Taisteluammunnat

Kiikalan jälkee sitä tulikin viikko oltua kasarmilla ja viikko kotona lomaillessa.
Lomaa edeltävänä viikkona emme tehneet mitään, sillä toinen puolisko joukkueestamme oli puolestaan kiikalassa ja 2 myös kirjamerkattuna spolkin harjoituksiin.
Perjantai oli ainoa päivä, jolloin saimme tehtävää. Menimme veksille purkamaan leiriltä saapuvien tavaroita oikeille paikoilleen.

Muutama telttakin kuivumaan.

Perjantaina lähdinkin pitkille lomille ja palasin vasta seuraavan viikon sunnuntaina. Oli ihanaa mennä mummolaan niin pääsi vihdoinkin loman makuun muutamaksi päiväksi.  Lomilta olin palaamassa vahingossa jo lauantaima tai ajatus heräsi la illalla 11 aikaan " apua mun pitäis olla jo kasarmilla" öö.. ei nyt on lauantai ja katsotaan huomenna uudestaan.
No sunnuntaina taas olin niin lomalla, että välillä unohtui täysin että täytyisi lähteä pian.

Loman jälkeen meillä ei ollut ylläripylläri mitään. Vasta keskiviikosta perjantaihin olin lääkintämiehen hommissa ja toimin ensiapuvastaavana taisteluammunoissa alokkaille.

Alokkaista tulikin mieleen, että 1/15 saapumiserä oli ensimäisiä matruuseja eikä tykkimiehiä. Nyt taas 2/16 ei ole matruusi, jollei mene laivastoon vaan tykkikimies taas. Henkilökohtaisesti pidän enemmän matruusin nimestä kuin " tykkimies"

Mutta joo.
Keskiviikona aamulla lähdimme toisen lääkintömiehenkanssa sekä tavaroidemme kanssa kokoontumispisteelle. Siellä menimme molemmat eri paikkoihin ja valitsin tietenkin sen pidemällä olevan jonne olen vihannut kävellä koko palvekuksen ajan. Sain laittaa paarit, huovat ja lääkintärepun auton kyytiin ja lähdin kävelemään kohti määränpäätä. Yllätyin ihan kun matka katkesi ja loppuikin nopeammin mitö muistin. Tosin kävelin ihan omaa tahtia ja omissa ajatuksissani jos joku olisi eteen hypännyt niin todennäköisesti päin olisin mennyt.

Majottauduin puiden alle ja laitoin itselleni paikan mukavaksi paarien päälle. En kauheasti kerennyt mukavoitua siinä, kun alkoikin sataaa.. ja satoi kaatamalla. Ehanata mitä muutakaan.
Päivän aikana seurailin alokkaille pidettäviä koulutuksia ja osasta sain jopa jotain uuttakin korviini.  Päivä oli muuten paareilla istumista, mutta yhden jääpussin sain antaa tai no 2. Ensimmäinen räjähti omiin käsiini ja toisen sai alokas kuka oli kompuroinut.

Sateessa olo fiiliksiä huipussaan.

Torstaina oli jo parempi sää. Tosin menin ainakin tuntia ennen paikanpäälle kun ketään tai mitään tapahtui. Alokkat ja skapparitkin saapuivat sillon tunnin kuluttua. Mikäs siinä kivellä istuessa ja hajotessa.
Muiden tultaessa vuorauduin täysin 2 huopaani ja puin lämpimästi päälle ja olin niin vilttien peitossa, että ainoastaan silmät näkyivät.
 Päivät meni suht nopeasti kun ympärillä oli kokoajan menemistä.

Vilttien alla piilossa

Päivät hurahtivat helposti 17 asti. Jännitin perjantaita sillä lomillekkin pitäisi päästä ihmisten aikoihi. Ainakin pitäisi keretä 17.30 knummelta menevään bussiin jos ei halua olla kotona 22 jälkeen.

