Maanantaina 16.05
Oli ihan normaalisti kasarmilla.. meillä ei ollut ohjelmassa sinä päivänä kuin sali. Salille tai uimaa sai mennä 13-15.00 päätin mennä vihdoinkin salille minne olen itselleni luvannut mennä sinne.
Halusin kuitenkin saada hien kunnolla niin päätin pyöräillä alkuun ja sitten tein jotain jalkojen kanssa ja lopuksi taas pyöräilyä.
Se fiilis minkä siitä saa kun tekee jotain hyvää.
Tiistaina aloitimme pakkailun. Pakkasimme iki ihanan ehasin eli ensihoitoaseman kahteen konttiin. Laatikoita yli 40kpl.. plus kaiken mailman moduuli härpäkkeet.. siihen menikin koko iltapäivä.
illalla pakkasimme isot reppumme valmiiksi.
Keskiviikkona aloitimme kapteeniluutnantin oppitunnilla, josss hän kertoi loppusodasta. Siirtyisimme syndaaleniin illaksi vielä joskus päivällisen jälkeen ja ehj:n täytyisi olla hoitovalmiina 22.00.
Pakkasimme mukaamme vielä ehp:n eli ensihoitopaikan ja siihen n. 15 laatikkoa.
Lähdimme 17 aikaan ja matkalla en nukkunnut, vaikka olisi ehkä kannattanut kerätä kaikki mahdollinen uni minkä irti saisi. Edessä olisi kuitenkin 9 päivää metsässä. Perillä näin heti tuttuja metsänlaidalla keräämässä kukkia. Syndalenhan kuuluu siis hankoon ja kotiin olisi n. 15min matkaa.
Menimme heti paikalla juoksu jalkaa asemiimme. Makoilimme hetken verran koko joukkue siellä, kunnes muut löhtivöt tekemään muita juttuja ja jäimme toisen varusmiehen kanssa vielä vartioom hetkeksi.
Mekin lähdimme piakkoin auttamaan muita kontin purkamisessa ja ensihoitopaikka pitäisi pystyttää. Ensihoitopaikka on puolijoukkue telttaa hieman suurempi, mutta ei mikään kovin iso. Sisällä mahtuu hyvin seisomaan joka kohdassa ja siellä mahtuu olemaan 3 potilasta samaa aikaan hoidossa.
Kerkesimme hyvin aikamääreeseen, jonka jälkeen aloimme kasaamaan omia nukkumis telttojamme pystyyn..pääsimme nukkumaam joskus hieman ennen 12 ja ensimmäinen vahtivuoroni olikin jo 02-03.00. Pidimme kipinää skappareille sekä omalle teltalle. Kamiinat tykkäsivät olla hankalia, mutta onneksi sain pidettyä itse tulen päällä... tosin kersantin mielestö liiankin hyvin..hups.
Aamulla heti ihmettelin miksi otamme irti kaikki teltat ja pakkasimme kaikki takaisin konttiin..selvisihän se, että olemme 5km väärässä paikasssa ja aivan liian kaukana kaikista muista. Vaihdoimme paikkaamme ja uudessa paikassa jouduimme suojaamaan heti kuulomme sillä olimme ampumatadan vieressä ja siellä oli menossa juuri kovapanosammunnat.
Ja taas menimme ensiksi puolustukseen niinkuin kuuluu tehdä, kun menenmme uudelle paikalle.
Aloitimme tänä päivänä kuitenkin enshoitoasemamme kasauksen. Asema on niin suurim ettei sitä yhdessä pöivässä voi saada valmiiksi jos ekaa kertaa kasaa ja nöin pienellä miehityksellä.
Kasasimme ehasia koko päivän ja saimme sen ulkoa valmiiksi. Ehasilla on ihan kaikki lattiat ja muut ettei siellä kengillä kävelty.
Kuva on kaukaa, mutta kyllä normaali ihminen osaa katsoa sitä kokoa niinkin :)
Tästäkin näkyy aika huonosti, mutta tässä kuvassa on ehasin laatikoita. Yksi laatikko painaa 50kg-200kg yksin niitä ei ihan kanneta.
Yöllä sain taas jonkun ihan höperö vuoron, mutta siitäkin selvisin.
