tarpeeksi? tarvitseeko niitä olla 1 vai 5 vai 15 kpl?
 sekä haluaako niitä miesten piereskeltyjä intti boxereita pitää jalassa?

-Hiusjutut. Hiuksia, kun ei tarvitse leikata on hyvä omistaa ponnareita ja pinnejä. Vieläpä kun on mestari niiden kadottamisessa niin kannattaa varautua 20kpl.

Entäs ne kaikki muut turhikkeet, mut silti nii tärkeät tavarat,, mitenköhän tästä enään selviäis kohtuullisesti.
No se selviää pian mitä sinne matkaan lähtee ja mitä jää kotiin kuvien kera.

Opettelua.

Aloin opettelemaan merivoimien arvomerkkejä kirjasta, sillä täytyyhän sitä oppia ketä tervehditään ja ketä ei. Sekä meidän täytyy osata ne ulkoa jossain vaiheessa.

lainattu netistä.

Olen kuullut myös inhottavia huhuja, ettei alokaskaudella pääse iltavapaille sotkuun tai muualle jollei osaa kysyttyä merkkiä. Iik.. 

Kuvista on varmasti helppo opetella,

 mutta todellisuudessa ne voivatkin olla hieman erinlaisia..

ainakin itselläni on helpompaa opetella ja muistaa, kun keksii omia pikkuisia muistisääntöjä.

Ensinmäinen muistisääntöni oli amiraalien kohdalla, kun alapuolella menee paksuviiva jossa pilkkuja.. No ihan selvä muurahaispolku.

Sain kuulla myös pelottavia pelotuksia  jos mokaan ja sanonkin tuttuja korkeampia etunimillä 

niin saan kuulemma semmoista runtua, että ei huomista näy. Luojan kiitos enään armeijassa ei ihan niin kovaa runtua saa edes antaa !:D 

Voi olla aikamoinen  vaikeus sanoakkin sukuniemellä kaikkia.. Oma sukunimi on pitkä ja ruotsinkielinen niin toivon, että muilla olisi hieman helpompia.. Hyvä jos itsekkään osaa omaa sukunimeään sanoa.

Jännitystä jännitystä ja jännitystä !
Heti kun kotiin palaudun täältä mummon metiköstä laitan teille kuvia siitä mitä otan mukaan ja Mitä ei missään nimessä saa unohtaa !

Mahdoton haaste.

Mikäs voisikaan olla mahdottomanpaa kuin pystyä mahdottomaan?

Työskentelen tällä hetkellä päiväkodissa, jossa olen kosketuksissa kaiken mailman pöpöjenkanssa..

Valmistuin vasta keväällä 2015 ja siitä lähtien ollut siellä.

huonot puolet tulevat ensimäisenä vuona varsinkin esiin ja ne ovat :

saat kokea kaikki sairaudet ja tulehdukset mitä siellä on..

On mahdotonta pysyä silloin terveenä. Tuntuu ettei kerkeä kuin 3 päivää olla terve ja aloittaa treenaus niin samantien saa olla niistämässä nenää ja kurkkupastilleja ostamassa..

Kerkesin kuitenkin aloittaa hieman silloin treenailuja, kun viimeksi päivittelin...

Sitten tulikin jälleen kipeäksi.

 Onneksi on mailman ihanimpia työkavereita, jotka jaksavat muistuttaa omista urheiluistaan niin pysyy omakin motivaatio ylhäällä. 

Eilen pääsin vihdoin taas vasta treenaamaan ja nyt toivon pysyväni terveenä kuin pukki! 

Uusi sairastelu alkaa varmasti tammikuussa, kun tulee paljon ihmisiä ja erinlaisia pöpöjä.

Niitä innolla odottaen !

kuva lainattu netistä.

Joulu tulee ja niin vähenevät myös päivät! 

Jäljellä on enään vain 25 yötä!! Apua.  