Perjantai. Ensin forecan mukaan piti ukkostaa ja sataa ihan hurjasti. No onneksi ei ja aurinko porotti melkeinpä täydeltä taivaalta !
Hauskaahan oli perjantaina se, että kun pidin öisin paareja ja muita lääkintätavaroita autossa niin 2 skapparia oli luullu jätesäkkiäni missä 2kpl vilttejä niin roskapussiksi. No arvatkaas löytykö sitä aamulla autosta.? Tai ne ilmeet mitä skapparit saivat aikaan kun kysyin säkin perään. ?
Mutta onneksi säkki löytyi viltteineen ja ihanineen uusineen hajuineen roskiksesta jossa oli viettänyt yön.
 Sinä päivänä en enään tahtonut kääriytyä viltteihin enään.

En ymmärrä miksi osan laatu menee näin yhtäkkiä..

Onneksi kenellekkään ei mitään sattunut enempiä ja lomillekkin pääsin ajoissa
 ☺

Toiv. Vika pakki ruoka tänä vuonna

Ihana mölsä ja meidän ilta ristikkokerho

pahoittelen kuvien laatua.

Kiikala 2 ~ Rouva lääkintämies

Naistentupa.

Muutto tuli taas ja nyt asustan sotilaspoliisikomppanian yläkerrassa muiden naistenkanssa.. oma joukkueeni siis on edelleen huoltokomppaniassa.

Alkaisi jo pikku hiljaa riittämään tälläinen muuttaminen..  tiedän ainakin, että vielä kerran joudun muuttamaan 2 viikon takia elokuun lopulla, sillä silloin alokkailla alkaa e-kausi ja joudumme kaikki muuttamaan pois tulevien sotilaspoliisien takia.

Niin tosiaan enään 6,5 vkoa palvelusta, jonka jälkeen palautamme kaikki materiaalit takaisin. Mihin tämä aika on oikesti mennyt? Alokkaatkin mukamas olleet täällä jo 4vkoa.. :0

Tuntui oudolta alkaa miettimään mihin sitä pyrkii päästä töihin, kun täällä aika jättää.

45 aamua eli 6,5vkoa ha siitäkin 2 viikkoa lomaa pitämättä!? Eli kuukausi enään joka starttasi tänä aamuna 1.8.2016.. n.7kk sitten tuntuu kuin eiliseltä, kun astuin palvelukseen.. muistan kun istuin sinä maanantaina äitini luona tai... en istunut vaikka yritin.. jännitti niin kovin, ettei siitä tullut mitään. Olin kuin kala kuivalla maalla.

Junissa sekä bussissa paljon ihan kaljuja nuoria miehiä samassa jännityksessä.

Tupaan astuessani luulin tulevan tupaan jossa max 6 naista, mutta olikin 14.

en vain kestä, että tämä kaikki ihanankamalanhirveä paikka jää pian vain kertauksien varaan.

Lääkintämiehenä kiikalassa alokkaiden harjoitukeessa 5 päivää 4 yötä.

Miten paljon onnettomuuksia tuohon mahtuuu?... paljon.

25.7-29.7.2016

Maanantaina aamulla aamupalan jälkeen elin kokoajan siinä tiedossa, että klo. 8.00 pitää käydä kyseisen komppanian vääpelille ilmoittamassa kuka on ja minä henkilönä tulee toimimaan heidäm harjoituksessaan.

Lähtö olisi vasta 10 aikaan niin ajattelin kokoajan , että on aikaa pakata sen ilmottautumisen jälkeen..

 No puoli 8 menin käymään alhaalla ihmettelemässä kun kukaan ei ole tullut sanomaan tai hakemaan tai tuomaan lääkintätavaroita.. sainkin tietää, että kaikki muut ketä olivat menossa  samaan harjoitukseen olivat hakemassa tavaroita ja ottaneet ainoastaan itselleem tavarat eivätkä ole voineet tulla ilmoittamaan asiasta yläkertaan.. sain samalla selkeyden myös siihen, että klo. 8.00 pitää olla kaikki tarvittava materiaali mukana ja sieltä komppanialta ei tulla enään käymään omassa yksikössä..