Perjantaina jatkoimme taas ensihoitoaseman rakentamista. Perjantaina sen oli oltava hoito valmiudessa. Ehasissa on 3 erillistä huonetta ja joka huoneesta on uloskäynti.
Ihan oikealla kuvassa olevassa huoneessa oli meidän leikkaushuone. Yksi pöytä ja kirurgisia välineitä.
Keskiosassa oli vastaanottotila.
Siellä oli 3kpl paareja ja siellä otamme kaikki potilaat vastaan ja annamme tarvittavan ensiavun tai hoidamme kokonaan.
Vas.puoleisessa moduulissa oli evakuointitila/lepohuone.
Meillä oli siellä 4kpl paareja, mutta enemmänkin olisi mahtunut.
Kuvassa pojat näyttävät kuinka hyvä potilaan on siinä lepäillä, kun heilläkin taisi silmä luomea painaa.
Vietimme syndalenissa siis keskiviikosta seuraavan viikon tiistaihin asti. Potilaita saimme hoitoon aivan liian vähän.. odotimme loppusodaltamme niin paljon enemmän.. ja syy miksi en kerro päivä päivältä puuhailujamme löytyneen A) emme oikeastaam tehneet mitään ne pienet asiat kerron pian
B) en muista edes kaikkea, sillä meillä ei kauhean selkeää rajaa mennyt päivien välissä.
C) ei tietä varmaan edes kiinnosta 😂
Nojoo..mutta siis öisin meillä oli kipinä kahteen puolijoukkue telttaan, viestipäivystys sekä kiertopartio. Kaksi aina kerrallaan kierrossa, yksi lähivartiossa ja yksi viestissä..
Meitä oli muutenkin aivan tajuttoman vähän siis matruuseja ja sitten vielä niitä karistui kokoajan poiskin.. osalla oli pääsykokeita tai muita henkilökohtaisia syitä. Parhaimmillaan oli ainoastaan 8 kpl ja sodassa olisi 25kpl.. plus alikit yms.
Kiertopartio sekä viestipäivystys oli myös 24/7 tehtävä. Öisin sain muutaman kerran 4h vuoroja ja 2h unta, joku päivä en edes sitäkään.
Päivisin parantelimme naamioitamme ja olimme hoitovalmiudessa jatkuvasti taukoamatta. Onneksi meillä säät sallivat ja hanko näytti aurinkonsa meillekkin. Suurinosa ajasta oli kuitenkin odottamista...odottamista ja odottamista.
Potilaita ei tullut joka päivä ja yhteensä 3 potilasta taisi loppujen lopuksi meillä olla.. harmittavaa oli kun hieno asemakin heitä varten rakennettu. Enemmänkin siellä kävi isot herrat tutustumassa ja niitä kävi päivittäin.
Ruokailustamme huolehti spadet eli huoltopalvelujoukkue. He tekivät 2 lämmintä ruokaa päivässä ja 2 kylmää.
Aamupalalla puuro oli lämmintä ja päivällinen. Lounaaksi saimme pienet pussit, joilla oli pärjättävä.
Tuossa on lounas pussimme ja sisältö aika sama joka pussissa. Joskus hieman eri juttuja sisällä.
Alimmassa kuvassa on meidän lounaastamme kuva. Pussissa on iltapala ja siellä yleensä joku pieni pulla tai kuiva rinkeli.
Parasta koko harjoituksessa oli päästä ihanaan saunaan. Saunat olivat rantasaunoja ja ihanat rauhoittavat näkymät merelle. puut piti laittaa jos tahtoi lämpimän saunan ja veden. Suihkuna toimi kauha ja ämpäristä kauhottiin vettä niskaan.
Pojat saivat yleensä noin. 30min per saunavuoro, mutta näin naisena kävin eri tiloissa ja yksin tai sitten nais johtajien kanssa niin meillä oli hieman eriajat :D yksi päivä tais mennä 2 tuntia ..:D
Ihanan maisema kuvan jälkeen voinkin laittaa karmean kuvan jaloistaji mitä itikat saivat aikaan.. syndalenissa ei paljoa niitä ollut, mutta pahaa jälkeä saivat. Kuvassa olen tietenkin raapinut ne sillä sain niistä allergisen reaktion ja raavin unissani ne ihan verille. Yksi patti turposi peukolonpään kokoiseksi ja patteja oli lähemmäs 10kpl.. oli mukavata laittaa kengät jalkaan.. no onneksi kenttis pelasti ja sain hieman helpotusta loppu harjoitukseen tämmöisistä.