Paljon olisi vielä hankittavaa ennen sinne tuloa, mutta eiköhän tässä vielä kerkeä jos meidän ihana postimme ei takkuilisi enempään:---)

Tilasin mm. oman uima-asun, sillä luulen viihtyväni paremmin siinä kuin valtion sinisessä pierupuvussa.

Jouluruoka ei onneksi estä täälläpäin treenailua sillä en syö kuin riisipuuroa jouluisin, joten sitäkään en voi keksiä hyväksi tekosyyksi treenailun tielle. 

kuva lainattu netsitä!

Herkut onkin sitten toinen asia erikseen! 

Tuti tuti tutinaa

Noniin nyt onkin sitten kuvia ! 

Täytin hurjia vuosia juuri ja sain veljiltäni syntymäpäivä lahjaksi armeijaan hyödyllisiä tavaroita.

No yksi niistä ei ollut niin kiva...:D Parempi jättää sen kuvaaminen pois.

Tälläisiä sain: 

Monitoimi työkalun

Tämmöisen mihin saa romuja. hyödyllisiä romuja

Mahtuu hyvin reisitaskuun 

JA YLLÄTYKSENÄ SISÄLLÄ TIETENKIN..

Tänään kävin vielä ampumahallilla.. tarkoituksena oli viedä pikkuveli harjoittelemaan sinne, mutta ei sitä saanut kuulemma istua vain katsomassa kun tunnistettiin..

Tätä mitä en olisi halunnut sanoa täällä , mutta ei sitä voi olla kertomatta!

Voittajien on helppo hymyillä

Kuva on siis otettu n. 10 vuotta sitten, jolloin harrastin ammuntaa vielä veljeni kanssa.

Aloitin n.3 vuotiaana ja lopetin 12 vuoden iässä. Palkintojakin tuli hieman, kuvassa ollaan juuri saatu palkinnot kisoista.

Tosiaan palkinnoista on kauhesti aikaa.  

Pieni hopea palkinto v.2005 ja mitalit 2x2003 ja yksi 2004

Piti sitä sitten tänään mennä kokeilemaan miltä se tuntuikaan .. 

Jalat tutisi ku sikaa oltais nyljetty , silmät ei pysyny auki vaa tärisi mukana ja sydän hakkas ainaki yli mittareiden.. 

En kyllä' voi siltikään olla muuta kun tyytyväinen!

tais olla vahingossa tuuria :D

yks pikku kärpänen se siellä lenteli jonnekkin, mut ei kaikki aina voi onnistua !:D

Joo tästä sitten ei voi verrata sinne armeijaan, sillä tosiaan ammuttiin ilmakiväärillä 10m 

Ja vielä sain tänään upiniemestä postilla lehtisen jonka kimppuun aijon hyökätä ja tutustua seuraavaksi !

----->

44 jäljellä

Kohta enään kuukaus lähtöön.. 

Tuntuu, ettei oo mitään kirjotettavaa kun jännittää nii kovin..  Tekis mieli kirjottaa kaikesta ja mistään ei tuu kokonaista kirjotusta kuiteskaan niinkuin ei tästäkään.

Sain yhteyden oton Eräältä  typykältä joka on myös tulossa 1/16 upinniemeen !

Helpottanut todella paljon, kun on saanut kysellä molemminpäin tuntemuksia.. tuntuu että samalta viivalta  lähdetään.

Jotain hyötyä tästäkin blogista siis ollut! 

Toiseksi veljeni  sekä poikaystäväni on päässy mun pommituksien kohteeksi..Kysyn kaikista typerimmätki kysymykset niiltä ainakin 5 x ennenkuin uskon.

 Junassa kun olen matkustanut hangosta turkuun on Dragsvikin kohdalta tullut inttiläisiä istumaan junassa viereen. Silloin huomaamatta kytännyt jokaisen hihaa mitä missäkin on ja millaisia muita merkkejä.. Yrittänyt niistä arvailla mitä kukakin tekee, mutta heti puhelin kädessä utelemassa veljiltä mitä ne oikeen sitten tarkottavat.

Oon saanut nii paljon tietoja kaikkialta intistä, mutta tuntuu etten muista yhtäkään kun sinne menen,.