Juoksin tykkihallista täyttä vauhtia pakkaamaan ja onnistuinkin pakkaamaan kaikki tarvittavat ( ainakin omasta mielestä tarvittavat) ja otin ainoastaan yhden ison repun mukaan. Olin menossa alakertaan hakemaan lääkintälaukkua niin sain jonkun niin vajavaisen kun olla ja voi...

Muut olivat jo taisteluvarustuksessa menossa omia komppanioita kohti ilmoittautumaan.. juoksin hakemaan laukun ja heitin kaikki tavarat vain selkään ja hain vielä aseen alakerrasta..  en todellakaan ollut tietoinen mitä olin pakannut tai mitä olisi pitänyt pakata.  Lähdin tuvastani niin kiireellä ja vauhdilla, että olin jättänyt avaimetkin pitkim poikin sänkyä ja kaikki ihan huiskin haiskin ja olin niin vihainem siitä, ettei viesti kulje ylös asti.. Kaikkeen tuohon meni aikaa 15 minuuttia.

Ilmottauduin viestikomppanian sotilasmestarille ja sen jälkeen sain laitettua ison lääkintärepun sekä oman ison repun hänen autoonsa. Sitten odoteltiinkin muutama tunti ennen lähtöä..

Bussi matka meni nukkuessa ja paikan päällä seurailin hieman toisten tekemisiä ennenkuin menin komentopaikalle johon tulisimme pystyttämään muutaman teltan.

Sain pitää heti melkeinpä teltan pystytyksien yhteydessä aamuvastaanoton tai muutama tuli näyttämään/kertomaan huolestaan.

 kasasin 2 kuskin ja yhden alikinkanssa 2 telttaa. Toinen oli komentoteltta, jossa tulisin pitämään aamuvastaanottoja ja toinen ihan tavallinen puolijoukkueteltta. komentoteltta oli korotettu puolijoukkueteltta eli paljon korkeampi. 

Maanantai meni suht nopeasti sillä kokoajan oli jotain pientä puuhattavaa.

Nukuimme kuskienkanssa päällikön sekä vääpelinkanssa samassa teltassa. Meitä oli ainoastaan 5kpl,joten hyvin mahduimme nukkumaan ja ottamaan kaikki reppumme sisälle. Alokkaat pitivät myös kipinän meille.

Ekana yönä sai herätä jatkuvasti siihen,että joku kolisteli kaminaa ja sai myös hieman nauraa kun alokkaat istuivat  kauhusta kankeana kaminan edessä tuijottaen ja rukoillen ettei se pääse sammumaan.

Tiistaina heräsin vasta 06.20 vaikka tarkoitus oli aina herätä 06.00..

heti aamupalan jälkeen menin pitämään komentoteltalle aamuvastaanottoa ja samalla muut ehj:n porukoista tuli pitämään koulutusta cABC:stä koko komppanialle koko päivän. Päivästä tulisi koko kuumin huhujen mukaan koko kesänä.

Aamuvastaanotolle tuli suht paljon väkeä. Usealla oli varpaat todella huonossa kunnossa ja parantua ne ei kyllä ainakaan alkaisi tunkkaisissa maihareissa saati sitten, kun ne ovat melkeinpä 24/7 jalassa.

Ei muuta kuin kenttäsairaanhoitajalle ja antibiottia hakemaan.

Heti kun olin saanut vastaanoton pidettyä menin muun ehj:n porukankanssa pitämään koulutusta. Kouluttamisessa menikin ihan koko päivä. Hyvin olivat kaikki alokkaat mukana ja oli heidän mielestään ihan kiva koulutus. cABC:ssä pääsee aina kunnolla veljeytymään parinkanssa.

