Pahaa teki katsoa toisen ilmettä, kun itse heilun saksien ja pinsettien kanssa jalkojen luona.

Tässä sitä taas ollaan kun kiireistä on ollut.. 3 viikkoa taas hujahtanut blogin ohitse niin, että ei sanotuksi saa.

olin russarön jälkeen veksissä ( varuskuntasairaala) päivystämässä koko viikon.

Veksin päivystys kuuluu lääkintämiehien hommaan ja joka viikko kotiutumiseen saakka siellä on aina 2 lämäriä.

Nukumme, syömme sekä elämme siellä koko viikon. 

  

Aloitimme maanantai aamuna 05.30 herätyskello ja lähdimme heti katsomaan tietyt paikat jos on lääkkeistä puutteita. Sitten haimme avaimet, jotta pääsisimme laittamaan paikat movettajia varten kuntoon.

Aamupalalle saimme aikaa ruhtinaaliset 6 minuuttia, sillä veksi pitää olla 06.30 ovet avattuina valmiina ottamaan varusmiehiä vastaan. 

Olimme saaneet joskus kauan sitten pienen perhdytyksen toimintaan.. silti olimme pihalla kuin lumiukot.

Saimme heti hommia ja pääsimme ottamaan kotiutuvilta kuskeilta kuuloa.

Saimme siihen jopa 5 minuutin nopean koulutuksen.. menihän siinä tietenkin jotain väärin ja jouduimme uusimaan 4 varusmiehen testin. 

Muuta emme maanantaina päässeet tekemään ja istua tönötimme päivystäjän kopissa katsoen ohi menevää liikennettä.

Klo.15.00 pääsimme sulkemaan kaikki ovet ja saimme siirtyä yläkertaan "rötväämään". 

Päivä meni ihmeen nopeasti, sillä olihan kaikki uutta. 

Päivystystä on kuitenkin 24/7 ja pitää olla valmiina auttamaan potilaita jotja tarvitsevat enemmän hoitoa mitä yksiköstä saa. 

Iltaisin, kun sairaanhoitajat sekä lääkärit ovat poissa toimii siellä puhelin päivystys kajaaniin, jossa vastaa puhelimeen sairaanhoitaja. 

Sinne täytyy aina soittaa ennenkuin saamme tehdä mitään.

Ilta meni tv:tä katsoessa ja puhelinta plärätessä. Taisin jopa kirjoittaa veksissä russarön bloginkin ☺. 

Yön saimme myös nukkua ilman mitään soittoja.

Kirjoitan samalla myös päiväkirjaa joka meni jo täyteen.

Tiistai aamuna alkoikim tulla oikeasti ensimäisiä movettajia ( turhaan vapautuksia hakemaan tulevia varuamiehiä kenellä on motivaation puutosta) 

 Koko viikon on käynnissä erikomppanioissa mittausharjotuksia eli marssitaan pari kymmentä kilometriä.

Emme pääässeet tekemmään juuri mitään niin aloimme pelamaan trivial pursuittia ja kyselimme toisiltamme kysymyksiä.

 Silloin jo alkoi penkillä istuminen suorastaan kyrsimään.. ihminen joka ei ikinä oikeastaan osaa olla paikoillaa  joutuu istumaa viikon tekemättä mitään..

Sentään saimme silloin tällöin vastata puhelimeen.

Kyllästynyt päivystäjä

Vihdoinkin kellon ollessa 15 nousin yläkertaan ja keitin kahvia ja söimme päivällistä. Illalla katsoin yhden kenttksenkanssa suomen peliä ja se olikin päivän kohokohta.

Keskiviikkona oli samaa pelkkää istumista.. kaikki otti päähän sillä olin korviani myöten täynnä istumista.. istuin ja tuijotin käytävällä olevaa kelloa ja kas kummaa kun joka kerta se tuntui olevan samasssa kohdassa.. joskus ehkä liikahti hieman. 

Istuessa pelkästään tuolilla hieman välillä ylös nousseena venyttelemään rupesin miettimään ihmisiä, jotka istuvat pyörätuolissa.. tai heitä, jotka eivät ulos pääse ilman hoitajaa...

Mekään kun emme kummemmin ulkona käyneet kuin roskat roskikseen kerran päivässä viemässä.