Siltiki tuntuu että oon pihalla ku lumiukko. Hyviä neuvoja ja kertomuksia, jotka nostattaa jännitystä ja paineita. 

Paniikkihan tässä nyt sitten iski sen kunnon kanssa.. 

enään tosiaan reilun kuukaus ja mitään en ole saanu aikaseks.. EN YHTÄÄN MITÄÄN.. Hävettää ihan  kertoo kaikille joo täs tammikuus menos ja mitää en tee sen eteen, että ei vikana tarttis olla tai heti siellä saikulla .

Oon kuullu vähä huhuja et Kuukaudessaki saattaa keretä päästä alkuun...No hainpa sitten tänään kahvakuulan ja alustan et pääsisin alkuun !

Toivotaan, että nyt sitten kotona jaksaisi vähän edes panostaa.. Onneksi ne on suoraan keskellä lattiaa, että niihin varmastikkin kompastuu .. Jolloin ehkä sattumalta muistais niillä treenaillakkin.

Mummi antoi myös yhden hyvän kirjan luettavaks mikä kertoo naisista jotka on armeijassa. Suosittelen lukemaan on kyllä hyvä ! 

Katsotaan jos saisi vielä tänne jotain järkevää tekstiäkin tulemaan kuukauden sisällä :D

Itämeri maraton

Viikko taas meni ennenkuin pääsen kertomaan kuinkas sitten kävikään itämeri maratonin 10.5 km juoksulla..

Tilasin netistä muutama viikko tai taitaa olla jo kuukaus sitten juoksu kellon, josta näkisin selvästi ja hyvin kuinka pitkää matkaa juoksen sekä kuinka nopeasti.
Aikasemmin käytin puhelimen sports trackeria, mutta se oli niin epäluotettava ja hankala kantaa mukana.

Tilasin netanttilasta tälläisen 

kuva lainattu netistä.

Kellosta olen pitänyt erityisen paljon . Sain mukaan myös pulssivyön,  jota en ole vielä kokeillut.

Kellon voi kytkeä puhelimeen josta voi seurata omia tuloksia sekä tietokoneeseen.

Tietokoneelta näkee erittäin hyvin kuinka ja miten on edistynyt sekä pärjännyt .

Seuraava kuva on itämeri maratonin reitistä, josta myös jokainen näppärä näkee  ettei mennyt ihan niikuin olin toivonut..

kuva on erittäin huono .

Matkaa oli siis reilut 10km.

Aloitin rauhallisella hölkällä ja tuntumaa hakien.

Sää meillä oli  mitä mahtavin, aurinko paistoi ja oli jopa erittäin kuuma juosta..no aluksi ainakin....

Hölkkäilin muiden mukana ensin hyvillä mielin,kunnes,  jotenkin   juokseminen tutuissa maisemissa lopautti juoksemisen innon. Ei ollut mitään uutta katsottavaaa, joka veisi ajatukset pois juoksusta.´

Juoksu oli pelkkää puurossa tallaamista ja ennen toista kilometriä olin jo luovuttamassa.

 Yritin katsella muita ihmisiä ja saada heistä iloa irti ja voimia jaksaa loppuun asti.

Kuumuus, kyllästyneisyys sekä janoisuus teki kepposia n. 3-4km kohdalla, jolloin oli pakko kävellä hetki..

Tunsin itseni laiskaksi ja toruinkin itseäni etten voi olla näin laiska.. 

Jatkoin juoksua ja jouduin kävelemää uudestaan pitkällä hiekkatiellä, jolloin hiekka pöllysi ja jano oli auringonlämmön vuoksi kova. Ensimäine juomapiste oli vasta n.5km kohdalla, jolloin sain mehua sekä vettä.

Juomien jälkeen juoksin tai siis hölkkäsin matovauhtia maaliin asti. 

Tulokseksi tuli 1h 20min, oikeilla mittareilla mitattuna. Unohdin nimittäin samutttaa kellon heti maaliin tultua.