"Se mikä siviilissä on homoa on intissä veljeyttä" sen lauseen kuulin useasti ennenkuin käsi meni kaverin housuihin.

käsi kaverin housuihin?

cABC:SSÄ joudutaan tutkimaan raajat ihan paljaalta iholta jos kaveri olisi saattunut saamaan vammoja tai ruhjeita suuriin valtimoihin tai muualle kehoon.

cABC on siis hätäensiapua taistelukentällä.

jokaisen taistelian on osattava se, mutta ensihoitojoukke(ehj) tehostaa sen osaamistaan koulutuskaudellaan. Meiltä se pitää tulla ihan luonnostaan. 

Päivä oli tosiaan kuuma.. +27 astetta.  Onneksi ei itse tarvinnut siellä hiekassa myllertää ja möllertää.

koulutukset aloitimme 07.30 aikaan ja lopetimme illalla vasta 19. 

tosin sain muutaman eri tehtävän myös päivän aikana, joten en ollut mukana koko ajan koulutuksissa.

illalla sain muutamia alokkaita luokseni omineen huolineen.

kuskien ja minun hommiini kuului myös teuvan lämmitys. Teuva piti olla 4 kertaa päivässä päällä, jotta alokkaat saivat pakit pestyä. Teuvassa lämmitimme veden aina kiehuvaksi ja olimme rakentaneet pakin pesupaikan heille. Eihän kukaan tietenkään kakkatautia halua.. Niitäkin sankareita kyllä valitettavasti löytyi ketä ei sitä pakki tullut pesemään.. Kaikkia kun ei kerkeä vahtaamaan ja omapahan on silloi vikansa.

teuva

pakinpesu piste

Keskiviikkona aloitin taas aamuvastaanotolla niinkui yleensäkkin. Kerkesin kuitenkin ennen 10 valmiiksi, joten ei ollut vielä muuta ohjelmaa.. Tulisin pitämään 1 joukkueelle vielä tänään yksin yhden koulutuksen mitä emme heille kerenneet kouluttamaan eilen. Putsasin jouteliaisuuttani kamiinan ja kaminan putken. Heheh senkin tein ekaa kertaa koko elämässäni vaikka teltassa olenkin nukkunut melkein puolet palveluksesta:D..Joku muu on aina saanut nakin siihen hommaan, mutta kyllähän se homma hyvin hoitui;)  

pidin koulutuksen 12.30--> 4x 45min aiheesta avaruuslakana sekä paineside. Eka koulutus oli ainoastaan 30minuuttia sillä jouduin keskenkaiken mennä katsomaan yhtä potilasta kuka oli saanut ampiasen pistoksen jalkaansa. No ihan turhareissu mutta tulipahan tehtyä.  Heti jo toisella ryhmällä, kun pidin koulutusta niin pisti ampiainen taas.. tällä kertaa jouduin ihan irrottamaan sen pienen pirulaisen piikin hankalilla punkkipihdeilla ihosta irti.  Harvemmin sitä kuulee kuinka mies pelkää punkkipihtejä, mutta piikki oli aivan kosketusarka ja käteen sattui mielettömästi kuulemma. 

Onneksi kuitenkin irti lähti eikä muita oireita kiun turvotusta tullut.

Illalla sain potilaita pitikin iltaa ja hommaa riitti kokoajan. En kauaa ikinä kerennyt istua, kun taas jo piti mennä. Lähdimme kuitenkin kaikki Naiset niin alokkaat kuin johtajat ja skapparitkin pulahtamaan kalattomaan. Marssimme 5m välein ja matkaa oli ehkä 2.5km. 

kalanton oli mielettömän ihana paikka. Pienen pieni lampi missä oli varmasti ennen meitä kerennyt muutama sata kakkasia varusmiehiä jo kylpeä, mutta oli ihanaa päästä virkistymään sinne. 

Kalaton ei ollut nimensä mukainen sillä kaloja siellä kyllä oli!  Kalattomassa ei saanut pesetyä muuten kuin veden avulla, sillä ei viitsitä saastuttaa pientä söpöä lammikkoa, johon ei vesi pääse vaihtumaan. 