Olin todennut ja ääneen tainnut kertoa jo kymmeniä kertoja kohtaan kuinka syvältä koko homma oli.. olihan jo keskoviikko ja 2 päivää jäljellä.

Ihanaa illalla saimme erään pölvästin luoksemme joka oli ollut marssimassa 60km ja saanut kantapäihinsä 4cm x4cm kokoiset rakkulat. 

No pääsimme tosi hommiin.. mies makamaan paareille ja kumihanskat räpsyen käteen ja eikun leikkaamaan irti irronnut iho pois... verta oli aivan kiitettävästi kerääntynyt ja sitä saikit puristella pois. Leikkasin ensimmäistä kertaa oikeasti kunnolla ihoa pois toiselta ihmiseltä. Pahaa teki katsoa toisen ilmettä, kun itse heilun saksien ja pinsettien kanssa jalkojen luona.  Leikkasin  yhden kantapään  ja toinen varusmies leikkasi toisen. Varusmies ei kyllä hetkeen sellaisilla jaloillansa kantapäille astu, että saa leikkiä balleriinaa ainakin  viikon verran. 

Ajatuksia en saanut niistä jaloista moneen tuntiin pois.. oli sen verran inhottavan näköiset, etten moisia ole nähnyt. Yleisiä ne kyllä täällä vastuskunnassa on, sillä jalkojen hoitoa varusmiehet laiminlyövät liikaa.. jos ei muuten niin kantapään kautta oppiperille.

Torstaina tuli paljon vastaanotolle linkuttavia potilaita. 

Illalla saimme yhden punkki potilaan. Punkin poisto kävi onneksi näppärästi toiselta varusmieheltä. 

Illalla saimme myös ensimmäisen potilaan yöksi. Häntä hieman avustimme mutta hyvin vähän.

Vihdoinkin perjantai.. tätä oli odotettu. Perjantai 13 ei lupaa ikin hyvää..

Tänä päivänä olimme ainoat koko veksissä sillä hoitajilla joku ihme työliikunta päivä.

Varuskunta sairaalassa oli hyvinkin hiljaista sillä eikai kukaan nyt tule vapautusta hakemaan perjantaina jolloin menisi myös viikonloppu vapaat siinä. Yksi onneton sattui sen tekemään ja juoksi koko iltapäivän komppanian ja veksin välissä anelemassa vp:n peruutusta. Harmi ei onnistu. 

Saimme kuitenkin muutaman onnettoman varusmiehen kenelle oli käynyt köpelösti. Toinen pudonnut korkealta käden päälle ja yksi juossut oman nilkkansa nurin. Olihan siinä iltapäiväksi hommia, mutta lohjan sairaala hoitaa loppuun isoimmat asiat.

Kello 15.00 ovet lukkoo  ja kintut solmussa juosten vihdoinkin komppanialle. Olisin voinut hyppiö ja huutaa vapaudesta.. se nyt ei vaan ole sotilaallista.. 

Seuraava kirjoitus onkin 9 päivän loppusota. 

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana

Jos en muuta irti saanut viime viikosta niin ainakin sain räkätaudin...

Olin siis viime viikolla tykistö ammunnoissa mukana russarössä eli rakkaassa koti kaupungissani hangossa. Olimme kuitenkin pienessä saaristossa josta kuitenkin oli mahtavat näkymät kotiin. 

sää oli mitä mahtavin! Aurinko nousi ja lämmitti jokainen päivä.

Harmikseen olimme todella paljon sisällä tykissä.. eli kivisessä rakennuksessa josta ei ollut pienintäkään maisema aukkoa ulos.

Tarkoitukseni harjoituksessa oli olla ensiapu henkilö.. kuitenkin olin niin noheva ja tein aivan samoja asioita mitä muut varusmiehet tekivät. Sain siitä kyllä positiivista palautettakin. 

Nousin aamuisin 5 aikaan ja nukkumaan menimme 23-24.00

Mitäs sitten teimme siellä?

Noh... putsasimme n. Reilu 30kg painavia kranaatteja rasvasta ja kannoimme niitä ulkoa sisälle.. 

Putsasimme tykin putkea tuntikausia muutaman kerran päivässä ja olimme sisätiloissa "tehtävissä" silloin kun ammuttiin. 