Osittain olen tyytyväinen tulokseen, mutta oikeastaan jos suoraan kysytään niin ihan kyllä kyrpii ja suututtaa..

Iso kiitos kyllä täytyy antaa kaikille kannustajille matkanvarrella ! oli kyllä kiva saada kannustusta ja tsemppiä !

Kiitos ja kumarrus taidan jatkaa tätä laiskottelua kun en muutankaan saa aikaseksi :D

jos jäisinkin vain kotiin ...

Lähtöön on 113 yötä enään ja tuntuu, että päiviä menis ainakin kolme kerrallaan yhden sijasta.

Hyvän juoksu innon jälkeen sainkin kaikkien odottaman syysflunssan..Olin sitten kotona ensin molemmissa silmissä silmätulehdukset sekä poskiontelon tulehdus oikealla puolella  johon liittyi myös   erittäin voimakas korvakipu.

Nyt kun taas olen tervehtinyt niin olen alkanut epäröimään itseni kanssa.

"Riittääkö kunto sinne ollenkaan"

"Entä jos en jaksakkaan siellä muiden tahdissa"

"kerkeenkö vielä nostamaan kuntoa"

No Äitini sitten huijasin minut mukaan Itämeri maratonin 10km osuuteen mukaan .

Sain siitä lisää  potkua, että täytyy laittaa lenkki tossut jalkaan, kun eivät ne itsestään sinne pompi.

Kuva lainattu netistä.

Itämeri maraton juostaan 3.10 Lauantaina ja laskin juuri, että minulla on siihen enään 2vkoa sekä  6 päivää aikaa.. 

Teen vielä pitkiä päiviä töissä . Menen 11-12 ja pääsen vasta 22 jälkeen sieltä illalla.

Saa nähdä meneekö siellä itämeri maratonissa kävelyksi vai juoksuksi..

Jännitys kasvaa ..

Mitä vähemmän päiviä jäljellä sitä ihmeellisimpiä ja useammin nään Intistä unia..

Ne ovat niin epätodellisia, ettei enään tiedä mitä sieltä odottaa..

Asiat mitkä jännittävät eniten esimerkiksi Leirit ovat

sellaisia mistä taidan nähdä eniten unia. 

Joka päivä tulee ajateltua "kohta kohta kohta" ja siltikään ei osaa tehdä mitään asioille.

Pitäisi yrittää viettää aikaa kauempana asuvien ystävienkanssa ja käydä tekemässä hauskoja juttuja.

Täytyy varautua että ei välttämättä vuoteen mitään sellaista pääsekkään tekemään.

Jokainen sukulainen/tuttu tuntuu odottavan hirveästi menoani sinne ja

painostavatkin, että sieltä ei kotiin tulla tykkimiehenä.

Mummoni taas vihjailee jos jäisinkin vain kotiin ...TAI jos sinne menen niin kokiksi korkeitaan.

Löytöjä

Löysinkin hyvän repun minkä tilasin sitten varustelekalta.

Varustelekalta saa jonkin näköistä armeija tavaraa .

Repun löydät täältä

Reppu vaikuttaa erittäin kestävältä ja on mukava selässä.

suosittelen kyllä! Saatavana myös isompana :)

Elokuu ja 140 päivää lähtöön..

Elokuussa jo mennään ja motivaatio siihen juoksuun oli kadoksissa pitkään..

No löysin sitten varusmies kirjasta taulukon, jossa näkyy puolustusvoimien 12min kuntoluokittelu.

Suluissa naisten luokittelu

alle 1950m   Heikko    (alle 1700m)

1950-2500m   välttävä     (1700-2200m)

2500-2700m  tyydyttävä    ( 2200-2400)

2700-2900m       Hyvä       (2400-2600m)

2900-3100m   kiitettävä  (2600-2800)

yli 3100 m   Erinoimainen  (yli 2800m) 

Listan löydettyä ,löysin jokseenkin myös oman motivaationi? Taisi pieni paniikki iskeä sillä totuushan on, että en sinne heikkona ainkaan aijo mennä..tai edes välttävänä.