  

illalla kun palasimme sinne 21 aikaan oli minulla jo teltalla jono, jotka tarvitsivat lääkintämiestä.

ampiasen pistoksia riitti.. niitä oli aivan mielettömän paljon.. 

mutta onneksi ei kaikille pahoja allergisia reaktioita sattunut.

Menin sitten illalla telttaan ja aloin olla valmis nukkumaan. joku huutaa lääkintämiestä ulkopuolelta. Ei muuta kuin tavarat takaisin niskaan ja pihalle auttamaan. taisin keretä ihan jopa nukahtaakkin. 

Torstaina aloimme heti valmistautua sateen tuloon sillä pitäisi alkaa satamaan.

mitä se kiikala olisikaan ilman sadetta? 

aamuvastaanoton jälkeen hain meille kaksi riukua,jotka kiinnitin meidän telttaan jotta saamme tarvittaessa kuivata tavaroitamme.  Kuskit lapioivat meidän teltan ympäri salakujan johon kaikki vesi voisi valua, ettei ne olisi sisällä teltassamme.Kerkesimmekin saada kaiken valmiiksi ja pikkuhiljaa alkoikin jo sataa.. jossain vaiheessa iltaa menin sisälle telttaan ja kappas.. hhups. 

koko meidän teltta juuri se puoli jossa nukuimme kuskienkanssa ui vedessä.. oli hyvät salakujat,mutta olimme unohtaneet nostaa silloin maanantaina kun telttaa kasassimme niin maavaatteiden lieppeet kunnolla ylös... 

onneksi omat varusteeni olivat suht kuivat, mutta.. kuskeilla ainakin toisella oli makuupussia myöten kaikki ihan litimärkää..olin sentään reilu ja nostin kaikki kuivumaan kaminan  lämpöön.. kuskien saavuttua teltalle oli kirosanojen määräsuuri:D no ei muuta kuin kaikki mahdolliset kuivumaan ja kamina aivan täyteen puita.  teltassa oli niin kuuma, ettei siellä voinut olla.. liekkejä puski joka luukusta ulos mistä oli mahdollista. 

muilla tuli savupiipuista pientä savua, mutta meiltä tuli paksua mustaa savua..

Taas kun pääsin nukkumaan niin sain nousta ylös.. aina joku onnistui 11 jälkeen telomaan itseään niin kovin, että piti tulla käymään luonani.

perjantaina en tehnyt oikeastaan mitään,kun alokkaat purkasivat kaikki telttamme. takaisin kasarmille!

sain muuten paljon kenttäylennyksiä sekä hauskoja yrityksiä ja kutsuma nimiä.

-Rouva lääkintämies oli ylivoimaisin 

-arvon rouva lääkintämies

-rouva alikersantti

-rouva pursimies

- rouva arvomerkki

yms.. 

 muutamia vaikeimpia tapauksia mitä pääsin näkemään tai hoitamaan.

-ampiainen pistänyt kieleen

-tetsattu hammas läpi huulesta

-aseen puhdistuväline kämmenestä läpi.

-pahan näköiset tulehdukset

-vatsa kramppi

Sain paljon hyvää palautetta alokkailta! oli kiva kuulla kun he sanoivat, että ovat hyvin kiitollisia avusta:D ja yksi kehui kovin taitavaksi kun pahoittelin hieman, ettei meillä ole kunnon tarvikkeita niin teen hieman omanlaisen tilapäis välineet. 

jokainen kuitenkin selvisi hengissä osa puoliksi ja osa kokonaan. Oli kuitenkin ihmeellisen mukava harjoitus ja sain ainakin enemmän taaas kokemusta! 

tämänkin kirjoitin jo kauan sitten tänne.. en saanut lisättyä tabletillani kuvia joten tallensin sen.. no eiköhän se ollut poistanut  suurimmanosan tekstistä  ja hermot taas menivät tämän kanssa. Motivaatiota ei ollut kirjoittaa heti uusiksi .. siitä tämä kesto johtuu.

ps. tj 32