Onneksi saimme sentään kerran nähdä miltä se näyttää ulkona, kun tykillä ammutaan. Voin kertoa, että vaikka olinkin varautunut  kovaan ääneen niin silti polveni notkahtivat eteenpäin ammuksen lennosta. Putkesta tuli komeat liekitkin perässä. 

Hauskaa oli kuitenkin se, että lämärinä opetin siellä heille kuinka panospussit laitetaan esimerkiksi ampumakuntoon tai kuinka sytytin kiinnitetään kranaattiin.  Sain jopa näpäyttää yhtä alikersanttiakin, kun hän unohti muutaman asian tehdä ennenkuin veisi pussin ladattavaksi. Opettelin siis asiat siellä ja en tiennyt ennen sinne menoa asioista mitään.

Mutta mitenkä räkätauti voi tulla jos on sisällä kokoajan ja ulkona ihan täydellinen sää?

No sillä tietenkin, että nukuimme myös siellä tykissä. Tykki oli siis rakennettu kivestä ja kivi kun ei sitä lämpöä ime itseensä sinne sisälle.. sisällä oli ainoastaan 8 astetta lämmintä ja ilma oli hyvin kostea.. se olisi ollut sama kun olisi mennyt homepalloon sisälle.. hyi.

Nukuimme semmoisilla levyjen päällä jossa oli patjat myös. Patjat varmaan homeisia myös.. en ihmettelisi.. ja muuten makuupusseissa.
Tyynynä omat vaatteet niikuin muissakin harjoituksissa.

Keittäjät tekivät ruuat ja iltapalat olivat valmis ruokia.

Keskiviikkona pääsimme saunomaan ja hyvä sauna olikin! Ja tietenkin vesi loppui kesken...
Muuta vapaa-aikaa meillä ei oikein ollut niin vessa reisuilla otettiin mölsän kanssa todistus aineistoa paikalla olostamme.

hygienia on mitä on ja omasta kannattaa pitää huolta!

Inhottavaa oli kyllä olla niin lähellä kotia.. omat porukat näkivät ja kuulivat varsin hyvin tykkien jytinän ja savut. Varsinkin se oli vaikeaa, kun näki niin selkeästi hankoon. Ehkä se hieman potutti, kun muut joukkueesta pääsi jo keskiviikkona kotiin lomille ja itse vasta perjantaina.. ja sekin, etten voinut jäädä heti hankoon vaan ensin piti tulla upinniemeen asti. 

Tällä viikolla olenkim varuskunta sairaalassa päivystämässä. Ensi viikolla meillä alkaakin sitten oma 9 päivän loppusota. Huhu.. 

Härvälässä härväämässä

Viime viikko oli metsässä.
Aloimme pakkailla aamusta leiri varusteita mukaamme ja silloin sain tietää kuuluvani "tiedustelu"porukkaan, joka tulisi lähtemään leirille paljo  aikaisemmin kuin muut.
Menimme henkilöautolla, jossa oli 1 kokelas kuskina ja 2 alikersanttia sekä minä ja toinen matruusi.
Matkalla "sai " ottaa rennosti ja keskustelimme ostittain niitä näitä. Matka kesti n.2 tuntia ja välillä otin myös hieman leebeniä.

Perillä ensin seikkailimme ja etsimme avoinaista porttia josta pääsisimme sisälle sotilasalueelle. Sen löydettyä ohjattiin meidät matruusit oikeille paikoille odottamaan muiden saapumista, jotta osaisimme neuvoa heidät oikeaan paikkaan. Onneksi oli kiva sää niin ei harmittanut seistä tien varressa kahtaa tuntia.

Muiden tultua aloimme purkamaan tavaroitamme ja pystytimme teltat.
2kpl ensihoitopaikkoja sekä 2kpl omia puoljoukkue telttoja jossa tulisimme nukkumaan.
Leirillämme oli mukana myös kaksi kokelas lääkäriä, jotka ovat jo opiskelleet itsensä lääkäriksi ja tulleet suorittamaan palveluksen vasta myöhemmin.