Hölkkäsin keväällä toukokuussa naisten kympillä 10km ja olin siihen enemmän kuin tyytyväinen .

Matkasta teki helpomman se,että olin harjoitellut jonkin verran.

En kuitenkaan kovinkaan aktiivisesti.

Kympillä sai tietenkin enemmän vielä puhtia,kun pääsi väkijoukon mukana sekä pääsi ohittamaan muita ihmisiä .Otinkin jossain vaiheessa tavoitteeksi aina ohittaa jonkun tietyn pisteen taikka kävelijän. 

Mutta mikäs se kesä ja heinäkuu siinä välissä!

töitä,töitä,töitä ja lisää mailman huonoimpia selityksiä lähteä lenkille...

"Joo kyllä mä meen lenkille tänään ,ei vitsi toi ja toiki pitäs tehä ja nähä  no meen huomen sit lenkille"

Elokuu sentään on nyt saanyt päässä jotain hereille ja huomaan kunnon laskeneen niin roimasti alas, että itku melkeen pääsee..

Nopeastihan se sieltä kyllä nousee jos sen eteen tekee asioita!

hieman edistystä jo näkyvissä..

hitaasti, mutta varmasti!

Olen nyt 4 kertaa juossut/ kävellyt 12min pätkiä lenkin alussa 

1. no sen tulosta en edes ylös viitisnyt kirjata...

2.  4.8.15 1.69km 

3. 9.8  1.87km

4. 17.8  2.08km

eli välttävässä mennään vielä...

Tosin itseä voi aina lohduttaa, että sport tracker valehtelee välillä ja ei anna täysiä tuloksia.

mutta tavoitteena on päästä kiitettävään asti ainakin joka on 2600m tai enemmän !

kokonaisuudessa lenkit ovat olleet 4-5km ,mutta alkuun kokeilen aina ensin tuon 12min testin.

Seuraavaksi mennäänkin metsästämään netistä hyvää reppua jonka voisi ottaa lenkille mukaan painojenkera :)

Jännitystä(kö)

Nopeiden ja erittäin huonojen laskelmieni mukaan jäljellä olisi vielä n.31? viikkoa lähtöön.
 Laskin ainakin kolme kertaa ja tätä kirjoittaessa unohdin sen..

Tosi moni on tullu kysymään jos yhtään jännittää?

-no ette arvaakkaan kuinka monet unet oon kerennyt jo näkemään...
Onneksi unet on ollu sentään positiivisia.
Yhdenssä unessa siellä oli paljon mun vanhoja tyttö luokkakavereita .
 Me ei muuta siellä tehty kuin syöty.. muista aina vain kohdat, jossa joko syötiin tai oltiin tuvissa. Taidettiin me olla jossain järvessä käydä uimassa . Kuvista ja huhuista kuullut, että siellä on siniset kokopuku uima-asut niin semmoiset meillä kaikilla tais sitten olla..ja oli erittäin tyylikkäät.

niin ja sitten...

Suunnittelin ja kerroin itsellenikin ,että nyt täytyy alkaa taas liikkumaan ahkerasti ja kuntoa kohottaa.. Hyvin se alkoikin. .. tai siis kerkesin yhden illan lenkillä käydä ja se siihen sit tais jäädäkkin.. Kyllä sitä sit kiire tulee, kun junassa istutaan kohti upinniemeä.

Selviytymis pakkaus

Noniin tulihan se ensimäinen selviytymis pakkauskin sitten.. 

En ihan vielä sitä osannut odottaa, joten kyllä yllätyin ja hyvät naurutkin !

Pauliina toi valmistujaislahjan kanssa tämän .

Laatikko sisälsi sitten hyvin tarpeellisia tavaroita 

Talkkia ja palasaippuaa!
Pojat sitten tokasivat ,että saippuasta on pidettävä kovasti kiinni
Taitaa olla heillä omia kokemuksia;D

Hygienia tuotteita .
Siteitä ja deodoranttia!

