Tuti tuti tutinaa

Noniin nyt onkin sitten kuvia ! 

Täytin hurjia vuosia juuri ja sain veljiltäni syntymäpäivä lahjaksi armeijaan hyödyllisiä tavaroita.

No yksi niistä ei ollut niin kiva...:D Parempi jättää sen kuvaaminen pois.

Tälläisiä sain: 

Monitoimi työkalun

Tämmöisen mihin saa romuja. hyödyllisiä romuja

Mahtuu hyvin reisitaskuun 

JA YLLÄTYKSENÄ SISÄLLÄ TIETENKIN..

Tänään kävin vielä ampumahallilla.. tarkoituksena oli viedä pikkuveli harjoittelemaan sinne, mutta ei sitä saanut kuulemma istua vain katsomassa kun tunnistettiin..

Tätä mitä en olisi halunnut sanoa täällä , mutta ei sitä voi olla kertomatta!

Voittajien on helppo hymyillä

Kuva on siis otettu n. 10 vuotta sitten, jolloin harrastin ammuntaa vielä veljeni kanssa.

Aloitin n.3 vuotiaana ja lopetin 12 vuoden iässä. Palkintojakin tuli hieman, kuvassa ollaan juuri saatu palkinnot kisoista.

Tosiaan palkinnoista on kauhesti aikaa.  

Pieni hopea palkinto v.2005 ja mitalit 2x2003 ja yksi 2004

Piti sitä sitten tänään mennä kokeilemaan miltä se tuntuikaan .. 

Jalat tutisi ku sikaa oltais nyljetty , silmät ei pysyny auki vaa tärisi mukana ja sydän hakkas ainaki yli mittareiden.. 

En kyllä' voi siltikään olla muuta kun tyytyväinen!

tais olla vahingossa tuuria :D

yks pikku kärpänen se siellä lenteli jonnekkin, mut ei kaikki aina voi onnistua !:D

Joo tästä sitten ei voi verrata sinne armeijaan, sillä tosiaan ammuttiin ilmakiväärillä 10m 

Ja vielä sain tänään upiniemestä postilla lehtisen jonka kimppuun aijon hyökätä ja tutustua seuraavaksi !

----->

44 jäljellä

Kohta enään kuukaus lähtöön.. 

Tuntuu, ettei oo mitään kirjotettavaa kun jännittää nii kovin..  Tekis mieli kirjottaa kaikesta ja mistään ei tuu kokonaista kirjotusta kuiteskaan niinkuin ei tästäkään.

Sain yhteyden oton Eräältä  typykältä joka on myös tulossa 1/16 upinniemeen !

Helpottanut todella paljon, kun on saanut kysellä molemminpäin tuntemuksia.. tuntuu että samalta viivalta  lähdetään.

Jotain hyötyä tästäkin blogista siis ollut! 

Toiseksi veljeni  sekä poikaystäväni on päässy mun pommituksien kohteeksi..Kysyn kaikista typerimmätki kysymykset niiltä ainakin 5 x ennenkuin uskon.

 Junassa kun olen matkustanut hangosta turkuun on Dragsvikin kohdalta tullut inttiläisiä istumaan junassa viereen. Silloin huomaamatta kytännyt jokaisen hihaa mitä missäkin on ja millaisia muita merkkejä.. Yrittänyt niistä arvailla mitä kukakin tekee, mutta heti puhelin kädessä utelemassa veljiltä mitä ne oikeen sitten tarkottavat.

Oon saanut nii paljon tietoja kaikkialta intistä, mutta tuntuu etten muista yhtäkään kun sinne menen,.

Siltiki tuntuu että oon pihalla ku lumiukko. Hyviä neuvoja ja kertomuksia, jotka nostattaa jännitystä ja paineita. 

Paniikkihan tässä nyt sitten iski sen kunnon kanssa.. 

enään tosiaan reilun kuukaus ja mitään en ole saanu aikaseks.. EN YHTÄÄN MITÄÄN.. Hävettää ihan  kertoo kaikille joo täs tammikuus menos ja mitää en tee sen eteen, että ei vikana tarttis olla tai heti siellä saikulla .

Oon kuullu vähä huhuja et Kuukaudessaki saattaa keretä päästä alkuun...No hainpa sitten tänään kahvakuulan ja alustan et pääsisin alkuun !

Toivotaan, että nyt sitten kotona jaksaisi vähän edes panostaa.. Onneksi ne on suoraan keskellä lattiaa, että niihin varmastikkin kompastuu .. Jolloin ehkä sattumalta muistais niillä treenaillakkin.

Mummi antoi myös yhden hyvän kirjan luettavaks mikä kertoo naisista jotka on armeijassa. Suosittelen lukemaan on kyllä hyvä ! 

Katsotaan jos saisi vielä tänne jotain järkevää tekstiäkin tulemaan kuukauden sisällä :D