Päivä meni nopeasti ja pääsin telttaan 23 jälkeen. Vahtivuoroksi sain yöllä 03-04. lähivartio/kipinä sekä omassa teltassa, että skapparien. Sain nukuttua ihan hyvin ennen omaa vuoroani ja vuoro meni myös todella nopeasti.
Aamulla 06.00 herätys ja MITÄ..MITÄ IHMETTÄ... ihan vitivalkoinen maa.. ei se valitettavasti untakaan ollut.. juuri hetki sitten olin vielä ulkona ja siellä oli vihreämaa.

Aamulla puimme heti sadevaatteet yllemme, sillä vettä oltiin luvattu.
Meillä oli kokopäivä oikeastaan ohjelmaa yhdessä ensihoitopaikan teltassa, jonka kokelas lääkäri meille piti. Onneksi olimme lämmitetyssä sisätilassa sillä ulkona alkoi sataa.. harjoittelimme taas Cabc :tä,mutta hieman eritavalla ja saimme kivasti uutta tietoa. Teltassa oli kuuma ja huono ilma niin väkisinkin alkoi silmät lipsua kiinni jos istuimme paikallaan. Pidimme paljon pieniä virkistymis taukoja.

Illalla pääsin saunaan! Menin kahden naisalikin kanssa ja se teki oikein hyvää sillä vettä tuli koko päivän ja illan.
Sauna kyllä pisti väsyttömään todella paljon.
Seuraavana yönä meille lisättiin lisää vahtivuoroja.
Oli oma kipinä/lähivartio,poterovuorot  sekä viestipäivystys toisessa ehp teltassa.

Sain ensin vuorokseni mennä päivystämään viestiä 12-01.00, mutta seuraava viestiin tuleva oltiin unohdettu herättämään niin pääsin vasta 01.45 takaisin teltalle.. olin iha  tajuttoman väsynyt.. meinasin ihan jatkuvasti nukahtaa..oli pakko mennä ulos virkistymään välillä.

Pääsin nukkumaan hetkeksi telttaan ja taas 03.00-05.00 piti olla poterossa palelemassa.. onneksi ei joutunut olemaan siellä yksin. Meitä oli aina 2 paikalla.
05.15-06.00 sain taas hetken nukkua.

Keskiviikkona saimme tietää, että ryhmä  (A) olisi potilaita ja oma ryhmäni (B) toimisimme ehp teltalla niinkuin toimisimme sodassakin. Torstaina vaihtaisimme 12 aikaan ryhmiä toisinpäin.
Kerkesimme  juuri aloittaa toiminnon, kun tuli käsky seis ja VAIHTAISIMME TUKI PAIKKAAMME. Jeeee.. eli kaikki 5 telttaa pitää purkaa. Kaikki ehp:seen kuuluvat laatikot pitää pakata autoon ja niitähän oli siis n.16 laatikkoa per teltta... ja Vähin paino 35kg. Max.100kg.

Kamat kasaan ja lähdimme moottorimarsille. Marssi kesti 20 minuuttia ja siirryimme siksi, että vihollinen olisi mahdollisesti saanut selville paikamme.

Hehhe.. tosiaan matka kesti 20minuuttia, kun kiersimme teitä pitkin siellä täällä.. loppujem lopuksi palasimme ihan viereiselle paikalle takaisin..
Ja sama rumba alkoi telttojen kasaamisien kanssa. Tosin nyt kasasimme ainoastaan yhden ehp teltan, sillä teimme yhteen sisä rakennukseen toisen ehp;n.
 Jatkoimme siellä illalla taas potilas toimintaamme ja silloin päätimmekin, ettö nukumme kaikki samassa teltassa seuraavat kaksi yötä. Vahtivuoroja tulisi niin reilusti, että jokainen saisi nukkua jossaim välissä kun kaikki eivät mahtuisi samaan aikaan. Ensin sain tietää 12 aikaan, että olisin ehp:llä 02.00-06.00. Menin ripeästi teltalle, jotta saisin edes 2h nukuttua.. teltalla meinasi pelihousut revetä, kun kuulin että joudun jo  01.00-02.00 kiertävään lähivartioon...

Ei auttanut vaikka olisi kuinka valittanut..
Otti kyllä niin pahasti päähän se, että ei saanut nukkua.