SUKLAAATA ,tätä ilman ei kuulemma pärjää.

Laastareita sekä teippiä millä voi tukkia kuulemma ärsyttävien ihmisten suut:D

Kiitos pauliina perheineen tästä! eiköhän ne tarpeeseen tule;)!

Aamuja

Noniin, ei voisi maanantai paremmin alkaa! 

Tänään postissa saapui kauan odotettu lappu, jossa pyydettin noutamaan postista kirjattu kirje.

Sydän hakkasi ainakin tuhatta ja sataa kun huomasin kirjeen tulleen aluetoimistolta. 

Ihmettelin miksi ei lähettäneet suoraan kotiin kirjettä ,mutta postissa kertoivat sen olevan todella tarkkaa ja ainakin miljoona allekirjoitusta tarvittiin ennen luovuttamista.

Kirjettä odottaessa postissa teki mieli jo hoputtaa myyjää, sillä en millään olisi malttanut odottaaa...

Kaikki toiveenihan olivat upiniemeen 1/16, 2/16 ja 2/15

kirjeessä sitten sanottiin ,että..

Tammikuuu 1/16 JIIHAA! 

sitä mitä halusinkin :) 

Ei kai tässä muu auta ,kun ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä urheilemaaan !

AAMUJAA

...Hyvä etten persiilleni lentäny...

Kutsunnat

Tänään olikin vihdoin kauan odotettu kutsunta tilaisuus helsingissä!.

Yöllä en meinannu uskaltaa edes nukkua etten vahingossakaan nukkuis kellon ohitse .

 Aamulla   lähtö olikin jo klo.6 ,että ehditään ajoissa paikalle kun ei tarkalleen tiedetty missä helsingissä  se sijaitseekaan.

Ajatuksia ja erinlaisia mielikuvia kutsunnoista kyllä jylläsi päässä minkä kerkesi . matkalla Kerkesin kuvittelemaan istuvani siellä 5h kuuntelemassa kovalla penkillä ja jonkun miehen höpöttävän ihan turhuuksia lavalla .

Paikalle saavuttua olinkin yllättynyt ,että meitä olikin n.30 nuorta naista siellä.  

Sain kuitenkin selville ,että naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakijoita olisi yhteensä n.200 uudeltamaalta. Kutsuntoja olisi useampana päivänä peräkkäin ,eikä niin kuin miehillä koko konkkaronkka samalta paikalta kerrallaan. 

Aluksi saimme monisteita ,joita täyttäisimme myöhemmin.

Aloitimme teoriittisella videolla ,mikä kertoi ja kuvasi hyvin sitä mitä siellä tehdään. 

Videon jälkeen meille kerrottiin tietoja jos joku haluuakin keskeyttää tai peruuttaa armejaan menon kokonaan. Todella vahvasti  korostettiin sitä ,että tähän ei ole pakko ja jos vähäänkään askarruttaa niin susoittelevat miettimään alusta asti lähtöä uudelleen. 

Naisia keskeyttää muistaakseni vuosivuodelta n.40% hakijoista jos en ihan väärin muista. 

Oli kaksi erinlaista "infoa" toisessa ensin kerrottiin edellä olevia asioita ja myös niitä jos haluaa hakea erikoisjoukkoihin tai muihin.
 1tietopakin jälkeen täytimme hakupaperit (monisteet,kuvassa yksi niistä)

Niissä pyydettiin laittamaan 3 vaihtoehtoa mihin haluaa hakea ja milloin. (Naisillahan on vain mahdollisuus hakea 3 lähtöön tässä vaiheessa) ja meidän lähdöt olivat siis 2/15, 1/16 sekä 2/16.
Selvennykseksi miehet voivat hakea ihan mihin "lähtöön" vain kuhan ovat viimeistään 30 vuotiaana siellä tai sen suorittaneet.

Itse listasin

1.RPR (rannikkoprikaati) 1/16 

2.RPR... 2/16

3.RPR...2/15

Kolmanneksi vaihtoehdoksi laitoin tarkoituksella 2/15 koska silloin en haluaisi vielä lähteä . Valmistun vasta ensikuussa koulusta ja sen jälkeen on sitten vähän loman aika. 