Olimme turhan viikon olleet jo syndaalenissa ja odotimme joka päivä sitä käskyä, kun sanotaan irti.
"Irti" tuli sitten tiistaina 14.30 siitä 12h eteenpäin pitäisi olla uudessa paikassa taas hoitovalmiina. Aloimme ihan heti hommiin ja rupesimme purkamaan ehasia..olimme purkaneet kaikki teltat ja ehasin pakanneet klo.22.00 aikaan...
Jonka jälkeen lähdimme siirtymää. Väsymys painoi jokaista valvomisesta ja tavaroide roudaamisesta.
Siirryimme hangon syndaalenista upinniemen alueelle hilaan.
Hilassa juoksimme taas asemiin ja kasasimme tällä kertaan ehp:n pystyyn ja olimme valmiita 03.30... nukkumaan pääsimme sen jälkeen ja 06 oli itselläni herätys kiertoon...
Hilassa oli aivan tajuttomasti hyttysiä.. en ole kyllä koskaan ollut niin niiden valloittamassa paikassa.. meillä meni 2pv;n aikana 12 pulloa hyttysmyrkkyäkin.. silti koko naamani oli niin syöty..
Hilassa sentään saimme hieman enemmän potilaita! Tottakai silloin kun ei ole tilaa heille.. lähdimme evakuoimaan miinaan ajaneita sotureita keitä oli 5kpl. Itse okin mukana evakuoinnissa ja se sujui ihan hyvin..
Hilassakin oli aikaa rötinöidä ..
Yksi päivä saimme yhden potilaan joka oli niin huonossa kunnossa, että hänet piti evakuoida sairaalaan. Lähdin ambulanssin kyytiin hoitamaan potilasta takaosaan ja eteen istui kenttis ja kuski. Ajoimme hilasta oikeasti töölöön asti. Ensin olin ihan varma, että kierrämme jonkun 5min lenkin, mutta matkasta tuli n.1 tunnin pituinen..
Sieltä palatessamme luulimme, että oli ilmahälytys käynnissä. mikä tarkoittaa sitä, että kaikkien on mentävä ilmasuojaan puun alle ainakin 5m välein toisistaan.. olemme siis lentokoineilta piilossa.
Kuitenkaan ketään ei näkynyt ja valmistauduin jo juoksemaan puun alle piiloon.. no ei jumaliste .. ulos autosta tultuani kuului vain röhinää ja kuorsausta.. rötväys menossa mihin liityin mukaan.
Harjoituksen vikana kokonaisena päivä teimme jotain mitä jokainen suomen sotilaan tehtäviin voisi kuulua..
Otimme puukosta tukevan otteen käteen ja katsoimme vaaleea kohtaaa.. sen enemmin mitään miettimisiä se olisi viilettävä auki helpottamiseksi..
Silmien alla puukko viilsi terävästi haavan... se varmasti sattui.. haava ei ollut pinta naarmu..
Ilme olisi voinut olla karmiva onneksi lähijoitajan tutkintoni alla pelasti ja antoi kestää tämän kaiken.. pahinta ei ollut viilto vain ehkä se kivun ajattelu.. toisella ei edes ollut puudutusainetta.. pelottaisi itseänikin olla umpiväsyneen tohtorin kynsissä.. onneksi osasin pelastaa ja makkara sai hyvät tikit ja hoidot jokaiselta.
Makkaran paikkailun jälkeen pääsimme vihdoinkim hieman ampumaan ja ammuimme toista joukketta vastaan.. no ne hölmöt olisivat ainakin 10x kuolleet, mutta ei paljoa sysärillä kaadeta.
Vika aamu ja halleluujat olisi voinut huutaa. Näihin emme enään koskaan koske.. toivotan jokaiselle tulevalle lääkintämiehelle aaamuisia aamuja laatikoiden kantoon.
Kuvassa vielä ehp:n laatikot sekä teltta. Pakkasimme teltan niin hyvin ettei sitä varmastikkaan tarvitse aukaista ennen kuin meillä on tj väbä ja senkin tekevät uudet mortit.