Silloin kun olimme ehp:lla päivystämässä tuli teltalta aina vuoron perään potilaita. jokaisella erinnäköisiä ja kokoisia haavaa tai muuta vikaa.
Meidän vuorollamme saimme todella vähän potilaita. Meitä oli aina 3 samaan aikaan ehp:llä ja jos ei ollut potilaita sai kaksi nukkua ja 1 päivysti viestiä ja tulevia potilaita.
Sain ensin levätä 02.30-03.00, mutta sinä aikana ramppasi jatkuvasti porukkaa siellä tekemässä ihan muita hommia kuin olemassa potilaita.
Valvoin sen jälkee vaihdoimme vuorojamme. 05.00 ajattelin vihdoinkin nukkua ja samantien 05.30 tuli potilas... ei voinut olla totta !!
Ei muuta kuin ylös ja hoitamaan kyseinen taistelija kuntoon!

Vuoromme loppui onneksi 06.00, jonka jälkeen söimme aamupalan. 07.30 pääsin lepäämäön vihdoinkin telttaan hetkeksi. Nukuin ainakin 30minuuttia kunnolla ja sitten tultiin jo herättämää, että olisi pitänyt mennä vetämään kaapelia... siinä vaiheessa kyllä pistin vastaan matruusille ja käskin nakittamaan, jonkun muun..
Taas alkoi uusi vuoro ehp:lla 09.00-12.00.
Sitten vaihdoimmekin rooleja.

Olin juuri saanut paikan liimattua reiteeni kiinni n. 18 aikaan, kun tuli taas seis.. poikiem vuoro mennä saunomaan.  Meidän ryhmä meni ensin päivystämään ehp:ta sillä eihän sitä ikinä tiennyt jos toisesta joukkueista tulisi haavottuineita.
Kerkesimme olla siellö ehkä vartin kun tuli viesti, että navetukset saa poistaa telttojen päältä. Eli semmoiset teltan muotoa rikkovat suojaverkot.
Lähdimme poistamaan niitä ja sitten annettiin lisäksi ohje purkaa se toinen ehp teltta ennenkuin alkaisi satamaan. Kauheaa vauhtia aloimme hommiin ja kun oma ryhmöni meni saunaan ni jäin  hetkeksi yksin laittamaa  tavaroita. olisin saanut pitäö taukoa, mutta mielummin tein niin saisimme nopeammin hoidettua.
Kerkesim jonkin verran ahertaa ennenkuin alkoikin jo satamaan.. menin hetkeksi sisälle ja sitte tulikin jo toinen ryhmä takaisin niin jatkoimme hommia.
Vettä tuli ihan kiitettävästi ja sai pukea taas sadevaatteet niskaan.

Purkasimme myös toisen nukkuma teltan ja saimme kaiken valmiiksi taas vasta ihan myöhään. Illalla 23. Jälkeen liimasimme takaisin haavani ja olin ensimäinen potilas heillä. Olin saanut isoja palovammoja kun olin töhöillyt ja kaatunut kaminaan. He hoitivat siellä minua melkein tunnin ja sen jälkeen pääsin nukkumaan. Yhtäkkiä yöllä herätettiin ja sanottiin, että olen kipinässä. Kello olikin jo 5 aamulla ja 6 oli herätys. Aamulla pakkasimme loputkin tavarat ja lähdimme takaisin kasarmille.
Pääsin takaisin kasarmille ison masi auton kyydillä oli yhtä hurja melkein kuin linnanmäki.

Kasarmilla siivosimme leiri tavarat ja söimme lounasta. Saimme vihdoin myös meidän omat linjamerkkkimme sillä erikoistumiskausi oli tässä!
Leiri kokonaisuudessaaan oli aivan mielettömän positiivinen. Todella paljon vaikutti se, että lääkärit olivat mukana ja opimme paljo  uutta. Saimme myös hyvää tuntumaa loppu sotaa varten!

Ainoana miinuksena oli ruokailut. Aamulla saimme puuroa yms , mutta lounaaksi pari leipää ja yhden pasteijan.. ehkö myös jonkin sortin välipala patukka.
Päivällinen oli sentään lämmintä, mutta ei mitään kovinkaan hääppöistä.

Lauantaina pääsimme lomille 08.00 ja sunnuntaina takaisin.. ensi viikolla olenkin lääkintämiehem hommissa muiden harjoituksissa !

Hupsis..liian lähellä kaminaa..

Öbiksestä 😊