Sekä siksi,että 2/15 mahtuu enään vain 8 naista mukaan ja upiniemi ei ottanu mielestäni ollenkaan tähän erään . 

Toisin kuin 1/16 sekä 2/16 upiniemi ottaa molempiin 10 naista mukaan. 

Monisteen toisella puolella oli kysymyksiä 

Miksi haet armeijaan?

Mitä mielikuvia se herättää sinussa?

Mitkä ovat vahvuuksiasi ?

Harrastukset?

Taisi olla vielä muutama joita en muista enään :D. 

Toisessa infossa meillä olin kaksi varusmiestä kertomassa omia kokemuksiian naisena armeijassa . Se oli todella mielenkiintoista kuunella ja heiltä sai kysyäkkin mitä tahtoi. 

Se auttoi, sillä sain paljon vastauksia ihmettelemiini asioihin.

Kaiken kruunasi se ,että he olivat tuoneet varustuksensa mukanaan ja saimme jokainen kokeilla kuinka paljon painaa täys varustus. ..

Ja voin sanoa että perseelleni meinasin lentää kun leirirepun selkään nostin:D !

Mutta onneksi en ollut ainoa. 

Painoa oli yhteensä parikymmentä kiloa.. Kamat niskassa ei suinkaan ollut se haasteellisin ettenkö jaksaisi niiden kanssa, vaan jokainen meistä koki leiri repun nostamisen vaikeana.. No apauhan me kaikki taidettiin tarvita :D 

Kamojen testaamisen jälkeen oli lääkärin käynti josta sain A paperit. Sieltä suoraan haastatteluun ,jossa katsottiin minne olemme hakemassa ja miksi juuri sinne. 

Valitettavasti emme vielä saaneet tietää minne ja milloin  lähtömme on ,mutta ensikuun lopussa pitäisi tulla taas kirjekotiin päätöksineen !

Sitä siis odotellessa jälleen. :)

Pahoittelen sekavuutta. Puhelimella on kovin vaikeaa kirjoittaa ,mutta toivottavasti ymmärsitte edes jotain !:)

Kuinka terävä piikki voikaan olla..

On useasti tullut ajatelleeksi miksi mies puoliset ihmiset, ovat usein vastaan naisten armeijaan lähtöä.
varsinkin he jotka eivät ole sitä itse suorittaneet (omista syistään ,ei tietenkään sairauksien vuoksi)

-kaipa se on niin iso kynnys heille ,että löytyy naisia jotka ovat heitä vahvempia.

Mielestäni on upeaa naistenkin haluavan sinne osallistua ja siksi olenkin toivottavasti yksi heistä!

Kuva lainattu netistä.

Omassa suvussani  kaikki miehet ovat suorittaneet armeijan.
 Kyllähän sieltä yksi nainenkin löytyy!
Serkkuni on myös suorittanut vapaaehtoisen asepalveluksen vuonna 2008?
Uskon sen olevan yksi vahvoista juuri palasista, miksi uskalsin laittaa hakemukseni menemään.

Kerrottuani Facebookissa meneväni armeijaan tuli sinne iloista kannustusta ja Tsemppiä kommentteina.
Somen ulkopuolella taas olen kuullut olevani hullu sekä typerä tai sitten olen sinne menossa katsomaan miehiä ja hakemaan huomiota.

Hmm... mietitään hetki..

kuinka moni nainen loppujen lopuksi siellä kestää sen kaiken vain miesten takia?
Tuleeko koskaan kukaan nainen armeijaan oikeasti vain miesten takia? Uskon ja voin kuvitella ,että on naisia jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen saaada enemmän huomiota miehiltä . En kuitenkaan usko miehien olevan ainoa syy sinne menoksi.

"Tunkekoot ainakin minun kohdallani sonta puheensa vain omaan napaansa."

Myös miespuoliset ystäväni usein kuppiloissa ovat tulleet kertomaan olevansa itsekkin sinne menevänsä kuhan nyt saisivat elämänsä järjestykseen.

"Niin niin aivan just niin.. eli sua suorastaan ärsyttää ,että elämäsi nyt on miten on ja et kykene suorittamaan armeijaa ...Vaikka niin kovin sitä yrität siinä minulle todistella."

En tarvitse siihen todisteluja. Osasta ihmisitä näkee mielestäni ovatko he käyneet armeijan vaiko eivät.

Armeijassa käyneet saavat kyllä ison plussa merkinnän siitä mitä ovat suorittaneet ja lupautuneet olemaan 60 ikäluokkaan asti asepalvelukseen velvollisia astumaan sodan tulessa. 

Se on iso lupaus ,sillä onhan siinä oma isänmaamme kyseessä.

Se ei tunnu kaikille yhtä suurelta ,mutta vanhetessa yleensä viisastuu. Vanhana alkaa arvostamaan sitä mitä on nuorena saanut aikaseksi..edes jotain hyvää ja sitä on mukava kertoa hoitoalan tädeille samalla kun he kiikuttavat kahvia ja pullaa minun keinuessani kiikussani.

ps. kokemusta löytyy ja he sen tarinan jaksavat kertoa vaikka 100 kertaa ,on se sen arvoista !:)

pps, Kysykää vain rohkeasti kaikkea mitä mieleenne putkahtaakaan tunsimme tai emme ..lupaan vasta edes jotain !

5 VIIKKOA KUTSUNTOIHIN IIKS! 

Ruusunen astumassa piikkilankaan..

Mitä tämä tarkoittaa ? Mille ihmeen sivulle olet eksynyt ? Miten blogin nimikään liittyy edes mihinkään ,piikkeihinhän sattuu astua.

-unelmien eteen on siis elettävä .

Ajattelin aloittaa kirjottamaan blogia siitä miltä tuntuu ja millaista on lähteä naisena armeijaan vapaaehtoisesti ?
Ei sinne kaikki halua, siksipä se onkin vapaaehtoinen.

Olen 18-vuotias, Hangosta. Olen pienenä jo haaveillut, että isona menen armeijaan sillä se kuulosti erittäin hyvältä idealta!
Teininä vielä puhuinkin siitä ja muut pitivät sitä hyvänä vitsinä,vaikka sitä halusinkin kovin. Ammattikoulussa olin jo luovuttamassa haaveeni .."eihän siitä mitään tuu " ajatus valtasi mielen.
En siltikään osaa ajatella,että paperini vapaaehtoiseen asepalvelukseen lähtivät aluetoimistolle Helmikuussa 2015 .

Ajatus siitä, että "ei siitä mitään tuu"  sai loppunsa tammikuussa 2015. Vuotta vanhemmalla veljelläni oli tutustumis käynti ja Upinniemessa sieltä lähdettyämme otin ensikertaa puheeksi sinne menosta perheeni korviin.

Vastaanottivat tiedon ihankuin olisin siitä  puhunutkin aiemmin.  katsoin heti matkalla kotiin netistä ,miten sinne oikein haetaan edes ?.  Äitini innostui asiasta niin, että oli seuraavaksi päiväksi tulostanut töissään ison nipun papereita kahteen kertaan, että varmastikkaan ei mene pipariksi.

Haku aika päättyi 1.3.15  paperit oli lähetettävä aluetoimistolle sitä ennen. Oli 2kk aikaa hankkia kaikki tarvittavat paperit ja lääkärin todistus.

Seuraavaksi alkoikin odotus joka kesti vain kuukauden ja saapui kirje aluetoimistolta kotiin!
Voi sitä tunnetta ja kauhua mitä kirjeessä mahdetaan sanoa !

Helpotukseksi se olikin Kutsuntoihin kirje!

Nyt onkin perhosia vatsa täynnä ,mitä mahtaakaan kutsunoissa tapahtua ..
Mihin piikkilankaan saankaan astua ja milloin ;)!